Ke 24.01.2007 @ 11:17admin

Tappajapuu iskee

Pahoittelut liki kuukauden tauosta blogin päivittämisessä, mutta olin lomalla. Ja kun normaalisti lomallakin sekaannun työskentelyyn, pidin nyt näppini irti näppäimistöltä varsin onnistuneesti. Kokonaan irti tieteestä on kuitenkin vaikeaa olla, etenkin kun matkakohteeni oli niinkin yltäkylläinen paikka kuin Martinique.

Martinique on Ranskaan kuuluva saari Antilleilla, tarkemmin sanottuna pienillä Antilleilla, siis yksi niistä Karibian meren saarista, jotka nauhamaisesti kulkevat läpi meren Etelä-Amerikan yläreunasta kohti Kuubaa ja Haitia. Saaret noudattavat varsin tarkkaan kahden maapallon laatan rajapintaa, Karibian laatan ja Etelä-Amerikan laatan reunaa, mistä johtuen alueella on runsaasti vulkaanista aktiivisuutta, maanjäristyksiä ja itse asiassa mistä johtuen kaikki pikku saaret ovat myös olemassa.

Saaren geologinen historia näkyy hyvin sen pinnassa, etenkin alueilla, missä trooppinen kasvillisuus ei ole sitä peittänyt alleen. Ensimmäiseksi miljoonia vuosia sitten syntyneet alueet nykyisen saaren eteläkärjessä ja Atlantin puolella olevalla rannalla ovat erityisen jänniä, sillä siellä jo lyhyellä kävelykierroksella tulee eteen erilaisia ja eri värisiä kivilajeja, jälkiä ammoisista laavavirroista, ja etenkin ranta-alueilla meren ja tuulen aiheuttama eroosio näkyy kerrassaan konkreettisesti: kallioseinien mureneminen mereen ja jauhautuminen hiekkarannoiksi jatkuu edelleen.

Vaikka Martinique onkin geologisesti häkellyttävä, ei se ole tässä mielessä ainutlaatuinen. Myös monet lähempänä sijaitsevat, suomalaistenkin suosiossa olevat lomasaaret ovat vulkaanisia ja tarjoavat kiviharrastajalle lukuisia elämyksiä. Kanarian kaikki saaret - etenkin La Palma - ja Kreikan saaristo ovat kaikki kiinnostavia kohteita ja suosittelenkin kaikille lomalaisille matkalukemistoksi kivikirjaa. Kivet kertovat niin paljon maapallon ja kyseisten paikkojen historiasta sekä olemuksesta!

Trooppisen saaren jännittävin elementti ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta on kuitenkin sen trooppinen kasvusto ja eläimistö. Lentokoneesta laskeutuessa näkyy pääasiassa sademetsää (sekä sokeriruokoviljelmiä ja banaanipuita) ja saaren lipussa luikertelee neljä käärmettä. Vaikka olin varautunut pyöräilemään saarella runsaasti, olikin kiinnostavinta kävellä sademetsässä. Silti jo tällaisenaan sademetsä on vaikuttava, koska se suorastaan pursuaa elämää. Kasvustot ovat toistensa päällä, eläimiä vipeltää joka puolella ja maahan kaivettu siemen pukkaa monen sentin versoa jo parin päivän päästä.

Ei, Martinique ei tässä mielessä ole samassa kategoriassa kuin Amazonas tai edes toisen Ranskan merentakainen departementti Guyana, missä trooppista metsää riittää silmänkantamattomiin, eikä saaren keskellä kököttävä yhä aktiivinen tulivuori ole häiritsemässä metsää. Niihin verrattuna Martinique on kuitenkin omalaatuinen juuri tuon vuorensa sekä sen ammoisten, jo nyt hiipuneiden tulivuorien vuoksi. Vulkaaninen, rikas maa tekee maaperästä vieläkin runsaamman, ja vuori saa sateen lankeamaan vieläkin vuolaampana rinteilleen, mikä saa luonnosta yhä vihreämmän ja kukkeamman. Sama toki pätee muihinkin alueen saariin.

Mitä tulee saaren eläimiin, niin yleensä muualta tuleva turisti pelkää käärmeitä, kammoaa käden kokoisia hämähäkkejä ja pelästyy sisiliskoja, vaikka mistään niistä ei ole harmia. Käärmeet ovat kuin meikäläisiä susia ja karhuja, eli ne pakenevat kyllä ihmistä aina kuin suinkin, ja ovat vaarallisia vain jos ne jostain syystä joutuvat yllätetyiksi. Kun metsässä kävellessä pitää ääntä, ei käärmeistä ole haittaa. Hämähäkit ovat puolestaan vain kauniita, ja tekevät pistäessään vain kipeää (eivät siis tapa), ja sisiliskot ovat laiskoja sekä kauniita. Lisäksi ne tappavat hyttysiä, joita riittää; taas tuli mieleen suomalaisten tarve omaksua hyttyset jotenkin meikäläiseksi erikoisuudeksi, vaikka tropiikki on monessa mielessä kuin Lappi pikkuisine ilkeine hyttysineen. Hyttysvoidepurkissakin lukee "Extreme tropique", minkä luulisi tepsivät tehokkaasti myös meikäläisiin verenimijöihin tulevana kesänä.

Yllättävin, ja itselleni täysin uusi asia, oli kauniilta näyttävä, monissa paikoin punaisella merkitty puu. Karibian saarilla ja alueella laajemminkin esiintyy Mancanillier (Hyppomane Mancinella), jonka espanjankielinen nimi kertoo mistä on kyse: manzanilla de la muerte, kuoleman pikkuomenapuu. Ohessa on Wikipediasta otettu piirros puun omenamaisesta hedelmästä, jonka syöminen on siis liki aina tappavaa. Eikä vain hedelmän syöminen, vaan jo puun koskettaminen saa aikaan palovamman näköisen ja tuntuisen ihovaurion, sillä puun maitiaisneste on syövyttävää.

[inline:01]

Syövyttävä puu tuntui niin koomiselta, että kaikista varoituksista huolimatta en voinut olla koskettamatta sitä. Siis samaan tapaan kuin kaikki tietävät, että kieli jää kiinni pakkasella metalliin, piti nytkin sormi tökätä pun kylkeen, ja tuloksena oli tosiaankin palovamman kaltainen punainen läikkä. Sen perusteella voi hyvin ymmärtää, miksi sateella ei todellakaan kannata jäädä puun alle suojaan, sillä tuloksena olisi sairaalareissu ja todennäköisesti passitus teholle.

[inline:02]

Ja jos jotain vielä saaresta sanoo, niin luonnollisesti tähtitaivas sieltä katsottuna on kaunis. Päiväntasaajan luona taivas pyörii pohjoisessa olevan Pohjantähden ja eteläisen horisontin luona olevan eteläisen taivaannavan ympäri, joten tähdet näyttävät nousevat liki suoraan ylös idässä ja painuvat alas samoin viivasuoraan alas lännessä. Näihin aikoihin illalla Orion köllöttää suoraan taivaan laella ja sitä katsoessa oli mukavaa nauttia Ti-punchia, rommista ja ruokosokerista tehtyä drinkkiä. Mutta nyt on taas arki edessä ja tapaamme ensi viikolla Prismassa sekä radion puolella Avaruusradiaattorissa - sekä blogissa taas pian.

Pe 22.12.2006 @ 00:40admin

Lisää loimutusta taivaalle

Viime viikonloppuna revontulet loimusivat komeasti paitsi Suomessa, niin myös melkein kaikkialla pohjoisen pallonpuolen pohjoisseuduilla. Aurinko sylkäisi pinnaltaan viime viikolla äreimpään X-luokkaan kuuluneen purkauksen, ja vaikka se ei osunutkaan suoraan maapalloon, sai se aikaan säpinää täälläkin: satelliittioperaattorit joutuivat suojaamaan avaruudessa olevia hoidokkejaan, astronautit avaruusasemalla menivät aseman säteilysuojaan ja taivaalla loimusivat komeat revontulet.

Tuoreen arvion mukaan nyt alkamassa oleva aurinkosykli 24 tulee olemaan ennätyksellisen aktiivinen. Auringon aktiivisuushan vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa, tuorein minimiaika on juuri takana ja keskustähtemme puhti on paranemassa. Parhaiten aktiivisuuden näkee Auringon pinnalla olevien pilkkujen määrässä (niitä siis on eniten maksimiaikaan) ja niiden tienoilta roiskuvien aurinkopurkausten määrässä sekä voimakkuudessa. Seuraavan maksimin odotetaan osuvan vuosien 2010 ja 2011 tienoille.

Koska Auringon aktiivisuus sekä Maassa havaittava geomagneettinen aktiivisuus käyvät käsi kädessä, tietää korkea aktiivisuus Auringossa myös korkeaa aktiivisuutta revontulissa sekä pahaa aikaa aurinkomyrskyjen haittaamille satelliiteille, sähköverkoille sekä kaasuputkille. Tiedetään tapauksia, joissa aurinkomyrsky on alkanut synnyttää sähköä sähköverkkoon, jolloin sen sijaan että verkkoon kytketyt sähkölaitteet olisivat kuluttaneet energiaa, alkoi verkosta työntyä virtaa voimalaitoksiin.

Tuoreen ennusteen tulevasta aktiivisuussyklistä esitti Marshallin avaruuslentokeskuksessa työskentelevä aurinkofyysikko David Hathaway viime viikolla San Fransiscossa pidetyssä Yhdysvaltain geofysikaalisen unionin kokouksessa. Hänen ja kollega Robert Wilsonin mukaan maapallon geomagneettinen tilanne kertoo Auringon aktiivisuuden varsin tarkasti jopa kahdeksan vuotta eteenpäin. Havaintoja maapallon geomagneettisesta aktiivisuudesta on tehty päivittäin vuodesta 1868 (mm. Suomessa on eräs maailman pisimmistä yhtäjaksoisista mittauksista) ja Hathaway ja Wilson huomasivat tämän lähes 150 vuotta pitkän käyrän ennustavat 94%:n tarkkuudella tulevan aktiivisuusmaksimin huippuaktiivisuuden. "Emme tiedä miksi näin on, mutta näin on", sanovat tutkijat.

[inline:01]
(Oheisessa kuvassa on Aurinko SOHO-satelliitin näkemänä nyt torstaina 21.12.)

Auringon aktiivisuudesta on tehty havaintoja noin 400 vuoden ajan ja tuleva maksimi näyttää olevan yksi voimakkaimmista. Sen pilkkuluvuksi ennustetaan 150 (plus miinus 25). Pilkkuluku ei ole suoraan pilkkujen määrä Auringon pinnalla, vaan se lasketaan kertomalla pilkkuryhmien (joiksi pilkut yleensä ovat kerääntyneet) määrä kymmenellä ja lisäämällä siihen yksittäisten pilkkujen määrä. Ja käyrää tehtäessä on kyseessä pilkkuluvun jollain tapaa painotettu keskiarvo, joten yksittäiset, päivittäiset pilkkuluvut saattavat olla moninkertaisia. Itse olen aikanaan Aurinkoa useammin katsoessani laskenut päälle 300:n luokkaa olevia pilkkulukuja, jolloin pikku kaukoputken heijastamasta kuvasta on saanut toden teolla laskea pilkkuja...

Nyt talvella Aurinkoa ei juuri kannata katsella, koska se on näkyessäänkin niin lähellä taivaanrantaa, mutta kevään koittaessa Aurinko tarjoaa varmasti jännää nähtävää. Sitä ei saa katsoa missään nimessä suoraan, vaan sen kuva kannattaa heijastaa kaukoputkesta paperille. Lisätietoja Auringon havaitsemista on mm. Ursan aurinkohavaintojaoston ja nuortenkerhon sivuilla.

Aurinkomaksimin aikaan Auringon säteilemä ja Maahankin kohdistama energia kasvaa hieman, mutta ei niin paljoa kuitenkaan, että se pystyisi selittämään lämpötilan nousun maapallolla. Kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen eivät siis ole seurausta Auringon aktiivisuudesta, mutta se saattaa osaltaan kiihdyttää kehitystä.

Ma 18.12.2006 @ 23:22admin

Varo kypärääsi!

Avaruuslennot ovat yleensä hyvin suunniteltuja ja kun kaikki sujuu hyvin, ei yllätyksiä juuri pääse sattumaan. Niinpä esimerkiksi avaruuskävelyt sujuvat tarkan käsikirjoituksen mukaan – paitsi juuri nyt. Bob Curbeam ja Christer Fuglesang ovat tätä kirjoitettaessa STS-116:n neljännellä, ylimääräisellä avaruuskävelyllä, ja nyt ennakkosuunnitelmia ei ole.

Neljäs avaruuskävely päätettiin tehdä jumiutuneen aurinkopaneelin vapauttamiseksi. Avaruusaseman "päälle" on ollut sijoitettuna yksi aurinkopaneelipari väliaikaisesti, ja nyt kun syksyllä lopulliseen sijoituspaikkaansa aseman pitkän keskusmaston päähän asennettu paneelipari otettiin käyttöön, piti päällä olevan paneelin toinen puoli kelata kasaan. Haitarimaisesti laskostuvan paneelin kokoon vetäminen oli periaatteessa helppo homma, mutta jo vuosia avaruudessa ollut ohut paneeli meni jumiin hieman yli puoliväliin kelaamisen jälkeen. Tämä ei haitannut uuden paneelin käyttöönottoa, mutta lennonjohto päätti lähettää astronautit korjaamaan paneelia, jotta se saataisiin siististi kasaan.

Ja nyt tässä on toimintaa. Jos olette juuri nyt maanantaina illalla tietokoneen ääressä, kannattaa napauttaa esiin NASA-TV, missä avaruuskävelyä seurataan reaaliajassa. Astronautit koittavat saata paneelia kuntoon ja lennonjohto pohtii mitä pitäisi tehdä; hienoa näytelmää, missä tapahtuu koko ajan, ja jännitys kon korkealla. Kun naapurimaamme avaruuslentäjä on tunkeutunut paneelin alle ja koittaa korjata ohjainvaijereita, varoittelee kokeneempi avaruuskävelijä Curbeam toisinaan Fuglesangia varomaan kypäräänsä. Tämä on nyt Fuglesangin show, ja jos hän saa paneelin kuntoon, on hän todellinen avaruussankari.

Pelissä saattaa olla myös mahdollisuus uuteen lentoon. Sukkulalentoja tehdään enää vain 14 kappaletta ja koko joukko astronautteja on jonottamassa ensimmäistä lentomahdollisuuttaan. Paikkoja ei ole paljoa enää jaossa, ja pitkään omaa lentoaan odottanut Fuglesang ei muutoin ole listalla kovin korkealla. Mutta tärkeintä miehistöjä koottaessa on kokemus ja sopeutuminen yllättäviin tilanteisiin, ja silloin tällaisesta kokemuksesta on etua.

Ylimääräisestä avaruuskävelystä on myös se hyvä puoli, että sukkula viipyy lennollaan ainakin vuorokauden suunniteltua pitempään. Se tietää päivää lisää avaruuslentoa Fuglesangille, joka päässee joka tapauksessa kotiin jouluksi.

Siis: www.nasa.gov/multimedia/nasatv

Su 10.12.2006 @ 14:44admin

Sukkula Ruotsin päällä

Kun ensimmäisellä laukaisuyrityksellä sää Floridassa sukkulan laukaisupaikalla vain huononi, oli tilanne nyt viime yönä Suomen aikaa juuri päinvastainen: sääennusteen möröt luikkivat piiloon ja Discovery pääsi matkaan lähes pilvettömälle taivaalle. Ja Ruotsissa tietysti innostuttiin älämölöimään Christerin avaruuteenpääsyllä kerrassaan ylitsepursuavasti: sukkulaa jopa koitettiin seurata Ruotsin taivaalla.

Kaikki sujui nyt erinomaisesti. Sukkulassa ei ollut vikoja, sää oli lopulta hyvä ja nousu kiertoradalle meni täysin suunnitelman mukaan. Siellä Christerkin nyt kelluu viiden muun ensikertalaisen kanssa ja todennäköisesti kärsii ainakin vähän avaruussairaudesta. Painottomuus saa ihmisen tasapainoaistin sekaisin ja saa aikaan merisairauden tapaisen tilan (oksetuksineen kaikkineen). Ja kuten meripahoinvoinnissa, ovat toiset herkempiä kuin toiset, mutta kaikilla astronauteiksi päässeillä tauti menee kyllä parin päivän sisällä ohitse. Christerin tilanteesta en ole tietoinen, mutta olettaisin hänen olevan hyvinkin avaruuskävekykunnossa parin päivän päästä, kun varsinainen toiminta alkaa.

Viime viikon kuluessa jäyhä ruotsalainen on ollut oikein hymyileväinen valokuvissa ja viime yönä sukkulaan astuessaan hän intoutui jopa tekemään astronauttien perinteisen jäynän: tempaamaan yhtäkkiä esiin lapun, johon oli kirjoitettu tervehdys televisiokatsojille. Hänen lappuunsa oli kirjoitettu selvästikin nopeasti juuri ennen lähtöä lyhyesti ja ytimekkäästi "Heja Sverige! Heja Norge! Vive l'Europe!" Hellurei Ruotsille ja Euroopalle on selvä, ja terveinen Norjalle selittyy Christerin sukujuurilla: hänen isänsä suku on peräisin Norjasta ja siitä on muistona norjankielinen sukunimi. Fuglesang tarkoittaa linnunlaulua.

[inline:01]

Lähdön jälkeen ruotsalaislehdistö ja siinä samalla myös Helsingin sanomain Kalle Koponen intoutuivat jopa siinä määrin, että sukkulan kerrottiin lentäneen pian lentoonlähdön jälkeen Ruotsin päältä. HeSan uutisessa tämä on jo korjattu, mutta Ruotsissa sukkulan uskotaan vielä lentäneen kuningaskunnan taivaalla, vaikka sukkula - eikä avaruusasemakaan - nouse radallaan näin pohjoiseen. Avaruusaseman rata ja sinne suuntaavan sukkulan rata on päiväntasaajaan verrattuna kallellaan noin 51°, eli ne nousevat vain Pohjois-Saksan tienoille parhaimmillaan. Suomesta, Ruotsista ja Norjasta asema katsottuna nousee näkyviin vain eteläiselle taivaalle, eikä Lapista sitä pysty näkemään oikeastaan lainkaan. Siksi asemalta tai sukkulasta katsottuna Pohjoismaatkin näkyvät vain pikaisesti pohjoisessa, ja etenkin nyt talven aikaan pimeys ja pilvet tekevät näkemisestä vieläkin hankalampaa. Christer tuskin tulee näkemään kotimaataan kunnolla avaruudesta - sääli.

NASAn nettisivuilla on muuten hyvä reaaliajassa sukkulan ja avaruusaseman sijainnit näyttävä kartta. http://spaceflight.nasa.gov/realdata/tracking kertoo selvästi sukkulan ja aseman paikat maapallon pinnan suhteen ja esittää havainnollisesti myös milloin ne ovat pimeässä ja auringonvalossa. Siitä näkee myös valitettavan hyvin kuinka lyhyesti Suomi nauttii päivänpaisteesta näinä talvikuukausina ja miten sukkulan rata jää kauan maastamme etelään; avaruusaseman ratakorkeus on noin 400 km, joten sen ansiosta pystymme näkemään sen edes jotenkuten.

Tuo ratakuvasivu näyttää myös hyvin sen, kuinka sukkula jahtaa parhaillaan avaruusasemaa. Sukkula laukaistiin lähes samanlaiselle radalle avaruusaseman kanssa ja nyt se nousee ylemmäs, kirii kiinni aseman etumatkaa ja muuttaa rataansa pienin rakettimoottorisysäyksin.

Juuri tätä kirjoittaessani sukkulan miehistö on nukkumassa ja seuraavana lentopäivänä - tai siis jo myöhemmin tänään meikäläisen ajanlaskun mukaan - he aloittavat sukkulan lämpösuojakerroksen tarkastamisen. Kyseessähän oli ensimmäinen kerta kun korjatulla sukkulalla noustiin avaruuteen pimeän aikaan, ja vaikka rakettimoottorien loimu antoi kohtalaisen hyvin valoa sukkulan nousua kuvanneille kameroille, eivät olosuhteet mahdollisten irronneiden kappaleiden näkemiseen olleet niin hyvät kuin päivälaukaisun aikaan. Sukkulan turvallisuuteen ei tällä ole vaikutusta, sillä jos jokin on iskenyt sukkulaan, niin se nähdään joka tapauksessa tarkistuksissa, mutta mahdollisesti polttoainetankista irronneet ja juuri sukkulan ohi lentäneet kappaleet eivät nyt välttämättä tule ilmi.

Kokosin lennon tärkeimmät tapahtumista pienen suomenkielisen listan meikäläisen ajan mukaan laitettuna, mikä auttaa seuraamaan hyvin lennon tapahtumia. Tietystikin lista on tehty lentosuunnitelman mukaan ja siihen saattaa lennon kuluessa tulla muutoksia. Listassa ensimmäisenä on päivämäärä ja kellonaika (Suomen aikaa), sitten aika päivinä, tunteina ja minuutteina laukaisun jälkeen ja lopuksi tapahtuma. Tarkempi englanninkielinen listaus on mm. täällä.

Kuten listasta voi huomata, palaa sukkula miehistöineen Maahan sopivasti ennen joulua, vaikka laskeutumista pitäisi lykätä parilla päivällä...

Sunnuntai 10.12.
10.12.2006 03:48 0 00:00 Lento alkaa
10.12.2006 06:18 0 02:30 Spacehab-modulin aktivointi
10.12.2006 07:48 0 04:00 Robottikäsivarren käyttöönotto
10.12.2006 09:48 0 06:00 Sukkulan miehistön nukkumisaika alkaa
10.12.2006 17:48 0 14:00 Sukkulan miehistö herätetään
10.12.2006 21:03 0 17:15 Lämpösuojakerroksen tarkastuslaite otetaan käyttöön
10.12.2006 22:28 0 18:40 Lämpösuojakerroksen tarkastus alkaa

Maanantai 11.12.
11.12.2006 01:28 0 21:40 Ruoka-aika
11.12.2006 03:58 1 00:10 Lämpösuojakerroksen tarkastus päättyy
11.12.2006 04:33 1 00:45 Siiven yläpinnan kuvaaminen ohjaamosta
11.12.2006 09:48 1 06:00 Sukkulan miehistön nukkumisaika alkaa
11.12.2006 17:48 1 14:00 Sukkulan miehistö herätetään
11.12.2006 19:03 1 15:15 Lähestyminen avaruusasemaa kohden alkaa
11.12.2006 22:48 1 19:00 Sukkula saapuu avaruusaseman vierelle
11.12.2006 23:53 1 20:05 Sukkulan kääntyy kokonaan akselinsa ymnpäri ja avaruusaseman miehistö kuvaa sukkulan alapuolen

Tiistai 12.12.
12.12.2006 00:08 1 20:20 TELAKOITUMINEN AVARUUSASEMAAN 12.12.2006 01:23 1 21:35 Luukut aseman ja sukkulan välillä avataan
12.12.2006 02:13 1 22:25 Avaruusaseman turvamääräykset selitetään sukkulan miehistölle
12.12.2006 02:38 1 22:50 Sojuzin istuin vaihdetaan
12.12.2006 03:23 1 23:35 Keskusmaston pala nostetaan sukkulan rahtiruumasta
12.12.2006 04:38 2 00:50 Sukkulan robottikäsivarsi antaa palan avaruusaseman robottikäsivarren päähän
12.12.2006 07:38 2 03:50 AVARUUSKÄVELY 1: Sopeutuminen alempaan hengityspaineeseen alkaa
12.12.2006 09:48 2 06:00 Sukkulan miehistön nukkumisaika alkaa
12.12.2006 17:48 2 14:00 Sukkulan miehistö herätetään
12.12.2006 18:18 2 14:30 Avaruusaseman miehistö herätetään
12.12.2006 21:03 2 17:15 AVARUUSKÄVELY 1: Avaruuspuhujen pukeminen
12.12.2006 22:43 2 18:55 AVARUUSKÄVELY 1: Poistuminen ilmalukosta avaruuteen

Keskiviikko 13.12.
13.12.2006 00:08 2 20:20 AVARUUSKÄVELY 1: Keskusmaston palan asennus
13.12.2006 04:53 3 01:05 AVARUUSKÄVELY 1: Paluu avaruudesta ilmalukkoon
13.12.2006 09:18 3 05:30 Miehistöjen nukkumisaika alkaa
13.12.2006 17:18 3 13:30 Sukkulan miehistö herätetään
13.12.2006 17:48 3 14:00 Avaruusaseman miehistö herätetään
13.12.2006 20:28 3 16:40 Aurinkopaneelin kelaus alkaa

Torstai 14.12.
14.12.2006 01:23 3 21:35 Aurinkopaneelin kelaus päättyy
14.12.2006 03:18 3 23:30 Lehdistötilaisuus (vain ääni)
14.12.2006 07:28 4 03:40 AVARUUSKÄVELY 2: Sopeutuminen alkaa ja työkalujen tarkastus
14.12.2006 09:18 4 05:30 Miehistöjen nukkumisaika alkaa
14.12.2006 17:18 4 13:30 Sukkulan miehistö herätetään
14.12.2006 17:48 4 14:00 Avaruusaseman miehistö herätetään
14.12.2006 22:13 4 18:25 AVARUUSKÄVELY 2: Poistuminen ilmalukosta avaruuteen

Perjantai 15.12.
15.12.2006 04:08 5 00:20 AVARUUSKÄVELY 2: Paluu avaruudesta ilmalukkoon
15.12.2006 08:48 5 05:00 Miehistöjen nukkumisaika alkaa
15.12.2006 16:48 5 13:00 Sukkulan miehistö herätetään
15.12.2006 17:18 5 13:30 Avaruusaseman miehistö herätetään
15.12.2006 21:08 5 17:20 Lehdistötilaisuus (Fuglesang js Reiter)
15.12.2006 22:48 5 19:00 Miehistöjen yhteinen lehdistötilaisuus
15.12.2006 23:18 5 19:30 Miehistöjen yhteinen ateria

Lauantai 16.12.
16.12.2006 00:18 5 20:30 Miehistöllä vapaa-aikaa
16.12.2006 06:58 6 03:10 AVARUUSKÄVELY 3: Sopeutuminen alkaa
16.12.2006 08:48 6 05:00 Miehistöjen nukkumisaika alkaa
16.12.2006 10:12 6 06:24 Geminidien meteoriparven maksimi
16.12.2006 16:48 6 13:00 Sukkulan miehistö herätetään
16.12.2006 17:18 6 13:30 Avaruusaseman miehistö herätetään
16.12.2006 21:43 6 17:55 AVARUUSKÄVELY 3: Poistuminen ilmalukosta avaruuteen

Sunnuntai 17.12.
17.12.2006 03:48 7 00:00 AVARUUSKÄVELY 3: Paluu avaruudesta ilmalukkoon
17.12.2006 08:18 7 04:30 Miehistöjen nukkumisaika alkaa
17.12.2006 16:18 7 12:30 Sukkulan miehistö herätetään
17.12.2006 16:48 7 13:00 Avaruusaseman miehistö herätetään
17.12.2006 22:53 7 19:05 Miehistöjen yhteinen ateria

Maanantai 18.12.
18.12.2006 02:28 7 22:40 Lehdistötilaisuus (Polanski, Oefelein, Higginbottomham, Patrick ja Williams)
18.12.2006 07:48 8 04:00 Miehistöjen nukkumisaika alkaa
18.12.2006 15:48 8 12:00 Sukkulan miehistö herätetään
18.12.2006 16:18 8 12:30 Avaruusaseman miehistö herätetään
18.12.2006 19:00 8 15:12 Lähtöseremonia
18.12.2006 19:15 8 15:27 Sukkulan ja avaruusaseman välisten luukkujen sulkeminen
18.12.2006 21:55 8 18:07 SUKKULA IRTAANTUU ASEMASTA

Tiistai 19.12.
19.12.2006 01:08 8 21:20 Ruoka-aika
19.12.2006 06:48 9 03:00 Sukkulan miehistön nukkumisaika alkaa
19.12.2006 07:18 9 03:30 Avaruusaseman miehistön nukkumisaika alkaa
19.12.2006 14:48 9 11:00 Sukkulan miehistö herätetään
19.12.2006 21:53 9 18:05 Ruoka-aika

Keskiviikko 20.12.
20.12.2006 01:13 9 21:25 Miehistöllä vapaa-aikaa
20.12.2006 01:43 9 21:55 MEPSI-mikrosatelliitin vapauttaminen avaruuteen 20.12.2006 03:34 9 23:46 RAFT-mikrosatelliitin vapauttaminen
20.12.2006 06:18 10 02:30 Sukkulan miehistön nukkumisaika alkaa
20.12.2006 14:18 10 10:30 Sukkulan miehistö herätetään
20.12.2006 17:18 10 13:30 Sukkulan ohjausjärjestelmän tarkistus
20.12.2006 17:18 10 13:30 Sukkulan sisätilojen valmistelu laskeutumista varten alkaa
20.12.2006 21:13 10 17:25 Lehdistötilaisuus (koko miehistö)
20.12.2006 21:33 10 17:45 Ruoka-aika
20.12.2006 21:36 10 17:48 ANDE-mikrosatelliitin vapauttaminen avaruuteen

Torstai 21.12.
21.12.2006 00:48 10 21:00 Keskikannen istuimet asennetaan paikalleen
21.12.2006 01:18 10 21:30 Miehistöllä vapaa-aikaa 21.12.2006 06:18 11 02:30 Sukkulan miehistön nukkumisaika alkaa
21.12.2006 14:18 11 10:30 Sukkulan miehistö herätetään
21.12.2006 17:38 11 13:50 Valmistautuminen laskeutumiseen alkaa
21.12.2006 21:35 11 17:47 Jarrutuspoltto (paluu avaruudesta Maahan alkaa)
21.12.2006 22:37 11 18:49 Laskeutuminen Kennedyn avaruuskeskuksen kiitoradalle

Pe 08.12.2006 @ 05:31admin

Discoveryn laukaisu lykkääntyi

Viime aikoina eivät sukkulan lähtövalmistelut ole edenneet yhtä ongelmitta kuin tänä yönä Discoveryllä. Valitettavasti vain sää ei ollut suosiollinen, vaan liian paksut pilvet matelivat Kennedyn avaruuskeskuksen päällä liian matalalla juuri laukaisuikkunan aikaan. Koko päivän tukossa olleet varalaskupaikat Euroopassa olivat kuitenkin parantuneet siinä määrin, että yksi niistä (Zaragoza Espanjassa) oli käytettävissä.

Sukkulan laukaisukriteerit ovat kovin tiukat ja nyt pilvet olivat liian matalalla. Tällä on merkitystä laukaisun seuraamisen kannalta, sillä tarkat kamerat, joilla moottorien palamista ja mahdollisten kappaleiden irtoamista kuvataan, eivät näe silloin sukkulaa. Lisäksi matalalla oleva pilvikerros haittaisi sukkulan laskeutumista Kennedyn avaruuskeskuksen kiitoradalle, jos nousu joudutaan keskeyttämään ja palaamaan takaisin lähtöpaikalle. Kriteerien täyttyminen ei kuitenkaan ollut kaukana, sillä raja-arvo on 6000 jalkaa (1 828,8 m) ja nyt pilvet olivat noin 5300 jalan korkeudessa.

Lennonjohto antoi lähtölaskennan jatkua aina kohtaan viisi minuuttia ennen laukaisua (T - 5 min), jolloin pilvien mahdollista nousemista jäätiin odottamaan. Jotta sukkula kykenisi nousemaan tarkalleen oikealle radalle kohti avaruusasemaa, piti laukaisu kuitenkin tehdä noin 10 minuuttia kestävän laukaisuikkunan aikana, eikä sää sinä aikana antanut periksi. Vaikka kaikki oli hieman liian matalalla olevia pilviä lukuun ottamatta kunnossa, piti lähtölaskenta keskeyttää ja laukaisua siirtää myöhemmäksi. Sukkulan lähtövalmiutta alettiin purkaa heti ja varmasti pettyneet, mutta jo koko päivän tähän varautuneet astronautit alkoivat siirtyä ulos aluksesta.

Seuraavat mahdollisuudet laukaisuyrityksiin ovat 7,. 8,. 10. ja 11. joulukuuta, mutta huomiseksi ja ylihuomiseksi sääennuste on erittäin huono. Todennäköisyys sopivaan säähän on kumpanakin päivänä vain noin 10%. Maanantaiksi luvataan 40% todennäköisyydellä laukaisusäätä ja ensimmäinen kohtuullinen ennuste annetaan tiistaiksi, jolloin todennäköisyys on 60%.

Koska sääennuste huomiseksi on näin huono, ei lennonjohto yritä laukaisua uudelleen heti huomenna, vaan Discovery yrittää uudelleen taivaalle lauantaina. Vaikka nyt ennuste ylihuomiseksi on huono, on sää muuttumassa vähitellen paremmaksi, ja ennusteesta poiketen olosuhteet saattavat olla silloin paremmat. Koska nyt laukaisuyrityksissä pidetään nyt kahden vuorokauden tauko, voidaan laukaisua yrittää mahdollisesti uudelleen alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen myös 9.12.

Laukaisuaika lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Suomen aikaa on klo 3:47:34 ja laukaisuikkuna on tuolloin auki kymmenen minuutin ajan. Silloin on siis tiedossa taas valvomista keskellä sydänyötä...

[inline:1]

Kuvassa Discovery odottaa laukaisua Kennedyn avaruuskeskuksen laukaisualustalla 39B.

To 07.12.2006 @ 12:24admin

Lycka till, Christer!

Sukkula Discoveryn on tarkoitus nausta avaruuteen ensi yönä aamutunteina, tarkkaan sanottuna klo 4.35 Suomen aikaa. Tosin pilvet vyöryvät Cape Kennedyn päälle sellaista vauhtia, että pilvikerros saattaa olla liian matalalla laukaisuaikaan. Mutta lähtölaskenta on parhaillaan käynnissä ja aion itse herätä aamulla katsomaan paitsi laukaisua, niin myös laukaisuvalmisteluita.

Lähtölaskentahan käynnistyi jo maanantaina, ja alkuviikon aikana sukkulaa on valmisteltu matkaan tarkan aikataulun mukaan. Tänään lähtöpäivänä tankataan sukkulan suuri ulkoinen polttoainesäiliö nestemäisellä hapella ja vedyllä, ja muutoinkin edessä ovat aivan viime valmistelut. Kello tikittää kohti nollaa.

Miehistö saa puolenyön jälkeen Suomen aikaa viimeisen virallisen säätiedotuksen ja raportin sukkulan tilasta (vaikka he ovatkin varmasti seuranneet tilannetta koko päivän ajan), minkä jälkeen he siirtyvät laittamaan laukaisun aikana käyttämiään oransseja avaruuspukuja päälleen.

Noin kolmea tuntia ennen laukaisua astronautit siirtyvät heitä laukaisupaikalle kuljettavaan autoon, ns. Astrovaniin, ja noustuaan laukaisupaikalla sukkulan vieressä olevassa tornissa sijaitsevaan tilaan, aloittavat he ryömimisen sukkulan sisään. Koska sukkula on pystyasennossa, ovat myös istuimet pystyasennossa, ja omille paikoille meneminen on hankalaa. Siksi astronautteja on auttamassa useita henkilöitä.

Kun laukaisukellossa on miinus 20 minuuttia, eli tämänhetkisen suunnitelman mukaan klo 3.30 Suomen aikaa, laukaisualusta on jo tyhjä ja Kennedyn avaruuskeskuksen alue valmis laukaisuun. Sukkulan tietokoneet siirtyvät lähtötilaan, laukaisualustalta sukkulaan vievä tunneli käännetään sivuun, sukkulan hydraulijärjestelmät käynnistetään, polttoainetankit paineistetaan, astronautit sulkevat kypäränsä ja 6,6 sekuntia ennen lentoonlähtöä kolme päämoottoria käynnistetään. Kun ne ovat saavuttaneet täyden työntövoimansa, sytytetään kiinteäpolttoaineiset apuraketit, sukkulaa laukaisualustassa pitävät pultit räjäytetään auki ja Discovery nousee matkaan.

Laukaisuun vaaditaan kuitenkin lähes täydellinen sää, sillä NASA ei halua ottaa yhtään ylimääräisiä riksejä. Kun Venäjällä Sojuzit nousevat matkaan lähes säässä kuin säässä, ja oikeastaan vain Kazakstanin autiomaan hiekkamyrsky pystyy estämään laukaisun, niin sukkulan tapauksessa sään täytyy olla liki selkeä, lämpötilan sopiva, ei liian tuulinen, eikä lähimailla saa olla ukkosta. Lisäksi olosuhteiden yläilmakehässä pitää olla hyvät ja sään myös jommalla kummalla Atlantin tällä puolella olevalla varalaskupaikalla hyvä; jos sukkulalle tulee vaikeuksia laukaisun aikana, miehistö ohjaa sen laskuu joko Espanjaan Zaragozaan tai Euroopan pisimmälle kiitoradalle Ranskan Istresissä, Marseillen kupeessa.

Nyt tätä kirjoittaessani puolenpäivän aikaan lupaa sääennusten vain 40% todennäköisyyttä sopivalle säälle. Mutta aamulla nähdään - ja sitä ennen aion itse ainakin olla nenä kiinni ruudussa.

Ke 29.11.2006 @ 16:24admin

Lokakuun camelopardalidit (ja muuta yliluonnollista)

Kerromme tänään Prisma Studiossa Jarmo Moilasen löytämästä uudesta meteoriparvesta. Se on nimetty koomiselta kuuluvalla kamelimaisella nimellä Kirahvin tähdistön mukaan - meteorit kun näyttävät tulevan sieltä - mutta mielestäni jännintä asiassa on kuitenkin löydön lisäksi löytäminen.

Moilanen on hyvä esimerkki ihmisestä, joka on aidosti kiinnostunut ympärillään näkyvillä erilaisista asioista ja ilmiöistä. Hän kertoo sanovansa usein, että hänen harrastuksensa kattavat taivaan ja Maan, ne molemmat mukaan lukien. Hän katselee taivaalle, kantaa kameraa ja muistilehtiötä koko ajan mukanaan ja tutkailee jopa pieniä kiviä jalkojensa alla. Kun tähän lisätään vielä kunnioitettava määrä erilaista tietoa luonnonilmiöistä ja luonnosta yleisesti, on löytämisen resepti valmis: havainnon lisäksi tarvitaan tietoa siitä, mikä on oikeasti erikoista, sekä tietysti hieman onnea.

Hän on löytänyt kolme uutta halomuotoa, eli ilmakehässä olevien jääkiteiden aikaansaamaa valoilmiötä, joita tunnetaan vain viitisenkymmentä. Haloharrastus on vienyt hänet jopa Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön kustantamana Etelänavalle, mikä on eräs parhaimmista paikoista halojen näkemiseen; lisäksi hän meni kahden muun suomalaisen kanssa omin nokkinensa keskelle kylmintä Siperiaa myös ilmakehän valoilmiöiden perässä. Eikä tässä vielä kaikki: hän keksi kallioperää tutkiessaan pari vuotta sitten myös suuren törmäyskraatterin Keurusselältä ja nyt geologien listoilla on sellaisia 11. Siis Suomesta löytynyttä ammoisen meteorin iskuarpea. Oheisessä kuvassa Jarmo Moilanen on viime viikolla Prisma Studion haastateltavana.

[inline:01]

Tuorein löytö liittyy myös meteoreihin, mutta havaintotapa oli hieman erilainen. Moilanen seuraa rutiininomaisesti yötaivaalla lentäviä tulipalloja, kirkkaita tähdenlentoja, erityisellä kameralaitteistolla, joka rekisteröi yön aikana näkökentässä olleet tähdenlennot ja näyttää ne aamulla kuvaruudulla. Lokakuun camelopardalidit löydettiin juuri näin. Siinä missä vähemmän valppaampi havaitsija olisi vain todennut taivaalta tulleen muutamia hassuja meteoreja ja tuhonnut vaatimattomat kuvat, Moilanen pohti niiden liikesuuntia ja tarkisti mielenkiinnon vuoksi niiden suunnat. Ne näyttivät tulleen samasta pisteestä taivaalla, joten kyseessä oli selvästi meteoriparvi. Mutta eihän sieltä tunnettu meteoriparvea!

Siis klassinen esimerkki hyvästä löydöstä, missä pelkän havainnon lisäksi tarvitaan tietoa ja intuitio siitä, että havainnossa on jotain omituista. Loppu menikin periaatteessa luonnollisesti, eli Moilanen kertoi havainnostaan muille harrastajille, havainto todettiin, meteorien ravat laskettiin, niiden mahdollisen emokappaleen rata hahmoteltiin ja asiasta kerrottiin myös ns. ammattitutkijoille. He innostuivat heti asiasta ja meteoriparvi todistettiin lopullisesti nyt vuotta myöhemmin, siis viime lokakuun 5. päivänä tehdyillä havainnoilla.

Kyseessä on tärkein suomalaisen tähtiharrastajan tekemä löytö, ja jos huonosti käy, niin se saattaa nousta jopa koko maapalloa koskevaksi asiaksi. Meteorit ovat nimittäin peräisin komeetasta, joka kiertää Aurinkoa hyvin soikealla kiertoradalla, joka liippaa erittäin läheltä Maata. Pyrstötähden kiertoaika Auringon ympäri on arviolta 4000 vuotta, mutta meteoriparven ominaisuuksien perusteella näyttää siltä, että nähdyt hituset ovat komeetan etupuolella - itse emo on siis tulossa vasta kohta. Kuinka kaukana se on, siitä ei osata sanoa mitään, ja toki on mahdollista, että se on vasta mennyt ohitse. Sen rata on kuitenkin kallellaan liki 90 astetta maapallon ratatason kanssa, joten kun se ilmestyy näkyviin, niin se saattaa olla jo hyvin lähellä. Suurin osa maanpäälisistä kaukoputkista on lisäksi päiväntasaajan ja eteläisen pallonpuolen suunnalla. NASAn Peter Jenniskens arvioi sen olevan viiden vaarallisimman Maata uhkaavan pitkäjaksoisen komeetan joukossa!

No, paniikkiin ei ole syytä, sillä törmäyksen todennäköisyys on edelleen erittäin pieni. Silti komeettaa kannattaa nyt etsi tarkasti, ja etsiminen on helpompaa kun nyt tiedetään mitä etsiä ja periaatteessa mistä. Moilanen tuskin kuitenkaan saa nimeään komeetalle, sillä vaikka hänen havaintonsa olisi auttanut löytämisessä, saa varsinaisesti ensimmäisen kerran kiikariinsa komeetan nappaava tutkija.

Jarmo Moilasen tapauksesta tulevat mieleeni ne monet huomautukset, kun minuakin on kehotettu kiinnittämään huomiota epänormaalin pyöreiden pikkukivien tai taivaalla olevien kummallisten pilvien sijaan joihinkin "hyödylliseen". Se, että on kiinnostunut monista eri asioista ja kiinnittää huomiota tällaisiin kummallisuuksiin on mielestäni oikeasti paljon hyödyllisempää kuin suuri osa arkielämän hyödyllisinä pitämistä asioista. Esimerkiksi rahan pyörittämisestä paikasta toiseen tai valtaosasta toimistotyötä. Suurin osa syvällisesti elämäämme vaikuttaneista keksinnöistä on tehty puolihuomaamatta, epäolennaisuuksia tutkiessa. Sähkö on tästä klassinen esimerkki. Tai lentokone – voin hyvin kuvitella mitä lintujen lentoa päiväkausia tuijottaneille lentämisen pioneereille on irvailtu.

Tähän liittyy suoraan myös uutinen, mistä kerrottiin tänään aikakin Radio Suomen Ajantasa-ohjelmassa. Kyse on tutkimuksesta, jonka mukaan myös akateemisesti koulutetut ihmiset uskovat yliluonnollisiin asioihin. Tarkoituksena varmastikin oli tutkia juuri sitä miten koulutus vaikuttaa siihen kuinka paljon henkilö näkee haamuja, aaveita, UFOja ja muita sellaisia, ja vaikka pientä korrelaatiota tutkimuksessakin oli, ei näillä kahdella asialla ole välttämättä ihan suoraa yhteyttä.

Akateemisuus tai muu korkea koulutus sinällään ei kerro luonnontuntemuksesta paljoakaan, sillä suurin yhä useammin jopa peruskouluissa hypätään luonnon perustavaa laatua olevia perusasioiden ylitse. Usein epäluonnollisten asioiden havainnoissa kyse on siitä, ettei havaitsija tunne edes luonnollisia asioita: jos taivaalla näkyy omituinen valoilmiö, ei se ole automaattisesti Siriuksesta saapunut lentävä lautanen, vaan kenties bolidi - kirkas ja suhteellisen pitkään näkyvä tähdenlento. Tai jos pimeässä rasahtaa, voi selitys olla myös pöllö. Ja niin edelleen. Suuri osa etenkin kaupungeissa asuvista ihmisistä on etääntynyt siinä määrin luonnosta ja taivaanilmiöistä, että jos mieli vähänkin on myönteinen yliluonnollisuuksille, on monia täysin normaaleita asioita helppo pitää yliluonnollisina.

Itse en ole nähnyt luotettavasti koskaan mitään yliluonnollista, mutta haluaisin todella mielelläni nähdä jotain sellaista. Tekisin siitä mielelläni havainnon ja kertoisin asiasta todisteiden kanssa muillekin, niin asiasta ei olisi enää epäselvyyttä!

Koko joukko luonnollisia, ja juuri siksi erittäin jänniä asioita on Jarmo Moilasen kotisivuilla.

To 16.11.2006 @ 12:57admin

Neljä kertaa ei näy

Näinä marraskuisina päivinä ei tähtitaivas juurikaan ole näkynyt - ainakaan täällä Etelä-Suomessa. Ja miksi näkyisikään, sillä taivaalla on nyt harvinaisen vähän planeettoja nähtävissä.

No, tietysti sykysinen tähtitaivas on kaunis ja siellä on kaikenlaista jännää katsottavaa, jos siis taivas vain näkyisi. Sään haltijat eivät antaneet armoa edes Ursalle, joka joutui juhlistamaan viime viikonvaihteessa 85. vuottaan pilvien alla myrskysäässä. Juhlapäivänä viime lauantaina avaruudesta Aurinkoa tarkkaileva SOHO-satelliitti otti kuitenkin jännän kuvan, mikä näyttää konkreettisesti miksi planeetat ovat nyt piilossa: ne ovat kaikki Auringon suunnalla.

Aina välillä on hyvä huomata, että elämme tosiaan Aurinkoa muiden planeettojen tapaan kiertävän taivaankappaleen pinnalla. Paitsi että vuodenajat vaihtuvat, niin myös pimeään aikaan näkyvä tähtitaivas muuttuu, ja siellä kulkevat planeetat vaihtavat alituisesti paikkojaan paitsi tähtitaivaan kohteiden, niin myös toistensa suhteen. Välillä Venus loistaa aamutaivaalla, toisinaan illalla. Se on kaikkein kirkkain ollessaan toisaalta lähellä meitä, mutta ei kuitenkaan liian lähellä, koska se on sisäplaneetta ja osuu Maan ja Auringon väliin silloin. Merkuriuksen tapauksessa se sattui viime viikolla jopa niin täsmälleen väliin, että sen pieni musta kiekko kulki Auringon halki.

Jupiter puolestaan on radallaan juuri toisella puolella aurinkokuntaa, joten se näkyy myös Auringon suunnassa.

Koska Venus, Mars, Merkurius ja Jupiter kyyläävät nyt Auringon tienoilla taivaalla, ei niitä pysty havaitsemaan yötaivaalla. Siksi tähtitaivaan tapahtumia kertovissa kuukausikatsauksissa on marraskuun kohdalla tylysti neljä kertaa "Ei näy". Vaikka tämä ei olekaan omiaan piristämään muutenkin harmaata marraskuuta, voi tunnelmaa kohottaa vastaavalla pirteysmitalla katsomalla SOHO:n kuvaa. Mielestäni se näyttää konkreettisesti taas kerran, kuinka elämme oikeasti aurinkokunnassa ja taivaalla tapahtuu paljon enemmän mitä pystymme itse näkemään. Onneksi emme enää elä vain yötaivaan ja kaukoputkien aikaa, vaan voimme lähettää silmämme ulos avaruuteen; toivottavasti pian pääsemme sinne itsekin.

[inline:1]

SOHOn kuvasa näkyy keskellä Aurinko, joka on peitetty kiekolla, koska se on niin kirkas, että ilman varjostusta sen loiste sokaisisi koko kuvan. Hyvän esimerkin antaa Venus, joka ei ole lähelläkään Aurinkoa kirkkaudessa, mutta senkin kuva on ns. saturoitunut, eli valo on levinnyt pitkäksi viiruksi kameran kuvakentässä. Muut planeetat sentään näyttävät "normaalin" pistemäisiltä. Lisää SOHOn kuvia on osoitteessa http://sohowww.nascom.nasa.gov

Pe 10.11.2006 @ 12:37admin

Tv-maksu

Viime päivinä olen joutunut selittämään useamman kerran TV-maksun aiheellisuutta, koska naamatauluni on ollut kollegani hra Pulkkisen kanssa mukana parhaillaan käynnissä olevassa kampanjassa. Tiedetorstai, missä Prisma Studio on olennainen osa, on todellakin yksi hyvä syy maksaa TV-maksu, mikä sinällään ei ole ei ole paljon siitä kaikesta, mitä sillä saa. Mutta onko TV-maksu piankin yhtä hupaisa muisto menneestä kuin nykyisin on ammoinen radiolupa?

Vuoden TV-maksu on nykyisin 200,70 eruoa, eli noin 55 senttiä päivässä. Sillä saa
viisi Yleisradion tuottamaa TV-kanavaa sekä luvan katsoa myös muita kanavia. Myös YLEn radiokanavat rahoitetaan samoilla rahoilla, vaikka radion kuuntelu ei enää lupaa vaadikaan. Yleisradiolle maksut ovat tärkeitä, etenkin syksystä 2007 alkaen, kun TV-maksut ovat YLEn ainoa tulolähde. Maksan mielelläni YLEn ohjelmista tämän parisataa euroa, minkä lisäksi saman verran Helsingin sanomista ja vielä kaapeliyhtiölle liki kympin kuukaudessa pelkästään siitä, että he välittävät minulle Ranskan television.

Virallisesti ottaen TV-maksu tulee maksaa televisiosta tai laitteistosta, jolla voidaan ottaa vastaan suoraa televisio-ohjelmalähetystä ja seurata sitä. Tällaisiksi laitteiksi lasketaan myös muun muassa tv-virittimellä varustetut videonbauhurit ja DVD-soittimet, tv-kortilla varustetut tietokoneet sekä kännykät, joissa on tv-vastaanotin. Asiaan ei vaikuta se, katsotaanko laitteilla satelliittikanavia tai YLEn ohjelmia, ja jos haluaa käyttää esimerkiksi DVD-soitinta ja videoprojektoria vain filmien katsomiseen, niin periaatteessa pitäisi soittimen mahdollinen RF-osa poistaa tai deaktivoida; sen tekee siihen valtuutettu televisiohuoltoliike, joka antaa tekemästään muutoksesta todistuksen. Todistuksen voi tarvittaessa esittää televisio-maksutarkastajalle. Yhdestä asunnosta tulee maksaa vin yksi maksu ja se kattaa myös loma-asunnon, mutta ei kakkosasuntoa.

Edeltävä on selitystä tv-maksu.fi -sivuilta, joilla olevia määritelmiä ja ohjeita lukiessa en voi olla hymyilemättä. Voin vain kuvitella tarkastajan etsimässä todisteita virittimestä laitteesta kuin toisestakin. Samoja uutisiakin kun voi nykyisinkin jo katsoa esimerkiksi tietokoneella tv-kortilla kuin netin kauttakin ilman lupaa katsottavissa olevista videoistakin. Ja kun TV-viritin on nykyisin muistitikun kokoinen, on se helppo sujauttaa taskuun tarkastajan tullessa. Kun tekninen kehitys menee eteenpäin, on tuloksena pian - ja osittain jo nyt - tilanne, missä televisioita on siellä ja täällä. Pian sellainen laitetaan kännykkäänkin varustelistan jatkoksi samaan tapaan kuin radio tai mp3-soitin.

Sen sijaan että aikaa, energiaa ja rahaa tuhlatataan tv-maksun perimiseen, valvomiseen ja sen mainostamiseen, voitaisiin poliittisella tasolla mielestäni hyvinkin pian päättää siirtää Ylen budjetti suoraan valtion maksettavaksi. Käytännössä kun tv-maksu on jo nyt veronkaltainen maksu, ja se voitaisiin hyvin siirtää verovaroista maksettavaksi.

Yleisradion budjetista noin 90% maksetaan tv-maksuilla ja voisi hyvin ajatella että YLE on yhteiskunnallinen verorahoilla ylläpidettävä sivistyspalvelu siinä missä esimerkiksi kirjastotkin. Maksua voi toki pitää myös eräänlaisena tunnustuksena YLEn ohjelmista, mutta oletan, että muitakin palautekanavia voidaan kehittää. Jo nyt YLE tutkii hyvinkin tarkkaa ohjelmien katsomista muutenkin kuin vain katsojamäärinä. Katsojamäärä kun ei kerro paljoakaan ohjelman laadusta ja merkityksestä; järjestetään YLEn rahoitus miten tahansa, on sen ohjelmilla tulevaisuudessa käsittääkseni yhä suurempi rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Siitä kannattaa maksaa - niin TV-maksuna, kuin myös veroina - kuinka vain poliitikkoporras päättää.

Kun hömppää ja tyhjänpäiväistä aivotonta viihdettä tulee joka puolelta kaupallisilta kanavilta, on tilanne sama kuin lapsilla, jotka haluavat koko ajan karkkia. Kun makeaa on saatu mahan täydeltä, maistuu myös hyvä ruoka.

Ma 06.11.2006 @ 01:17admin

Yäk, fysiikkaa!

Luin sunnuntain iloksi Helsingin sanomien blogeja ja siellä muun muassa työharjoittelussa olleiden kivoja kirjoituksia. Tosin jäin miettimään viimeisen kirjoittajan, taloustoimituksessa olleen Eevertin toteamusta, että hän kaipaa kaksiviikkoista rupeamaansa "viimeistään silloin, kun ensimmäisestä fysiikan kaksoistunnista on puolet kulunut".

Se, etteivät fysiikka, kemia ja matematiikka, sun muut sellaiset luonnontieteet erityisemmin viehätä nuoria, ei sinällään ole yllätys. Eikä kyse ole vain Suomesta, sillä nyt viikonloppuna myös BBC:n tiedesivuilla kirjoitettiin brittinuorten samanlaisista asenteista. Miksi näin on? Samaan aikaan juuri niille olisi suurta kysyntää työelämässä ja uskaltaisin jopa väittää, että Euroopan tulevaisuus riippuu tieteestä, tutkimuksesta ja tekniikasta, taiteelliseen luovuuteen, markkinoinnilliseen ideointiin ja näppärään designiin paketoituna. Kaikkialla tarvittaisiin juuri tieteellisteknistä ymmärtämistä.

Koska pohjimmiltaan esimerkiksi fysiikka on valtavan jännittävää, on koulussa oltava jotain vikaa. En tiedä miten nykyisin koulussa fysiikkaa opetetaan, mutta kun itse olin koulussa, oli laskeminen a ja o. Ensin puisevat laskukaavat esiin ja sitten niiden perusteella piti ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi. Jos hyvin kävi, niin ensinnä oli demonstraatio (joka ei aivan onnistunut sekä selitys siitä mitä olisi pitänyt tapahtuja) ja sen perusteella taas laskettiin. Itse selvisin kunnialla tunneista lähinnä siksi, että olin innostunut aiheesta jo aikaisemmin ja olin hotkinut kirjaston populaaritieteelliset kirjat, joissa laskeminen oli ihan sivuseikka. Rehellinen ollakseni taisin olla varsin näsäviisas ja opettajan kannalta hankala oppilas kysymyksineni. Anteeksi jälkikäteen :-)

Fysiikassa ainakin omasta mielestäni tärkeintä on kertoa mitä luonnossa ja ympärillämme fyysisessä maailmassa tapahtuu ja miksi, sekä tietysti millainen se on ja mikä on oma paikkamme siinä. Kun sekaan heitetään vähän tieteen historiaa, menneisyyden erilaisia fysiikan valopäitä ja kummallisia sattumuksia kun tiedettä on viety eteenpäin, niin luulisi myös ns. humanistisesti suuntautuneen henkilön kiinnostuvan. Edes sen verran, että jaksaisi opiskella alaa vähän; laskemisen voi jättää sitten niille, jotka siitä ovat enemmän innostuneita.

Sama oikeastaan pätee matematiikkaan. Monasti kielellisesti lahjakkaat ihmiset katsovat laskemista karsaasti, mikä on varsin ihmeellistä siksi, että matematiikka on kieli. Siinä on kielioppinsa ja sääntönsä, lausekkeensa ja kaavansa, tosin poikkeuksia on hieman vähemmän. Matemaattisesti voi tehdä runoja, kuvata asioita ja kertoa jopa vitsejä. Matematiikka on myös graafisesti ja taiteellisesti kaunista, sillä geometria on upeaa!

Vai olisiko kyse enmmänkin siitä, että koulussa aineesta riippumatta tarjotaan vain roppakaupalla valmiita vastauksia ja annetaan ainakin alitajuisesti kuva siitä, että maailma on valmis, selitetty ja kaikki ymmärretään täydellisesti. Että jostain löytyisi aina tutkija, joka selittäisi asian kuin asian, ja viimeistään netistä löytäisi tiedon, jos sitä nyt sattuisi joskus kaipaamaan. Jos koulussa voitaisiin herättää kiinnostus asioihin, tieteeseen ja muihinkin, niin se ajaisi puolestaan ottamaan enemmän asioista selvää ja huomaamaan, että tarina on paljon pitempi kuin mitä koulussa sanotaan, ja että itse asiassa kertomus (alasta riippumatta) on vasta alussa - jonkun pitää kirjoittaa sitä eteenpäin. Jokainen vastaus kysymykseen synnyttää uuden kysymyksen, yleensä useamman, ja lopulta maailma täynnä kysymysmerkkejä, jotka houkuttelevat ottamaan selvää asioista. Mielenkiinto ja uteliaisuus ovat käymässä harvinaisiksi luonteenpiirteiksi...

Itse asiassa voimme katsoa myös tiedeohjelmissa kriittisesti peiliin. Prisma Studiossa esimerkiksi aikaa on yleensä niin vähän, että tunnelmoinnit ja avoimet kysymykset jätetään helposti pois, minkä lisäksi nykyisin toimitusilmapiiri laajemmin painottaa tiukkaa asiaa ja pyrkii jättämään usein epämääräiset, hahmottumattomat epäselvyydet pois, vaikka ne ovat juuri niitä täkyjä, joihin ainakin aktiivinen katsoja tarttuisi. Tehtävämme on toki tarjota tietoa, mutta myös sen, mistä ei tiedetä, kertominen olisi tärkeää.

Radio on luonteeltaan enemmän pohtivampi ja siellä ohjelmissa on yleensä myös enemmän aikaa. Lisäksi radion kuvattomuus laittaa automaattisesti ajatuksen liikkeelle, koska jokainen joutuu muodostamaan päässään oman käsityksensä asioista.

No, jos palataan kouluun, niin itselläni fysiikantunneista Apian yläasteella ja lukiossa on kulunut jo kovasti aikaa, joten kysynpä millaista nykyisin koulussa luonnontieteiden tunneilla on? Millaisia kokemuksia teillä on näiltä tunneilta?

Sivut

Tieteen stiiknafuuliaa

Jari Mäkinen on vapaa tiedetoimittaja ja keskenkeittoinen tähtitieteilijä, joka on ollut varsin läheisesti tekemisissä YLEn kanssa 1980-luvun lopulta alkaen (jopa ihan työssä vuosien ajan) - ensin radiossa, sitten televisiossa ja sitten molemmissa. Tässä blogissa hän käsittelee tiedettä omasta näkökulmastaan ja se on suunnattuna hyvin usein ulos avaruuteen, tai ainakin ylöspäin. Tällä haavaa hän asustaa ulkomailla ja tekee silloin tällöin juttuja Prisma Studioon ja Tiedeykköseen.

Blogiarkisto

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu