Ke 07.06.2006 @ 20:10admin

Kaksi kaivosta

Kävin eilen kaivoksessa. Pyhäsalmen kaivokseen rakennetaan parhaillaan myonimittalaitetta, joka on itse asiassa tähtitieteellinen tutkimuslaite: myonit ovat kotoisin kaukaa avaruudesta ja kallion sisällä niitä on hyvä havaita. En kuitenkaan kerro nyt tästä, vaan kaivoksista yleensä, sillä samaan aikaan kun laskeuduimme maastoautolla kallioon louhittua tunnelia pitkin maan uumeniin, iloittiin Kittilässä kultakaivoksesta. Sanoiko joku "iloittiin"?

Euroopan suurin kultakaivos siis perustettaneen Kittilään. Eilen iltauutisissa paikalliset asukkaat kiittelivät hanketta ja näyttivät kovasti iloisilta, vaikka sivulauseessa huomauttivat, että olisi hyvä, ettei luontoon pääsisi vain syanidia ja muita kultakaivoksessa käytettäviä haitallisia aineita. Ja tietysti kultakaivosyhtiön edustaja sanoo, ettei pääse. Tuskin ilman pieniä päästöjä ja haittaa ympäristölle kaivosta sinne rakennetaan, saati sitten käytetään, mutta kokonaisuudessaan varmasti kaivos on siunaukseksi seutukunnalle. Onhan kulta kivaa ja kukapa sitä ei haluaisi.

Samaan aikaan itäisellä Uudellamaalla vastustetaan uraanikaivosta. Uraani on pahaa ja se säteilee, joten uraanikaivosta luonnollisesti vastustetaan. Olipa alkuviikosta taas yksi mielenosoitus, jossa uraanihanketta koitettiin kammeta kumoon. Jo tutkimukset herättävät epäluuloja, koska pelkkä kaivoksen suunnittelu laskee asuntojen hintoja ja tuo paikkaseudulle epämääräisen maineen.

En suoranaisesti ole puolesta enkä vastaan kumpaakaan kaivosta, mutta en voi olla hymyilemättä näille kahdelle reaktiolle. Kumpikin kaivos tuhoaa jonkin verran ympäristöä, sillä kalliota ei voi kaivaa ilman pientä haittaa. Kummassakin kaivettavan aineen erottamiseen muusta kiviaineksesta käytetään järeitä kemikaaleja, jotka luontoon päästessään ovat haitallisia. Kummassakin tapauksessa rekat jyräävät lastejaan pois metsän keskeltä ja maan alla räjäytellään. Mutta toisessa tapauksessa kaivetaan maineeltaan miellyttävää kultaa ja toisessa taas uraania, jonka mielikuva on kaikkea muuta kuin mairea.

Toinen ero on se, että kulta ei säteile, mutta uraani säteilee. Se on radioaktiivinen aine, joka tosin kaivettaessa on sen verran matala-aktiivista, ettei siitä ole olennaista haittaa. Sen sijaan maan alla muhiessaan se tuottaa jatkuvaa ja tasaista lisää normaaliin taustasäteilyymme. Kollegani Marko Hamilo kirjoitti joku kuukausi sitten iskevästi omassa blogissaan Uudenmaan uraanista, että jos alueella noudatettaisiin samaa periaatetta kuin Tshernobylin ydinonnettomuusalueella, niin Itä-Uudenmaan uraanialueilla sijaitsevat kunnat pitäisi evakuoida jo nyt: rajana Tshernobylissä pidettiin odotettavissa olevaa elinikäikäistä 350 millisievertin säteilyannosta. Siis olisi itse asiassa hyvä, jos uraani kaivettaisiin sieltä pois ja kuljetettaisiin maailman atomipannuissa käytettäväksi.

Mitä kaivoksiin sinänsä tulee, niin lyhyt visiittini kuvaaja Isto Janhusen ja tutkijoiden Timo Enqvist ja Pasi Kuusiniemen kanssa kaivoksessa oli kiinnostava paitsi ohjelmanteollisesti (myoniprojekti on syksyllä kuvaruudussa), niin myös siksi, että en ole aikaisemmin katsellut peruskalliotamme sisältäpäin. Kuinka kauniita värejä ja kiteitä kalliossa olikaan! Lisäksi insinööritaidollisesti kaivos on jännittävä, sillä Pyhäsalmessa tunnelia on maan alla noin puolentoista kilometrin syvyyteen. Pinnalla sen sijaan on vain pari hallimaista rakennusta sekä kaivoshissitornit - siis kuin mikä tahansa tehdas. Vieressä liplattaa järvi ja metsä suhisee hallien takana.

Avolouhos on toki asia erikseen. Se on kuin arpi maanpinnassa, ja sen ympäristövaikutukset ovat huomattavasti tunnelityyppistä kaivosta suuremmat. Kittilän Suurikuusikkoon tulossa oleva kultakaivos on (ainakin ympäristöluvan mukaan) avolouhos, minkä lisäksi GTK:n aikaisemman tutkimuksen mukaan "kullan esiintyminen refraktorikultana sekä sulkeumina kiisuissa aiheuttaa huomattavia vaikeuksia rikastus- ja jalostusprosesseissa", mikä tietää paljon vähemmän miellyttäviä aineita kaivoksella.

Ei, en suinkaan ole Kittilän kultakaivosta vastaan, mutta todennäköisesti se on uraanikaivosta pahempi, vaikka kuntalaiset sitä enemmän kiittävätkin. Siis suhteellisuutta, pyydän!

1 kommentti

Kauppa- ja teollisuusministeriön vauhdittamana kultakuume Suomessa leviää. Raahen Laivakankaalle on rakenteilla Euroopan suurin kultakaivos. Kaupunki levittää punaista mattoa ruotsalaisfirmalle, mutta soraääniäkin kuuluu.

Tuleva kaivos sijaitsee tiiviisti asuttujen ja kasvavien kylien ympäröimänä Raahen kaupungin välittömässä läheisyydessä. Kaivoksen vaikutuspiirissä asuu paljon ihmisiä.

Pohjavesialueet ovat kaivoksen välittömässä läheisyydessä ja suunnitelmien mukaan kaivoksen prosessijätevedet lasketaan avoviemärinä alueen luonnonjokiin. Sinne on menossa syanidia, arseenia ja raskametalleja.

Samaan aikaan EU-direktiivit käskyttävät maanviljelijöitä ympäristönsuojeluun. Peltoja saa viljellä vain suojavallien takaa vesistöihin - kunhan on maaperänäyttein todennettu lannoitustarve.

Yksityistaloudet saavat sumplia harmaavetensä vanhanaikaisista likakaivosysteemeistä moderneihin imetysojastoihin ja likavesien umpisäiliöihin pahaisinta kesämökin rantasaunaa myöten vuoteen 2014 mennessä.

Kultakaivokset saavat laskea myrkylliset ja ympäristöön kertyvät jätevetensä avoviemäreinä luonnonvesistöihin. Missähän tässä on oikeudenmukaisuus?

Onko rantasaunojen saippuavedet suurempi ympäristöriski kuin kultakaivosten syanidi, arseeni ja raskasmetallit?

Suomessa saadaan nauttia puhtaasta pohjavedestä eli kraanasta tulevasta juomakelpoisesta nautintoaineesta. Muualla maailmalla ostetaan juomaksi pullovettä - koska vesivarat on pilattu jo aikoja sitten.

Mihin halutaan kehityksen kulkevan Suomessa? Kuka korvaa saastuneet pohjavedet? Kaivoksia avataan kiihtyvää tahtia Suomessa. KTM kauppaa huutokaupalla Geologisen tutkimuskeskuksen valtion kustantamia ja selvittämiä malmivarantoja ulkomaisille yrityksille. Positiivisen lisähöystön asialle antaa löysä ympäristölainsäädäntö ja puuttuva ympäristöaktivismi.

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu