Ke 13.09.2006 @ 12:14admin

Prisma Studio taas ruudussa

Olen laiminlyönyt törkeästi blogiani puolentoista viikon ajan, koska lähetyskauden alkaminen ja kaikenkarvaiset muut tehtävät ovat vieneet kovasti aikaa. Prisma Studio on kuitenkin palannut kesätauon jälkeen taas ohjelmistoon ja vaikka pääpiirteissään jatkamme vanhalla tyylillä, tuo syksy muutamia uudistuksia.

Ensimmäinen uudistus saattaa näyttäytyä ruudussa heikennykseltä, sillä ohjelman puolivälissä olleet tiedeuutiset ovat muuttuneet pelkiksi "sähkeiksi". Vähemmän aiheita ja nopeammin, mutta vastapainoksi osaa aiheista käsitellään laajemmin ja pidemmin. Lisäksi netissä oleva tiedeuutistarjontamme tulee paranemaan; kun TV:n ja radion puolella tehtävät tiedeuutiset lasketaan yhteen, niin YLEn tiedeohjelmat kattavat varsin hyvin koko tieteen kentän. Klik vain osoitteeseen www.yle.fi/tiede - ja olet kärryillä.

Toinen olennainen uutuus Prisma Studiossa on viikon kysymys: pyydämme arvoisilta katsojilta tieteeseen ja tekniikkaan liittyviä kysymyksiä, jotka parhaimmillaan ovat yllättäviä, arkisia ja jännittäviä, mutta samalla sellaisia, joihin ei joko ole tullut kiinnittäneeksi huomiota tai asiaa tarkemmin selvitettyä. Tänään esimerkiksi kerromme mistä johtuu taivaan sininen väri? Sille on selitys, ja yksinkertainen sellainen. Vastaavia kysymyksiä otetaan mielihyvin vastaan osoitteessa prisma.studio@yle.fi, ja kaikista jännimmät otetaan mukaan ohjelmaan.

Viikon kysymys ei suinkaan ole mikään maailmanuutuus eikä mullistava uusi keksintö, sillä yleisökysymyksiä on otettu tiedeohjelmissa ennenkin vastaan ja printti- sekä nettipuolella ne ovat olleet mukana niin kauan kuin itse muistan. Kysymys on kuitenkin toimiva asia, sillä se paitsi tuo mukaan aiheita, joita emme itse tule ajatelleiksi, ja lisäksi tekee ohjelmaamme kaksisuuntaiseksi: TV-ohjelman, ja myös radio-ohjelman, ongelma on sen yksisuuntaisuus, jolloin me tekijät emme saa suoraa palautetta, mikä voisi vaikuttaa ohjelmaan olennaisesti. Jopa sinänsä tylsässä ja staattisessa yleisöesitelmässä on enemmän vuorovaikutteisuutta, koska luennoitsija pystyy seuraamaan yleisön liikehdintää ja ihmisten kasvonilmeitä, ja niiden perusteella esitelmän tyyliä voi muuttaa.

Jo nyt olemme saaneet runsaasti kysymyksiä viimeviikkoisen ohjelmamme jälkeen, ja niiden yhteydessä on ollut hyviä juttuideoitakin. Tieteessä tapahtuu jatkuvasti paljon ja aiheiden valitseminen on jokapäiväistä työtä toimituksessa; vaikka osa aiheista pitääkin valita ns. journamistin perustein ajankohtaisuuden ja tieteellisen merkityksellisyyden perusteella, voi aihevalintaa ohjata ja lisäaiheita ottaa mukaan sen mukaan mitä palautteessa sanotaan - teemmehän tätä ohjelmaa katsojille, emmekä vain omaksi iloksemme. Samoin käymme jatkuvaa kädenvääntöä tieteellisen syvyyden ja keveyden välillä, missä palaute olisi erittäin hyödyllistä oikean tason löytämiseen.

Tämänkin blogin yksi alkuperäinen tarkoitus oli - ja on edelleen - lisätä tätä vuorovaikutteisuutta. Otan siis paitsi omaan työhöni, niin myös koko ohjelmaan liittyviä ideoita, kommentteja, haukkuja ja kehuja edelleen mielelläni vastaan!

Ja pyrin taas palaamaan liki päivittäiseen blogin päivitysrytmiin pian...

2 kommenttia

Onko tiede viihdettä, onko tiede ihmisestä etäistä? No, eihän se ole kumpaakaan näistä, vaan tiede on se tila missä kysytään miksi, ja koitetaan saada vastaus sellaiseksi, että se olisi huomenna hahmotettavissa samanlaisena. Tieteeseen ei tarvitse uskoa, vaan siihen riittää kysymys miksi, ja sitten asian ymmärtäminen. Olen varsin kummissani siitä, että nykymaailman hinnoitteluissa vain joko uskolla tai viihteellä on sijansa. Toki, asiat tulee esittää niin, että niihin voi uskoa, ja etteivät ne tylsistytä kuoliaaksi. Aurea mediocritas, missä se kultainen keskitie. Se kai kulkee siinä, missä itseään tiedostava ihminen hakee rajoja. Se pitää vain löytää jatkuvasti. Ei ole yhtä oikeaa, ei yhtä totuutta ihmisyyden antropologisessa universumissa. Kommunikaatio osaa tehdä kaikesta tavattoman suhteellista, mutta se ei saisi estää sitä lapsen aitoa kysymystä jokaisen ihmisen sisällä, joka johdattaa elämän herkullisen seisovan pöydän aarteiden äärelle. Se on kuin fraktaalikuvio kiehtovine syvyyksineen: voit aina kysyä miksi, on sinusta kiinni, mitä saat selville. Se on tiedettä. Se on herkullista. Mitä sanon: Osaat mielestäni tuoda asioita esille sillä aidolla tavalla, ihmisenä silmät auki, avoimena mutta älykkäänä.

Tuo oli mulle ja äidille uus juttu, että vaihdevuosien hormonokorvaushoidot voi aiheuttaa eri syöpiä...aiheuttaako hormonikierukka? Hei nyt ihmeessä enempi jjuttua tuosta, mistä puhuitte telkussa 3.11.-sitä hormonikierukkaa kun on kehuttu maasta taivaaseen, siis eikö vaihdevuodet ja kuukautiset oo naisella normaali juttu, miks niitä pitäs "hoitaa"-kansantaloudellisista syistäkö?

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu