Askartelu – mikä ihana tekosyy leikkiä väreillä

Mitä järkeä on askarrella kortteja ja koristeita, kun niitä voi ostaa kaupastakin? Sormet sotkeutuvat liimaan, hiki nousee pintaan ja kaikenlainen hölynpöly sotkee pöydän, kun yrittää tuunata jotakin hyödytöntä viritelmää kokoon.

Ellei askarteluun keskity eikä siihen ole kunnolla aikaa, sitä on turha edes kokeilla. Nopea kartongin läiskäys toiseen erikeepperillä ei ole muuta kuin ajanhukkaa. Näpertely, rakentelu, askartelu ja käsityö vaativat rauhallista keskittymistä, avointa mieltä ja rentoutunutta oloa

Kädentaitojen ei tarvitse olla kummoisia, sillä askartelun vaativuustasonhan voi itse valita. Voit kokeilla pikkulasten askarteluohjeita tai sitten kunnianhimoisen teoksen valmistamista.
 
Toki askartelu vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, sillä sitä ei "voi suorittaa" nopeasti ja kiireellä. Taiteellinen silmä kehittyy harrastuksen edistyessä.

Oma intohimoni ovat käsityöt. Nuorena harrastin kaikenlaisten vaatteiden suunnittelua, piirtämistä ja ompelua. Sitten siirryin kirjontaan, helmiin, tilkkutöihin ja lopulta mattojen kutomiseen. Odotankin innolla sitä, että pääsen muutaman viikon kuluttua kutomaan mattoa, johon olen itse leikannut kuteet. Värit ovat minulle hyvin tärkeitä ja käytän väreihin ja värikarttoihin paljon aikaa.

Uusin kiinnostukseni aihe on skräppäys. YLE Olotilan skräppäyskilpailuun tuli upeita kortteja. (linkki tulossa) 

Oheisena digiskräppäyskuva kesäheilan kunniaksi.

Minusta käsillä tekeminen on valtavan rentoututtavaa. Se on meditatiivistä toimintaa, jota itse tarvitsen ainakin stressin, kiireen ja hälinän vastapainoksi.

Harmillista, että askartelu mielletään Suomessa usein lapsenomaiseksi touhuksi, jota aikuisetkin ”saavat harrastaa”. Ehkäpä suositut kädentaitomessut ja työväenopiston taitoaineiden täydet kurssit ennustavat sitä, että askartelu nousee uuteen kukoistukseensa. Onneksi netti on kasvattanut askarteluinnostusta reippaasti.

Ehkä vanhanaikaisesta askartelusta tuleekin uusi retrolaji puutarha- ja sisustusinnostuksen myötä.