Received: from 192.49.192.41 by excgw02 with Microsoft SMTPSVC; Mon, 23 Feb 2009 15:54:19
Niin sanottua Lex Nokiaa käsitellään tänään Eduskunnassa, eikä kyse ole ihan pikkuasiasta. Viime päivinä julkisuudessa on keskusteltu enemmänkin siitä kuka sanoi mitäkin laista kenelle, kuin itse asiasta: sähköpostien tunnistetiedoista.
Kun lähetät kirjeen kaverillesi, niin utelias postinkantaja voisi päätellä siitäkin jo monenmoista. Kuinka iso kuori, miten painava, mikä on lähettäjän osoite (jos sitä on kirjoitettu), millaisella kynällä osoitteet on kirjoitettu, mistä kirje on lähetetty ja milloin – ja niin edelleen. Sähköposteista saa selville samat tiedot, ja itse asiassa hieman enemmänkin.
Kun seuraavan kerran luet sähköpostejasi, niin klikkaapa auki sähköpostiohjelmastasi valikko, mistä saa näkyviin nuo paljon puhutut tunnistetiedot. Useimmiten kohta on englanninkielisissä sähköpostiohjelmissa "show long headers" tai "show raw source".
Esimerkiksi eilen tilaamani VR:n junalipun (terveisiä Turkuun, torstaina tullaan kuvaamaan!) vahvistussähköpostissa lukee tällaista:
Tästä näkee heti mitä kautta posti on tullut, milloin se on ollut missäkin, millaisella ohjelmalla se on generoitu, minkä tyyppinen se on ja minkä kokoinen sekä minkä tyyppinen liite postissa on. Monasti itse sisältö onkin jo toissijainen tieto, sillä tunnistetiedosta saa selville on paljon jännittävää. Edeltävässä viestissä ei sen sijaan ole mitään erityistä salattavaa, joten siksi se saakin olla tuossa.
Mikäli tämä olisi tietoliikennetekniikka-alalla toimivan pörssiyhtiön, jota voisi kutsua vaikkapa kuvitteellisella nimellä N, työntekijän lähettämä viesti vaikkapa toiselle alan yhtiölle, joka voisi olla vaikkapa M, niin se näkyisi selvästi tiedoissa. Mutta kuka hullu lähettäisi yrityssalaisuuksia työsähköpostistaan, sillä asia saattaisi tulla ilmi koneen päivityksen tai huollon yhteydessä ilman mitään erityistä lakiakin?
Jos itse haluaisin vakoilla työnantajaani, turvautuisin näppärämpiin tapoihin. Niihin tepsisi ääritapauksissa vain ministerinkin esiin nostama alastomaksi riisuminen firman portilla.
Ja vaikka yrityksissä postien skannaamisen jotenkin voisi ymmärtää, ovathan välineet siellä työnantajan omistuksessa, ei taloyhtiöissä ja muissa yhteisöissä lain suomia vakoilumahdollisuuksia voi ymmärtää. Talonmies (jos talonmies ylläpitää taloyhtiön verkkoa) saa enemmän oikeuksia kuin poliisi!
Laissa haiskahtaa erittäin voimakkaasti paniikinomainen reagointi internetin edessä, koska suurin osa päättäjistä ei taida ymmärtää siitä yhtään mitään. Seuraava askel tästä eteenpäin on Kiinan tapaan nettiä valvovat poliisit, jotka voivat online klikata mahdollisesti laittomaan viittaavat tai muuten vain epämiellyttävät osoitteet kiinni.
Eduskunta: lähettäkää Lex Nokia takaisin ja pohtikaa asia tarkemmin – ja ihan aikuisten oikeasti järkevämmin!
