Pe 02.06.2006 @ 18:16admin

Käynnistäkää robottinne!

Tämänvuotinen Eurobot -robottikilpailu on käynnissä parhaillaan Italiassa. Opiskelijaryhmät 26 maasta kisaavat toisiaan vastaan tällä kertaa pienillä roboteilla, jotka pelaavat golfia - tosin omilla omalaatuisilla säännöillään. Kilpailu on paitsi jännittävää ja teknisesti korkeatasoista, niin myös erittäin hyvä tapa eri puolilta Eurooppaa ja lähimaita tuleville nuorille tutustua toisiinsa. Paikalla on myös kolme ryhmää Suomesta.

On erinomaisen hienoa seurata tapahtumia Eurobot 2006:ssa ja ainakin omasta mielestäni kisat täällä hakkaavat mennen tullen jalkapallon tai jääkiekon. Tarkoituksena on ollut rakentaa pieni robotti, joka pystyy laittamaan pingispalloja vihreällä kentällä oleviin reikiin ja ottamaan kilpailijan palloja pois rei'istä. Robotteja on kerralla kentällä kaksi, ja samoin reikiä ja palloja on kahdenlaisia: omia ja kilpailijan. Pienten robottien tulee siis pystyä liikkumaan kentällä, määrittämään siinä sijaintinsa, väistelemään seiniä ja kilpailijaansa, niin myös tunnistamaan eri väriset pallot ja eri väreillä merkityt reiät. Siis ei mikään helppo homma pienelle omatoimiselle robotille.

Erilaisia robottikilpailuitahan on maailmalla paljon erilaisia. Ensimmäisenä sellainen järjestettiin jo noin 40 vuotta sitten Yhdysvalloissa, kuuluisassa MIT-yliopistossa Massaschusettissa, missä keksittiin yhdistää tekniikan tekeminen ja jännittävä leikkimielinen kilpailu toisiinsa. Eurooppaan robottikilpailu rantautui vuonna 1994, kun Ranskassa käynnistettiin kansallinen robottikisa eri teknisten oppilaitosten kesken. Kilpailu saavutti nopeasti suosiota ja vuonna 1998 se muutettiin eurooppalaiseksi: virallisesti kilpailua organisoiva Eurobot-yhdistys perustettiin vuonna 2004.

Kilpailun säännöt muuttuvat joka vuosi, sillä tekniikka kehittyy ja robotit tulevat koko ajan kyvykkäämmiksi. Nyt parhaimmat laitteet ovat suoranaisia huipputeknisiä taidonnäytteitä, joiden tekemistä on ollut mukana sponsoroimassa alan suuret yhtiöt ja kuuluisat oppilaitokset; kenties menestyksekkäin joukkue kilpailun historiassa onkin Ranskan korkein ilmailu- ja avaruusalan oppilaitos Sup'aero, jonka laite tänäkin vuonna voisi olla hyvin Marsia sondaava tutkimusluotain - mikäli Marsissa vain kaivattaisiin golfin pelaamista.

Suomesta mukana on ryhmät Arcada-ammattikorkakoulusta, Tampereen teknillisestä yliopistosta sekä Teknilisestä korkeakoulusta. Kaikki ovat päässeet mukaan kilpailuun tiukkojen alkukarsintojen jälkeen ja tänään perjantaina suomalaisrobotit ovat kamppailleen menestyksekkäästi ainakin unkarilaisia ja venäläisiä joukkueita vastaan. Kaikkia kolmea robottia tosin viilattiin kilpailukuntoon vielä yön tunteina; lentoyhtiöiden kovien otteiden ja pikkuvikojen jälkeen ryhmillä oli kuumeiset paikat vielä aamullakin. Kerron lisää robottien menestyksestä viikonlopun aikana ja kesällä ainakin radiossa.

Robottikilpailu on kiinnostava myös kulttuurillisesti, sillä kyse on enemmänkin yhteisestä ponnistuksesta kuin kilpailusta. Kaikki toki kisaavat toisiaan vastaan ja haluavat voittaa, mutta ryhmät vertailevat avoimesti robottejaan toisten kanssa ja jopa auttavat toisiaan. Samalla tutustutaan paremmin opiskelijoihin muista maista. On erittäin hyvä, että mukana kisassa on ryhmiä myös Tunisiasta, Algeriasta, Venäjältä, Kanadasta, Unkarista ja jopa Iranista. Täällä ei polittisia rajoja tunneta, joskin tekniikan raja "lännen" ja "muiden" välillä on selvästi nähtävissä. Ja todettakoon, että Venäjä kuuluu tässä jaossa eittämättä ns. länteen...

Monissa maissa ennen Eurobotia järjestetään kansallisia karsintoja, joista kolme ryhmää valitaan edustamaan maataan. On todella sääli, että huipputekniikastaan ja pellepelottomistaan kuuluisassa Suomessa ei ole omaa kansallista kilpailua; oppilaitoksia, missä mekatroniikkaa opetetaan ja harrastetaan on paljon, ja muitakin osaajia olisi yllin kyllin. Kenties kannattaisi polkaista pystyyn kansallinen kilpailu Suomeen - vaikka jo ensi vuodeksi.

No, odottaessa painun takaisin vihreän kilpailuarenan äärelle ja raportoin tapahtumista lähipäivinä.

0 kommenttia

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu