To 11.10.2007 @ 11:11admin

Reippaustesti naisille: syötkö yksin ravintolassa?

Örebrolaiset tutkijat ovat päätyneet siihen tulokseen, että yksinäinen nainen ravintolassa on säälittävä ja tarvitsee seuraa.

Tutkimuksessa ilmeni myös se, että naiset kokivat monesti pelkoa hienossa ravintolassa yksin käymisen vuoksi.

Ymmärtäisin tutkimustuloksen, jos kohteena olisi sinkkunainen arabimaassa, jossa yksin ruokaileva nainen saa aivan toisenlaista
erityiskohtelua kuin Pohjoismaissa. Mutta eihän naisen tarvitse Ruotsissa pelätä mitään eikä tuntea olevansa objekti? 

Onko Pohjoismaissa kasvamassa uusi vellihousujen kuningatarkasti, joka pelkää turhamaisesti sitä, mitä muut  ajattelevat?

Vastahan siitä on 30 vuotta aikaa, kun naisten ei ollut SOVELIASTA käydän yksin ravintolassa. Tasa-arvoa syrjivä käyttäytyminen on historiaa, mutta nyt siihen halutaan takaisin. Mitähän feministit tästä tuumivat? Yksin syöminen on tutkimuksen mukaan miehille sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin naisille.

Oi aikoja, oi tapoja.

Kekseliäät ruotsalaistutkijat kehittelevät nyt konseptia eli "yhteispöytää", johon ei voi tehdä varausta. Näin ravintolaan tulevan sinkkuruokailijan ei tarvitse halutessaan syödä yksin. Totta kai yhdessä ruokaileminen on hauskempaa, mutta mutta...

1 kommentti

Koska olen joutunut työni takia paljon matkustamaan maailmalla- ei ole ollut harvinaista, että olen joutunut syömään päivän päätteksi myös yksin ravintolassa. Pääsääntöisesti yksinäinen nainen yritetään aina ohjata ravintolassa " siperiaan " eli ulommaiseen nurkkaan, joko keittiön tai vessan oven viereen. Tämän havaittuani olen aina oitis vaatinut parempaa pöytää - ja myös saanut. Hyvä keino on myös etukäteen tilata pöydän kahdelle , ja sitten pahoitella ettei seuralainen päässytkään tulemaan. Saa istua kuitenkin ihmisten ilmoilla hyvässä pöydässä. -Äskettäin Nairobissa menin illalla taas kerran yksin ravintolaan kun muut konferenssin tutut osallistujat olivat tulossa vasta seuraavana päivänä. Alkupaloja syödessäni samaan neljän hengen pöytään ohjattiin yksin tullut minulle ventovieras musta nainen vaikka ravintolassa oli yllin kyllin tyhjiä pöytiä. Alkuhäkellyksen jälkeen meille virisi mielenkiintoinen keskustelu ja vaikka hän osallistui tyystin toiseen konferenssiin- tervehdimme ja juttelimme myös seuraavina päivinä tavatessamme. Ajattelin, että olipa hovimestarilta hyvä oivallus tai oliko se kenialainen tapa, mene ja tiedä!

Ihan tervettä?

YLE Asiaohjelmien toimittaja Rita Trötschkes kirjoittaa ajatuksiaan maskin ja deskin takaa.

Motto: Astu aina vesilätäkköön kun siltä tuntuu.

 
Ritan blogilöydöt

Blogiarkisto

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu