Pilviä ja paljon muuta (ilman lupamaksua!)
Sopivasti ennen kesää julkaistu Pilvibongarin käsikirja on ollut kovasti esillä viime aikoina, eikä syyttä. Opukseen on koottu mukavasti luettavaan pakettiin paljon asiaa pilvistä ja ilmakehän ilmiöistä, joten voin myös osaltani suositella sitä kaikille vähänkin luonnosta ja taivaasta kiinnostuneille. Samalla kuitenkin usutan lukemaan lisää...
Pilvet ja kaikenkarvaiset ilmiöt taivaalla niin tässä lähellä ilmaehässä kuin kauempana avaruudessa ovat kiehtoneet minua aina, enkä osaa edes laskea kuinka pitkään olen yksinkertaisesti vain tuijottanut taivaalle. Yhä edelleen katson lähes aina rakennuksesta ulos astuessani ylöspäin ja taas lentokoneessa matkatessa parasta viihdettä on seurata mitä alapuolella tapahtuu. Pilvet kun ovat niin erilaisia yläilmoista katsottuna, etenkin kun sieltä pystyy näkemään eri pilvikerrokset ja niiden muuttumisen matkan kuluessa, kun kone lentää matalapaineiden ja korkeapaineiden välillä sekä toisinaan jopa mantereiden ja ilmastotyyppien välillä.
Pilvet kertovat maapallosta ja sen toiminnasta, ja ainakin itse en niitä katsoessani voi olla ajattelematta (taas kerran) Maata planeettana. Avaruuslentäjät jaksavat myös ylistää pilvien ja Maan pinnan sekä ilmakehän ilmiöitä, jotka kiertoradaltakin katsottuna ovat lähes maagisia.
Avaruudellinen yhteys tuo mieleen myös muut planeetat, sillä pilviä ei suinkaan ole vain maapallolla. Naapurimme Venus on paksun pilvikerroksen peitossa ja Marsin pinnalta ylöspäin katsovat kulkijat ovat kuvanneet ohuita jääkidepilviä punertavalla taivaalla. Jättiläisplaneettojen näkyvä pinta on erilaisten pilvimuodostelmien yläkerroksia, joita sitten eri leveysasteilla puhaltavat tuulet muokkaavat. Kerrosten välissä on pyörteitä ja toisinaan tasaiseen viirumaiseen pilvipintaan ilmestyy suuria pyörteitä, joista tunnetuin on Jupiterin suuri punainen pilkku - satoja vuosia jo puhaltanut matalapaine. Saturnuksen kuun Titanin kaasukehässä on samoin pilviä, jotka olemukseltaan ovat kuin pakastetun maapallon vastaavia. Näitä pilviä, kuin myös Saturnuksen pilvipintaa, voi ihastella mainiosti Cassini-luotaimen nettisivuilla, jotka löytyvät osoitteesta saturn.jpl.nasa.gov/multimedia/index.cfm. Eräs Marsin lukuisista pilvikuvista on puolestaan täällä www.jpl.nasa.gov/missions/mer/images.cfmja Venuksen pilviä mm. täällä www.esa.int/esa-mmg/mmg.pl.
Pilvibongarin käsikirjan jälkeen - tai sen sijaan tai lisäksi - kannattaa etsiä käsiin myös Ursan klassikko Ilmakehän valot ja värit, joka kertoo taivaalla näkyvistä ilmiöistä laajemmin. Mainio pikakurssi pilvimaailmaan oli myös kesän alla ilmestyneessä Tiede-lehden numerossa 5, jossa YLEn meteorologi Seija Paasonen kirjoitti aiheesta. Ja samoin YLEn radiokanavilta tuttu Timo Leponiemi, tähti-, pilvi- ja myrskyharrastaja hänkin, on koonnut nettiin pikakurssin pilvistä: www.sci.fi/~fmbb/storms/clouds.htm.
Ja lopuksi vielä muutama muu pilvilinkki:
1 kommentti
Su 09.12.2007 @ 15:41
Hieno hehkutus kirjasta, mutta unohtui sitten tarkentaa mikä kirja on kyseessä? Ainakaan googlella ei löydy moista "pilvibongarin käsikirja"-nimistä teosta. "Pilvibongarin opas" sen sijaan löytyy ja sitä on jonkinverran hehkutettu lehdissä julkaisun aikoihin. Muodoltaan teos ei aivan käsikirjamainen ole ja kuvituskin on lähes kokonaan mustavalkoinen. Teksti on sinällään ihan viihdyttävää luettavaa. Samoihin aikoihin ilmestynyt käsikirjamaisempi teos puolestaan olisi Storm Dunlopin suomennettu opus "Sää", jossa on siisti esitelty tekstein ja värikuvin erilaiset pilvityypit. Kumpikin teos on ilmestynyt suunnilleen samoihin aikoihin, joten jompi kumpi näistä lienee kyseessä. Kirjan tekijän nimeäminen ei kai olisi ollut liian kaupallista edes ylen blogissa.
t: Taivaanrannanmaalari
