Avaruusromu oli osua lentokoneeseen (ei sentään!)
Ohhoh! Todennäköisyys saada avaruusromua päähän on erittäin pieni, mutta ei olematon: tämän todisti tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Tyynen valtameren päällä lentänyt matkustajalentokone, joka oli joutua avaruushyökkäyksen kohteeksi.
Chileläisen LAN-yhtiön A340-300 -lentokone lensi normaaliin tapaansa 270 matkustajaa mahassaan matkalentokorkeudessa neljän tunnin lentomatkan päässä Aucklandista, kun sen pilotit huomasivat pimeältä taivaalta putoavia hohtavia palasia. Avaruudesta pudonneen avaruuslaitteen ilmakehän kitkakuumennuksesta selvinneet palaset putosivat vain vajaan kymmenen kilometrin päässä suoraan koneen edessä, siis vain noin puolen minuutin lentomatkan päässä, ja niiden nopeuden hidastumisen aikaan saama yliäänipamaus sammutti koneen moottorit. LA801-lennon pilotit reagoivat tietysti tapahtumiin, pitivät koneen hallinnassa ja väistivät putoavia palasia, minkä jälkeen he kertoivat tapahtumista Uuden-Seelannin meren päällä olevan lentoalueen lennonjohdolle.
Tapaus tuli ilmi kun kaksi australialaista ilmailuharrastajaa kuunteli koneen radioliikennettä ja äkkäsivät lentäjän pelästyneen äänen. Tapaus oli nähtävästi hyvin tiukka läheltä-piti -tapaus, joten lentäjä oli hyvin säikähtänyt.
Alue eteläisellä Tyynellä valtamerellä on normaali satelliittien ja avaruusalusten hautausmaa, sillä siellä ei ole juurikaan asutusta ja siellä oleva liikenne on vähäistä. Suurin osa satelliiteista tuhoutuu ilmakehässä, eikä niistä olisi vaaraa laivoille tai lentokoneille, mutta silti tulevista pudotuksista ilmoitetaan aina etukäteen, jotta alue olisi varmasti tyhjä. Tässä tapauksessa putoaminen oli suunniteltu tapahtuvasti 12 tuntia myöhemmin ja siitä oli tiedotettu asianmukaisesti maaliskuun 16. päivänä. Pudotuksia tapahtuu sen verran usein ja proseduuri hallitaan niin hyvin, että normaalisti ilmoitetut ajat pitävät kutinsa hyvin - paitsi että nyt niin ei käynyt, vaan kuolemaan tuomittu tietoliikennesatelliitti tuli alas ennen aikojaan.
Kone laskeutui kaikesta huolimatta turvallisesti Aucklandiin keskiviikkona aamulla neljältä aamuyöllä paikallista aikaa.
2 kommenttia
La 31.03.2007 @ 11:55
Luin uusimpia uutisia tapahtumasta ja niiden mukaan kyseessä olisikin ollut meteoriitti eikä avaruusromun kappale. Venäläinen tietoliikennesatelliitti olisi tullut sitten ajallaan alas 12 tuntia tapahtuman jälkeen.
La 31.03.2007 @ 14:20
Katsoinpa itsekin tuoreet merkinnät aiheesta, ja näyttää tosiaan siltä, että kyseessä oli isomman puoleinen meteoriitti tai jo pienemmiksi palasiksi rikkoutunut sellainen. LANin pilotit tietävät toki mitä alueella tapahtuu ja olivat varmasti tietoisia satelliitin pudotuksesta, joten heidän kannaltaan erehtyminen oli ymmärrettävä; siinä väistäessä ei ennätä varmaankaan katsoa onko taivaalta putoava kama ihmisperäistä vai kauempaa kotoisin...
Samana päivänähän pudotettiin kansainväliseltä avaruusasemalta myös rahtialus Progress, joka oli täynnä roskaa ja käytöstä poistettua tavaraa. Sekin tuhoutui ilmakehässä samaan tapaan (ainakin melkein kokonaan), ja muutamissa ennakkoarvioissa lennon tapahtumista oletettiin jopa pudonneen kappaleen olleen tuon Progressin.
Ihmettelin kyllä itsekin uutista lukiessani miten pudotus voi mennä 12 tuntia pieleen, sillä proseduuri on nykyisin hyvin hallussa ja putoavan kappaleen käyttäytyminen tiedetään varsin hyvin. Lisäksi avaruuskappaleita jäljittävä amerikkalainen keskus ei ollut huomannut tuohon aikaan pudotusta, mutta kerranhan nyt jokin menee vikaan ja pudotus jäisi huomaamatta. Eli vaikka nyt kyseessä olikin todennäköisesti meteoriitti, on täysin mahdollista, että jotain tuollaista yllä kuvattua joskus tapahtuisi.
Tästä tulee mieleeni vuoden 1997 Leonidien tähdenlentoparvi, jolloin palasin Yhdysvalloista kotiin juuri maksimin aikaan Atlantin päällä. Maksimia ennustettiin vasta seuraavaksi vuorokaudeksi Siperiaan, joten katselin hajamielisesti ulos ikkunasta, kunnes nukahdin. Ja kun heräsin, oli ulkona varsinainen ilotulitus. Pääsin katsomaan sitä paremmin ohjaamosta, missä on paremmat ja isommat ikkunat, ja näky oli varmasti samankaltainen kuin LANin koneessa - paitsi että meteorit tuhoutuivat hyvin korkealla yllämme (tai ainakin näyttivät tuhoutuvan). Ne olivat kirkkaita, putosivat loistaen ja savuvanaa takanaan vetäen alaspäin, ja itse asiassa koneen perämies oletti ennen ohjaamoon saapumistani nähneensä komeetan, koska eräs meteoreista oli niin kirkas ja sen "pyrstö" näytti pysyvän pitkään taivaalla. Olin hyvin iloinen näkymästä, koska olimme lähdössä seuraavana yönä Finnairin Tokion-koneella katsomaan ennustettua maksimia Siperian päälle ja oletin tietysti, että näkemäni oli vasta ennakkonäytöstä. Tulin jopa ajatelleeksi mahdollista meteorin törmäystä ilmassa, mutta lähdimme rohkeasti matkaan. Tosin turhaan: tuloksena oli vain muutamia meteoreja, sillä jälkikäteen huomattiin laskelmien olleen hieman virheellisiä ja maksimi oli tuolloin aikaisemmin Atlantin päällä.
No, tämä muistelo tähän liittyen...ja nyt ulos nauttimaan kauniista kevätpäivästä!
