Suunnilleen 100 000 säädöstä säätelee nykyisin pienyrittäjien elämää, kertoo professori Arto Lahti Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Mikä on pienyrittäjän tai alle 10 henkeä työllistävän mikroyrityksen tilanne EU:ssa, jossa markkinoista kilpaillaan sekä EU:n sisällä että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Edunvalvontaan ja lobbaukseen olisi syytä olla resursseja silloin kun markkinoita koskevia säädöksiä valmistellaan.

Eri EU-maissa pienten yrittäjien tilanne on hyvin erilainen, mutta kuka ajaa näiden yritysten etuja EU:ssa ja mitä pienyrittäjien edut voisivat esim. meillä Suomessa olla? Vapautus pieniin yrityksiin erityisen kovaa iskevästä arvonlisäverosta jos yrityksen liikevaihto on alle 50 000 euroa vuodessa? Vai se, että yrityksille järjestettäisiin edullista neuvontaa nimenomaan niissä asioissa, joita yritykset itse haluavat. Esimerkiksi neuvonta kirjanpidossa ja juridisissa asioissa voi olla hyödyllistä. Vai olisiko viisasta vähentää yritysten tukemista esim. EU-rahoin. Näitä rahoja hakevat yleensä isot yritykset. Ne sotkevat silloin markkinoita koska niiden suoma kilpailuetu rahoja saaneille voi olla kohtalokas alueen muille yrityksille ja yrittäjille.

Tällä hetkellä EU puuttuu arvioin, suosituksin ja myös mahdollisin sakoin jäsenmaiden harjoittamaan talouspolitiikkaan. Mitä siitä seuraa käytännössä?  Sekoittuvatko taloudenpidon valta ja vastuusuhteet? Ja mitä tehdään jos komission antamat neuvot osoittautuvatkin huonoiksi ja niitä seuraamalla ajaudutaan taloudellisiin ongelmiin? Kenen ja minkälainen silloin on vastuu? Komission, kaikkien jäsenmaiden vai ohjeita noudattaneen jäsenmaan?

Mihin suuntaan EU on kehittymässä. Pankkiunioni on askel kohti tiiviimpää yhteistyötä euromaiden välillä mutta mihin suuntaan kehitys siitä jatkuu? Tullaanko yhteistyötä lisäämään ja ollaanko myös matkalla kohti yhteisiä velkoja, eurobondeja. Ja mitä siitä seuraa? Ainakin kiinnostavia juridisia ongelmia.

Entä mihin suuntaan EU:ta kannatta kehittää. Viime EU-vaaleissa EU-skeptikot menestyivät hyvin. Tarkoittaako se, että EU-kansalaiset eivät halua, että EU kehittyy esim. Saksan ja Espanjan tyyppiseksi keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, vaan rakenteeltaan mieluummin esim. Sveitsiä muistuttavaksi. Eli siis sellaiseksi, jossa vahvat jäsenvaltiot muodostavat liiton, eikä EU kovin vahvasti niitä säätele.

Haastateltavana on  alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo valtiovarainministeriöstä.

EU:n kaikissa maissa on käyty omanlaisensa EU-vaalit. Mutta mitä seurauksia sillä on alkavan kauden EU-politiikkaan?

 EU-kriittisten ryhmien kasvun myötä, voi ehkä olettaa, että EU:n valtaa lisäävät hankkeet eivät ole alkavalla kaudella kovinkaan isosti myötätuulessa.

Todennäköisesti myös oikealla olevat ryhmät ovat aiempaa enemmän oikealla ja vasemmalla olevat ryhmät aiempaa enemmän vasemmalla.

Ja ainakin aluksi Parlamentin reaktiot eri teemoihin ovat todennäköisesti tavallista ennalta- arvaamattomampia.

 Mutta miten ja millä perusteella parlamentin alkavan kauden poliittiset ryhmät tulevat muodostumaan.

Ja miten tämä kaikki vaikuttaa tämän kauden odotettavissa olevien isojen teemojen ratkaisuihin?

Missä muodossa pankki-unionia viedään eteenpäin? Miten federalistiseksi koko pankkiunioni koetaan, ja Miten EU-kriittisten voimien lisääntyminen vaikuttaa parlamentin suhtautumiseen asiaan?

 Entä Miten käy EU:n ja USA:n vapaakauppa- ja investointisuojasopimuksen? Tullaanko siitä ehkä lopulta tiputtamaan nyt suunnitteilla olen kaltainen välimiesmenettelyosio pois? Vaiko jotain ihan muuta vääntöä? Parlamentti voi vain joko hyväksyä tai hylätä sopimusehdotuksen kokonaisuudessaan. Todennäköisesti siis tulossa on mielenkiintoista keskustelua aiheesta

 Tai entä Energia ja ilmastopolitiikka miten se muotoutuu? Miten paljon vihreät saavat ajatuksiaan läpi ja miten paljon teemaan vaikuttaa esim. EU:n tuleva taloustilanne.

 Ohjelmassa on haastateltavana Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta.

EU:n pankkiunionilla on tarkoitus on lisätä pankkien EU-tasoista  valvontaa ja myös kerätä pankeilta  kahdeksan vuoden aikana 55 mrd euron rahasto tulevien kriisipankkien pankkien pelastamista varten.

Mutta onko tuo pankeilta kerätty 55 mrd:n euron summa alkuunkaan riittävä, jos iso pankkikriisi iskee?

Ja onko riittävän hyvä pankkikriisejä ehkäisevä pankkien etukäteisvalvonta ylipäätään millekään elimelle mahdollista?

Vai onko todennäköistä, että seuraavan pankkiriisin aikaan pankkiunionimaiden veronmaksajien pitää olla mukana maksamassa tukia pankkiunionimaiden kriisipankkien pelastamiseksi?

Ja miten iso askel se on EU:n federalisaation suuntaan.

Olisiko sittenkin parempi pitää huoli siitä, että pankeista ei kasva liian isoja kaatuakseen, vaan että voivat kaatua hallitusti.

Viime aikoina on puhuttu siitä, että pankeilla on lainanantoonsa nähden liian pieniä pääomia. Tällä hetkellä kun pankki antaa lainaa, niin sillä pitää olla omaa pääomaa yleensä n. 8% lainanannosta. Mikäli laina on ns riskitön, tämänkään kokoista omaa pääomaa ei vaadita.  Olisiko järkevämpää vaatia, että pankkien oman pääoman osuus olisi isompi, niin että progressiivisesti pankeilta vaadittaisiin sitä suurempaa prosenttia omaa pääomaa lainanantoonsa nähden, mitä isompia pankit ovat.

Silloin todennäköisesti pankkien itsensäkin kannattaisi pitää huoli siitä etteivät ne kasva niin isoiksi, ettei niiden voi antaa kaatua.  

Aiheesta keskustelee tohtori Peter Nyberg.