Ei auta kuin hali
Eräänä niistä harvoista päivistä, kun kuljin Stadissa, törmäsin muutamaan nuoreen "vaihtoehtotyyppiin", jotka pitelivät kädessään aaltopahvista kylttiä, jossa luki: free hugs- eli ilmaisia haleja. Muutamat ohikulkijat halasivat tyttöjä, itse en halannut vaan painoin ohi, koska oli taas kiire. Sen verran kuitenkin jarrutin, että nappasin kuvan kännykamerallani tytöistä.
Minulla on tapana pistää kaikenlaisista kummista jutuista valokuvia toiselle blogilleni ja sinne päätyi tämäkin kuva. Työkolleegani Minna Takala kommentoi heti kuvaa; joo tarttis halia- vastasin: tarttis täälläkin. Pohdittiin yhdessä, että tarttis muuten halia meidän duunissakin, jossa juuri pauhaavat YT:t päällä. Tuollainen YT humputtelu kun aika lailla rassaa hermoja työntekijöillä. Sitten "välähti" idean salama: jos lähdettäisiinkin halailemaan tällaisia YT:n uhreja. Ei sellaisella meiningillä, että voi voi teitä parkoja (olenhan minä itsekin sellainen), vaan että hyvää työpäivää sinulle! Jaksakaa. Voimaa. Voimahaleja. Ja koska noin 70% suomalaisista (lähde: arvaus lonkalta) ei vain koe halaamista omakseen, niin päätimme, että jaamme vielä sellaisia pikku aforismeja, joissa kannustetaan ja taputetaan sanoilla mukavasti selkään: kyllä se siitä vielä hyväksi kääntyy. Nykypäivän idealisti ei jakele kadunkulmassa lippuja ja lappuja, että liittykää meihin. Ei. Me perustimme nopeasti nettisivut (www.huggingmonday.com) , ja sitten feissariin faniryhmän ja tapahtumakutsun. Muutama ilmoittautunut jo on, kun halaamme ekan kerran erään firman ovella vapun jälkeen niitä työnsankareita, jotka ovat vapusta kunnialla selvinneet.
Maailma on tosiaankin muuttunut, kun insinöörit (=Minna ja minä) järkkäävät halauskampanjaa...Olkaa hyviä toisillenne ja jakakaa haleja muutenkin kuin maanantaisin. Ja muistakaa halata aina joskus insinööriäkin :)
