Professori emeritus Erkki Pihkala on opettanut taloushistoriaa Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Hän on sitä mieltä, että EU on ainutlaatuinen kokeilu, jonka kaltaista historiassa ei aiemmin ole ollut, vaikka maailmassa ja Euroopankin alueella on ollut erilaisia valtioliittoja, liittovaltioita ja tulliliittoja.

Mutta mitä asioita taloushistorian perusteella voi miettiä kun EU:ta pohtii?

Mitkään rahajärjestelmät eivät ole olleet ikuisia.

Liittovaltiot ovat kaatuneet, kun niiden talous on kohtalokkaasti heikentynyt.

Suuretkin valtiot kuten Kiina, ovat joutuneet vallanvaihdoksen ja hajaannuksen tilaan ennen kaikkea sisäisten erimielisyyksien takia..

Ja vaikka sodan muistot monissa maissa ovatkin haalistuneet, niin Erkki Pihkalan mielestä on syytä muistaa, kun mietitään EU:n mielekkyyttä, että EU tosiaan on ollut rauhan projekti etenkin Saksan ja Ranskan rauhan ylläpitämiseksi.

Mutta entä mitä historiasta voi oppia nykyhetken pulmien ratkaisemiseksi?

Esimerkiksi sen, että Kreikan lainat olisi järkevintä muuttaa ikuisiksi lainoiksi inflaation hiljaa nakerrettaviksi. Niin on tehty ennenkin muualla.

Tai sen, että koska pieniä valuuttoja voidaan murtaa, ja on murrettu, keinottelemalla niitä vastaan, niin mikäli Suomi jonain päivänä ei halua olla enää Eurojärjestelmässä mukana, se voisi harkita sitä, että se käyttää silti euroa tai euroon sidottua valuuttaa rahana, mutta ei enää osallistu Euronjärjestelmään kuulevien maiden  sisäisiin maksatuksiin, kuten esimerkiksi ERVV:hen tai EVM:ään.

Euromaiden kohtalonyhteys on syvenemässä.

Talouden linjoja yhtenäistää jo nyt six-pack lainsäädäntö, jossa maiden velkaisuuksia ja alijäämiä valvotaan ja säädellään sakkojen uhalla.

Lisäksi pikkuhiljaa tekeillä on Euromaille oma pankkiunioni ja Komissio on myös perustanut asiantuntijaryhmän tutkimaan  mahdollisuuksia jonkunlaisiin Euromaiden velkojen yhteisvastuisiin.

Mutta miten pitkälle yhteistyön lisäämisessä voidaan mennä?

Samaan aikaan talous on hitaasti elpymässä, mutta tilanne on vielä hauras.

Haastateltavana on Etla:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä

Valtiotieteen tohtori, keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen oli aikoinaan sitä mieltä, että Suomen ei olisi pitänyt liittyä EU:hun, eikä EMU:un.

Nyt kun niissä molemmissa kuitenkin ollaan, niin niiden aiheuttamia haittoja Suomelle voisi pienentää jos EU:n rakenteita saataisiin muokattua.

Esimerkiksi EMU:un voitaisiin muodostaa kovempi muutaman maan ydin, jota esim. hyväksyisivät keskinäiset velkabondit.   

Lisäksi EU:n harrastamaa politiikkaa pitää Väyrysen mukaan muuttaa.

Tältä hetkellä politiikka suosii hänestä liikaa Federalisaation lujenemista ja keskittymistä ylipäänsä.

Myös maatalouspolitiikkaa ja rakennepolitiikkaa pitäisi voida harjoittaa ilman rahan kierrätystä Brysselin kautta ja niitäkin pitäisi saada enemmän ohjattua Suomen keskustan ideologiaa vastaaviksi.

Tähän taas auttaisi, jos Suomen Keskusta alkaisi kerätä yhteiskumppaneita eri EU-maista kehittääkseen uutta poliittista ryhmää, "Euroopan keskustaa"  Euroopan parlamenttiin ja eroaisi Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmästä ALDE:sta,  johon se tällä hetkellä kuuluu. Sääntöjen mukaan uuteen ryhmään pitää saada  vähintään 25 jäsentä vähintään seitsemästä eri maasta .