Ma 26.05.2008 @ 05:28admin

Terveisiä Marsista! - ensimmäiset kuvat saapuivat

Tärkein asia: aurinkopaneelit ovat auki. Lisäksi laskeutuja on turvallisesti kiinteällä pinnalla, kamerat toimivat, kaikki systeemit ovat kunnossa ja lennonjohdossa sekä täällä Arizonan tutkijoiden keskuudessa ollaan pelkkää hymyä.

Kuvista kiinnostavin on luonnollisesti ympäröivää maisemaa esittävä kuva. Siinä näkyy laakea tasanko, hyvin tasainen sellainen, ja sen pinnassa on etelämantereelta tuttuja painautumia. Pinnalla on myös pieniä kiviä, mutta ei mitään suurempia kappaleita. Tätä täydellisempää laskeutumispaikka on vaikea kuvitella - ainakaan laskeutumisen turvallisuuden kannalta. Kallistusmittarin mukaan Phoenix on vain noin 0,25° kallellaan, eli käytännössä vaakasuorassa.

Myös laitteisto, jonka tehtävänä oli juuri ennen pinnalle osumista kääntää laskeutuja mahdollisimman tarkasti itä-länsi-suuntaan näytti toimineen hyvin, sillä laskeutuja on käytännössä katsottuna täsmälleen tuossa suunnassa. Silloin aurinkopaneelit osoittavat mahdollisimman suoraan kohti Aurinkoa.

Insinöörit olivat iloisia myös siksi, että pinnalle saapumisen aikaan akuissa oli 90% täysi varaus. Mikäli aurinkopaneelit eivät olisi olleet auki suunnitellulla tavalla, olisi aluksella ollut virtaa niiden auki keplotteluun. Mutta tähän ei nyt tarvetta.

Phoenixin laskeutumisen aikana lähettämiä tietoja käytiin läpi heti laskeutumisen jälkeen ensimmäisiä kuvia odottaessa. Alus oli osunut pintaan noin 21 kilometrin tuntinopeudella, eli kohtalaisen kovaa, mutta täysin suunnitellulla tavalla. Laskuvarjo oli nähtävästi avautuneet seitsemän sekuntia aiottua myöhemmin, mutta tässä ei sinällään ollut mitään omituista, koska systeemi oli rakennettu ottamaan huomioon ilmanpaine ja vallitsevat olosuhteet.

Tästä eteenpäin kuvia tulee ripotellen, mutta pian luotain asettuu myös horrokseen ja sen laitteiden käynnistämistä jatketaan seuraavan solin aikana. Sol on Marsin vuorokausi, 24 tuntia ja 39,5 minuuttia, ja tästä eteenpäin Phoenixin tutkijat elävät Marsin vuorokausisysteemin mukaan luotaimensa mukana. Tätä jatkuu ainakin kolmen kuukauden ajan, mutta mikäli kaikki sujuu yhtä hyvin kuin nämä ensimmäiset hetket Marsissa, voi työrupeama jatkua viidenkin kuukauden ajan. Silloin Phoenix hiipuu, kun Auringon valoa on koko ajan vähemmän ja etelään levittäytyvä hiilidioksidijää peittää laskeutujan. Mutta ei ajatella sitä nyt: tässä vaiheessa jokainen kuva on pieni mullistus Mars-tietämyksessä, sillä tällaisella alueella naapuriplaneettamme pinnalla ei olla koskaan oltu ja kaikki on uutta sekä ihmeellistä.

Tästä tulee jännittävä kesä!

PS. Mitä tulee kesään, niin vieressäni laskeutumisjuhlassa ollut Arizonan yliopiston opiskelija totesi, että onnistuneen laskeutumisen ansiosta hänelläkin on kesätöitä. Hän on eräs heistä, jotka rakentavat laskeutujan kaksoiskappaleen ympäristöä sellaiseksi kuin kuvissa se näyttää. Jos laskeutuminen olisi epäonnistunut, ei hänellä olisi ollut työtä, mutta nyt työt alkoivat saman tien. Palaan kivisirkukseen varmasti vielä lähipäivinä.

0 kommenttia

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu