Se tavallinen

Poikani, tuolloin kolme vee, istahti tarhassa aamulla pöydän ääreen ja huudahti ruokakärryjen takana seisovalle hoitajalle: " Se tavallinen!" Eteen tupsahti kohta lautasellinen puuroa, johon oli siroiteltu kanelisokeria ja jota koristi auringonkeltainen voisilmä. "Se tavallinen" sujahti nopeasti parempiin suihin. Uusi hoitaja, joka ei taas ollut oppinut poikani tuikitärkeitä rutiineja meni onnettomana lisäämään aamupuuroon lusikallisen hilloa. Kuvitelkaa: hilloa! Minun pojalleni, joka ei ole mikään hillopoika (tämän olen äitinä kantapään kautta oppinut). Kauhistuneena kaavin hilloa lautaselta, olinhan onneksi paikalla todistamassa tätä tapausta, ja yritin pimittää pojaltani virhettä. Pyyhin jopa lusikan, jottei siinä olisi näkynyt hillon jäämiä. Olisi tullut huuto jos toinenkin, jos poika olisi sattunut huomaamaan.

Viikko sitten kauhistuin sitä, että olin ostanut keltaista vessapaperia. Meidän perhe kun aina käyttää vain valkoista. Olemme sellainen valkoisen vessapaperin perhe. Keltainen rulla näytti siltä, että joku olisi pissinyt valkoisen rullan päälle ja kuivumisen jälkeen se olisi viattomasti ripustettu taas vessapaperitelineeseen. Kun huomasin miten voimakkaita tunteita keltainen vessapaperi aiheuttaa, päätin, että vastaisuudessa ostan vain valkoista. Sitten aloin pohtimaan nuoruuttani: koulussa oli vessapaperi aina keltaista. Silloin aina kaikki vessapaperit olivat keltaisia. Pohdin, että milloin minulle tapahtui se, että vaihdoin keltaisen valkoiseen ja aloin hyljeksiä keltaista. Eikö se ole ihan sama, minkä väriseen paperiin takapuolensa pyyhkii?

On olemassa asioita, joihin ihmiset turtuvat niin paljon, että niiden muutos aiheuttaa järkytystä. Oikeastaan pitäisi olla laki, joka kieltää sellaiset muutokset. Kuka esimerkiksi päätti vetää pois markkinoilta "Roopeankan kolikot" karkkipussit, joista erityisesti pidin nuoruudessani, ja kuka keksi, että Sipsit voivat näyttää näkkileivältä (oletteko jo bonganneet tämän uutuuden??)? Miksi piti vaihtaa busseissa "älykortteihin" kun aina ennenkin on pärjätty naksautettavilla kertalipuilla ja kuka sai sen idean päähänsä muutama vuosi sitten, että Hesarin ulkonäkö piti muuttaa? Se sai aikaan hirveän protestiaallon aikanaan.Ne arvokkaat rutiinit ja pysyvyydet! Ne pitävät elämän jotenkin raiteillaan. Muutosta, kuten nyt hilloa, on parempi vastustaa, kunnes siihen viimein tottuu, ja kaikki vastarinta on kohdennettava seuraaviin kurkkiviin rutiininmurtajiin.
 

Minulle siis "se tavallinen" tai jos muutos on pakollinen, niin hitaasti kypsennettynä, kiitos.  

Kuva: Kyllä sillä vielä yhden kesän kalastelee!