Pe 21.08.2015 @ 13:41Anna Solovjew-Wartiovaara

Tee tulevaisuutesi - nyt!

Anna Solovjew-Wartiovaara

Katso kristallispalloon: mitä näet? Joskus tuntuu, että olisi ihana nähdä tulevaisuuteen. Joskus taas muutosvauhti tuntuu niin hurjalta, että haluaisi ummistaa silmänsä.

Mutta silmiä ei kannata sulkea, eikä muutosta ja epäjärjestystä pelätä. Epävarmuutta pitää syleillä, sanoi Nassim Taleb Tomorrow-tulevaisuustapahtumassa Helsingissä kesäkuussa. Musta joutsen -kirjan kirjoittaja ja epävarmuuden asiantuntija kertoi seminaariyleisölle, miten selvitä yllättävistä tapahtumista, mustista joutsenista. Hänestä muutokselle, epävarmuudelle ja kaaokselle ei pidä yrittää tulla vastustuskykyiseksi, koska se tarkoittaa, että pysyy samana. Sen sijaan pitää pyrkiä “epähauraaksi” (antifragile): kehittyä epäonnistumisten ja kokeilujen avulla. “I’d rather be antifragile than smart. People tend to overestimate knowledge over experimentation. Rather you should think how to “milk” your lack of knowledge.”

Kokeilemisen tärkeyttä korosti myös Tuuti Piippo, Future makers -kirjan kirjoittaja. Hän puhui tulevaisuuden tekijöistä, sankareista (esityksen kalvot). Piipon resepti tulevaisuuden tekemiseen on seuraava:

  • tue “hulluja”: anna tila uteliaisuudelle, repimiselle ja uudelleen rakentamiselle, 
  • yritä ymmärtää: kysy, miksi, miksi ei, mitä jos, miten voin tehdä tämän paremmin?
  • johda esimerkillä: kerro tarinasi, seuraa intohimoasi, jaa etenkin ne nolot kokemukset.

Piippo kehottaa kokeilemaan asioita ja aloittamaan NYT, ei vasta sitten, kun tietää, kuinka tehdä.

Piippo puhui myös virtuaalitodellisuudesta. Hänestä virtuaalitodellisuus voisi pelastaa journalismin: sillä on suuri vaikutus maailmaan ja siihen, kuinka maailman näemme. Esimerkiksi Syyria-uutisointi muuttuu radikaalisti, jos yleisö pääsee tapahtumapaikalle mukaan. Itse toivoisin näkeväni mediataloilta kokeiluja virtuaalitodellisuuden tai lisätyn/yhdistetyn todellisuuden saralla. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua vaikka Turun yliopiston tai VTT:n projekteihin.

Riko ajatuskuplasi ja ryhdy hommiin!

Media-alalla pohditaan ankarasti, mihin suuntaan mediankäyttö, teknologia, mainosrahat ja sisällöt kulkevat. Valitettavasti kristallipallo ei auta, sillä tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tulevaisuudesta voi kuitenkin saada otteen ajattelun avulla - sitä voi ennakoida. Ja hyvä uutinen on, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa, tulevaisuus ei ole ennalta määrätty.

Tulevaisuuteen voi suhtautua preaktiivisesti eli havainnoida kehityssuuntia, haarukoida mahdollisia tulevaisuuspolkuja ja valmistautua odotettuun muutokseen. Tärkeää on rikkoa ajattelua mahdollisesti rajoittavat kuplat ja olla avoin muutoksille. Mutta preaktiivisuus ei riitä, pitää olla myös proaktiivinen eli toimia halutun muutoksen aikaan saamiseksi. Pitää tehdä joka päivä valintoja ja tekoja, jotka vievät maailmaa haluttuun suuntaan. Haluammeko maailman muuttuvan kanssamme, ilman meitä vai meitä vastaan?, kuten tulevaisuudentutkija Michel Godet on sanonut.

Tulevaisuutta voi kuitenkin olla vaikea muuttaa yksin. Yksi esimerkki uudenlaisesta tulevaisuustyöstä, ennakoinnin yhdistämisestä tekojen tekemiseen sekä avoimuudesta on Ylen TV:n ja Areenan päällikön Risto Kuulasmaan luotsaama Yle Prophecy, jossa niin yleläiset kuin ulkopuoliset tahot on otettu mukaan Yle Areenan tulevaisuusvision suunnitteluun. Ja pelkän visionnin sijaan tapahtuu myös paljon kokeiluja.

Ja vielä pähkinänkuoressa, miten tulevaisuudesta voi saada otteen:

  • Avaa silmäsi
  • Ole avoin
  • Havainnoi muutoksia
  • Jaa
  • Kuvittele
  • Kokeile

Jos haluaa pysyä maailman menossa mukana, pitää kurkottaa tulevaan ja alkaa tehdä haluamaansa tulevaisuutta. Yle Prophecy-tapahtumassa puhuneen Pia-Henrietta Kekäläisen sanoin: “You need to eat local, think global, act universal and be cosmical. Go make some epic stuff now!”

Kirjoittaja on tulevaisuuspohdintoihin hurahtanut yleläinen. 

Uutiset menivät mobiiliin - mediabrändit kilpailevat parhaasta käyttökokemuksesta nyt Applen ja Facebookin kaltaisten toimijoiden kanssa

Älypuhelimien käyttö uutisten lukemiseen lisääntyy. Uutisia ei kuitenkaan aina lueta uutismedian julkaisijan omasta mobiilipalvelusta, vaan esimerkiksi sosiaalisen median tai erilaisten koontipalvelujen, aggregaattorien kautta.

Facebook ja Apple haluavat tarjota mobiilikäyttäjilleen uutiset omassa palvelussaan parhaan mahdollisen käyttökokemuksen varmistamiseksi. Nettijättien valtavat yleisöpotentiaalit houkuttelevat mediayhtiöitä.

Apple julkaisee personoitavan uutissovelluksen syksyllä lanseerattavassa iOS9-käyttöjärjestelmäpäivityksessä. Nykyisen Lehtikioskin (Newsstand) korvaa yksi sovellus, News, jossa uutiset ovat esillä aiheittain jokaiselle käyttäjälle automaattisesti yksilöllisesti taitettuna.

Facebook puolestaan kertoi toukokuussa sopineensa sisällönjulkaisuyhteistyöstä yhdeksän mediatalon kanssa: Instant articles -lanseerauksessa oli viisi USAlaista ja neljä eurooppalaista yhtiötä: BuzzFeed, National Geographic, The Atlantic, NBC News ja The Times; sekä The Guardian, BBC News, Bild and Spiegel Online. Yhteistyöllä tavoitellaan parasta mahdollista käyttökokemusta Facebookin mobiilisovelluksessa: suoraan Facebookiin julkaistut jutut latautuvat merkittävästi nopeammin kuin muualle johtavat linkit. Facebookin uutisjulkaisemisen uusi ominaisuus on aluksi käytössä vain Applen älypuhelimien käyttäjillä.

Apple News -palvelussa mukana olevat mediayhtiöt tuovat sisältönsä sovellukseen RSS-syötteinä, minkä lisäksi niillä on mahdollisuus räätälöidä sisältöä Applelle erityisellä julkaisutyökalulla samoin kuin Facebookin Instant Articlesissa.

Applella hyödynnetään myös yhtiön sisälle palkattavaa journalistista työpanosta. Apple rekrytoi kesäkuussa uutistoimittajia valitsemaan uutisvirrasta kiinnostavia juttuja, joita algoritmit eivät löytäisi. 

Merkittävä yleisöpotentiaali

Apple julkaisee uutissovelluksen aluksi USA:ssa, UK:ssa ja Australiassa. Käyttöjärjestelmäpäivitys tulee asennetuksi Applen käyttäjien enemmistön laitteisiin muutamassa viikossa. Kun Applen mobiililaitteita on maailmanlaajuisesti käytössä satoja miljoonia, uusi uutissovellus tarjoaa huikeasti lisää potentiaalisia - myös nuorempia - uutisyleisöjä.

Facebookia käyttää 2,4 miljoonaa suomalaista, ja yhä useampi mobiilisti  (Harto Pönkä; Tilastokeskus), ja 35 % suomalaisista kertoo käyttäneensä Facebookia uutisten hakemiseen, lukemiseen, katsomiseen tai jakamiseen tai niistä keskustelemiseen (Uutismedia verkossa 2015 - Reuters Institute Digital News Report – Suomen maaraportti, PDF).  

Näiden julkaisualustojen arvo kuluttaja-asiakkaille perustuu parempaan käyttökokemukseen kuin millaisen yksittäisen uutisjournalismin julkaisija voi yleensä sovelluksessaan tarjota.

Globaalien alustojen uutiskäytöstä keräämä data on arvokasta

Yhtäältä mediayhtiöt hyötyvät teknologiajättien tuotekehityksestä mobiilimainonnassa. Mediayhtiöt voivat myydä Facebookin tai Applen alustalle julkaisemiin sisältöihinsä itse mainontaa ja saada tulot kokonaan, tai antaa teknologiayrityksen myydä mainostila ja ottaa 30 % osuus tuloista. Toisaalta ne voivat menettää itsenäisen asemansa julkaisijana ja tulla entistä riippuvaisemmaksi kumppanin alustasta. Toki esimerkiksi Facebookin tarjoama sopimus ei edellytä sisällön julkaisemista yksinoikeudella Facebookissa. Julkaisijan prosessiin rinnakkaisjulkaisemisesta tulee kuitenkin ylimääräinen työvaihe.

Mainostaja-asiakkaiden kannalta näistä alustoista kertyvä kattava käyttäjädata mahdollistaa mainonnan tehokkaamman kohdentamisen kuin yksittäisen mediabrändin sovelluksen keräämä data.

IDC ennustaa Applen iOS:n globaalin markkinaosuuden älypuhelimista laskevan 2019 mennessä 14,2 %:iin Googlen Androidin pitäessä ylivoimaista 79 % osuutta. Älypuhelinmarkkina kasvaa enää maltillisesti (viiden vuoden CAGR-ennuste 8,2 %). Käyttöjärjestelmien kilpailun uudet rintamat ovat autoissa ja puettavassa teknologiassa.

Suomalaisilla mediabrändeillä on yhä kansainvälisessä vertailussa vahva suhde yleisöihinsä: peräti 63 % menee verkossa suoraan sille uutissivustolle, joka häntä kiinnostaa (Uutismedia verkossa 2015, s. 19). Miten mediayhtiöt pystyvät tulevaisuudessa tarjoamaan globaalien alustojen kanssa kilpailukykyisen käyttökokemuksen omilla sovelluksillaan?

Pallovideo on tulevaisuutta, pystyvideo jo tätä päivää

BBC:n ulkomaantoimittaja raportoi Periscopessa NepalistaVirtuaalilasien läpilyönti kuluttajamarkkinoilla ensi vuonna näyttää väistämättömältä. Pallovideo eli ns. "Spherical video" on jo joillekin edelläkävijöille tätä päivää: Oculus Riftin hankkinut Facebook on esitellyt kehittäjätapahtumassaan, miten 360-videoita esitetään yhteisöpalvelun uutisvirrassa,  ja sisällöntuottajat - taitelijat, elokuvantekijät ja animaattorit, tekevät tahoillaan kokeiluja nähdäkseen, mistä ihmiset innostuvat. 

Tutkan alla on kuitenkin muhinut toinen ilmiö: pystysuuntaisen videon yleistyminen. Internetanalyytikko Mary Meeker kiinnittää tuoreessa katsauksessaan huomiota siihen, miten nopeasti pystysuuntaisesti katsottavien videoiden katselemiseen käytetty aika on kasvanut. Amerikkalaiset katsovat pystyvideota jo 29 % ajastaan, verrattuna viiteen prosenttiin vuonna 2010.  

Puhelinta pidetään kädessä yleensä pystysuunnassa, joten sillä kuvataankin usein niin. Esimerkiksi Twitterin ostamassa videopalvelu Periscopessa kuvataan  ja katsotaan lähetykset pystysuunnassa.

Mobiililaitteiden yleistyminen kasvattaa ajankäyttöä digitaalisten laitteiden parissa. Viimeisten seitsemän vuoden aikana amerikkalaisten ajankäyttö digitaalisen median parissa on kaksinkertaistunut yli viiteen ja puoleen tuntiin vuorokaudessa. Amerikkalaiset viettävät kolmanneksen valveillaoloajastaan digitaalisten laitteiden parissa, toteaa Meeker (koko 197-sivuinen trendipaketti). 



 

 

Ti 26.05.2015 @ 23:17Juha Lahti

Virtuaalilasit ovat uusi internet

Juha LahtiJuha Lahti on tuottaja Ylen Luovat sisällöt -yksikössä.   


Oscar Höglund (toimitusjohtaja, Epidemic Sound) sanoi Yle Prophecy -puheenvuorossaan (videon ajassa 12 min.), että virtuaalitodellisuus on totta nyt ja antoi ymmärtää, että mediaväen pitää tutustua Oculus Riftiin.

Tässä kolme asiaa, joita media-alan kannattaa virtuaalimaailmoiden suhteen huomioida:

  1. Virtuaalilasit ovat uusi internet. Vr-teknologian nousua voi hyvin verrata kännyköiden tai internetin keksimiseen. Virtuaalilasien avulla luotavat maailmat toimivat hämmästyttävän hyvin. Lasit mahdollistavat muutakin kuin viihdettä. Asuntonäytöt, lomamatkat ja tiedesovellukset saavat uusia ulottuvuuksia kun asioita voi testata kotona. Suurin voittaja taitaa silti olla aikuisviihdeteollisuus.
  2. Virtuaalitodellisuus ei ole kaikille. Sulavan vr-sovelluksen pyörittämiseen tarvittava tietokone maksaa tällä hetkellä liki 2000€. Lasien hinnat pyörivät noin 500€:n tuntumassa. Todellista virtuaalivallankumousta saadaan odottaa vielä joitakin vuosia.
  3. Virtuaalitodellisuus on kaikille. Vr-lasien käyttö perustuu ihmisen luontaistiin aisteihin. Kaikki osaavat käyttää niitä heti. Kaikki myös hämmästyvät käyttäessään niitä ensimmäisen kerran. Virtuaalitodellisuus on oikeasti täällä.

Ensikosketus Oculus Riftiin oli mykistävä

Olin onnekas ja sain ostettua toisen generaation Oculus Riftit ensimmäisten joukossa. Seurasi puoli vuotta kiivasta odotusta ja lopputulos oli mykistävä. Virtuaalitodellisuus on oikeasti yhtä mullistava teknologia kuin internet aikoinaan.

Oculuksen kehittäjälaite on fyysisiltä ominaisuuksiltaan kömpelö. Laitteesta lähtee kolme johtoa eri suuntiin ja lasit pitää kohdistaa erittäin tarkasti. Nämä ovat kuitenkin testilaitteen kompromissiratkaisuja, jotka varmasti hiotaan kuntoon lopulliseen versioon.

Testasin suurimman osan tarjolla olevista peleistä ja demoista. Kun päähän isketään lasit ja hyvät kuulokkeet, niin jokaiseen uuteen sovellukseen meneminen oli yhtä hämmentävää. Laitteen luoma virtuaalitodellisuus on erittäin uskottava. Jo kalibrointiin tarjoitettu yksinkertainen pöytädemo saa aivot rullalle. Lasit seuraavat katsetta ilman viivettä ja nykyinen versio tukee vielä pään syvyysliikkeitä.

Virtuaalilasit ovat parhaimmillaan sovelluksissa, joissa henkilö istuu paikallaan. Onnistunein pelikokemus olikin rekkasimulaattori. Kun vr-laseilla ja ratilla ajaa autoa, niin kokemus on lähellä oikeaa maailmaa. Tavallisten asioiden tekeminen tietokoneympäristössä on riemastuttavaa. Hienointa rekkapelissä oli se, kun risteyksissä piti katsoa molempiin suuntiin ennen liikkeellelähtöä.  

Virtuaaliteknologia on jo nyt demovaiheessa niin uskottavaa ja toimivaa, että muutaman vuoden päästä sitä ei pidättele mikään. Laseille kehitetään varmasti sovelluksia jokaiseen makuun ja fantasiaan. Vr-teknologian käyttö on ihmisille luontaisten aistien mukaista, joten sen käyttöönottokin on helppoa.

Oculus ilmoitti äskettäin laitevaatimukset, jotka määrittävät kuinka tehokkaalla tietokoneella ensi vuonna myyntiin tulevat lasit toimivat. Vastimukset täyttävän pc:n hinta on nyt noin 1500€, mutta ensi vuonna toivottavasti vähemmän. Virtuaalilasit vaativat todella paljon vääntöä, joten niitä ei nähdä vielä moneen vuoteen älytelevisioiden kylkiäisinä.

Ti 26.05.2015 @ 12:52Mari Tähjä

Mitä jos kokisit sen itse?

Mari TähjäMari on asiantuntijatyössä Ylen strategiaosastolla

Muuttuisitko, jos kävelisit paahtavassa auringossa aavikolla läpi pakolaisleirin, parakkien ja telttojen, joita 84 000 syyrialaispakolaista on pakotettu pitämään kotinaan? Miten ohjeistaisit teini-ikäistä lastasi viikonlopun juhliin, jos olisit joutunut raiskatuksi kotibileissä? Kuinka haltioissasi olisit, jos pääsisit istumaan kauneimman maalauksesi tai historian merkittävämpien tapahtumien maisemaan? Virtuaalitodellisuuden ennustetaan muuttavan maailmamme. Virtuaalitekniikka, kuten virtuaalinäytöt ja älypuhelinnäytöt, on vielä kömpelöä ja raskasta käyttää, mutta sen avulla voimme halutessamme kokea asioita syvemmin ja kasvattaa empaattisuuttamme - ja tehdä sillä rahaa. Peliteollisuuden vetämänä myös muun teollisuuden odotetaan kääntävän virtuaalipotentiaalin rahaksi, sillä se mahdollistaa ongelmien ratkomisen todellisessa ympäristössä ennen kuin tuote tai palvelu on markkinoilla. Ja se tuo säästöjä.

The Washington Post kirjoitti toukokuun alussa miten ulkoiluvaatteita valmistava North Face kosiskelee asiakkaita takaisin kauppoihin  tarjoamalla heille mahdollisuuden tehdä base hyppy - virtuaalisesti. Myös terveys ja hyvinvointiin, arkkitehtuuriin ja  oppimiseen liittyvien liiketoimintojen odotetaan löytävän uusia mahdollisuuksia ja tulonlähteitä virtuaalitekniikan onnistuessa lyömään läpi kuluttajamarkkinoilla.

Vahvimmillaan virtuaalitodellisuus on kuitenkin kokemuksellisuudessa.

Virtuaalitodellisuuten erikoistunut tuotantoyhtiö VRSE.works, Samsung ja YK toteuttivat alkuvuodesta virtuaali elokuvan “Clouds over Sidra”, joka kertoi 12-vuotiaan syyrialaistytön oloista pakolaisleirillä Jordaniassa. Filmi esitettiin tammikuussa Davosissa World Economic Forumiin osallistuville yhteiskunnallisille vaikuttajille ja talousjohtajille, tarkoituksena antaa päätöksentekijöille vaikuttavampi ja syvällisempi kuva ihmisistä hyvin haavoittuvassa tilanteessa.  

Virtuaalinen tarinankerronta on huimassa nousussa myös filmiteollisuudessa. Tammikuun Sundance Film Festival -tapahtumassa esiteltiin joukko virtuaalitodellisuutta. Mukana oli myös Rose Trochen 12 minuuttinen The Party -elokuva, joka kertoi deittiraiskauksesta, kahdesta näkökulmasta, raiskaajan ja raiskatun. Katsoja vietiin vaikeaan ja järkyttävään tilanteeseen, ilman että hän pystyi tilanteeseen vaikuttamaan.Kritiikki osuukin filmiteollisuuden 360º -tekniikan vuorovaikutuksen puutteeseen. Peliteollisuudessa tekniikka mahdollistaa todellisen tuntuisen osallistumisen ja vaikuttamisen lisälaitteiden avulla.

Silti vahvan läsnäolon rakentaminen uudella tekniikalla luo tarinankerronnalle uusia ulottuvuuksia ja se voi myös sulautua osaksi journalismin keinoja.

Amerikkalainen Vice News toteutti ensimmäisen virtuaalisen uutislähetyksensä Washingtonin joulukuun 2014 poliisiväkivaltaa vastustavalta marssilta. 360º -kamerat pidettiin koko ajan liikkeessä, jotta filmi mahdollisti katsojien kokemuksen nähdä, kuulla ja tuntea mieltään osoittavat ihmisjoukot.

Virtuaalitekniikka voi myös muuttaa mahdottoman mahdolliseksi.

New Yorkilainen animaattori Cauley Mackenzie toteutti Vincent van Goghin maalauksen The Night Café  uudestaan hyödyntämällä uutta 3D-tekniikkaa. Sen avulla voidaan tutkia Vincent van Goghin maailmaa uudesta kulmasta, kävellä hetki maalauksen sisällä.

Mihin kaikkeen uusi virtuaaliteknologia voi meidät kehittyessään viedä?  Jos meillä olisi mahdollisuus kulkea läpi elävän maailmanhistorian, tekisimmekö samat päätökset kuin nyt?

Jotta uusi virtuaaliteknologia ei jäisi vain viihteeksi peliteollisuuteen, mitä meidän pitäisi sillä taltioida ja tarinoida, jotta seuraavat sukupolvet tekisivät parempia päätöksiä?

Sillä voi olla, että he voivat kokea aikamme uudestaan.

Workshopien viisi sudenkuoppaa – ja miten vältät ne

Anna Martela, Etnografinen tutkimustoimisto Kennon toimitusjohtaja, Viola Strandberg, tutkimusjohtaja. Erilaiset ryhmäideointeihin perustuvat workshopit ovat suosittuja, kun halutaan kehitellä uusia konsepteja. Monesti nämä voivat tuottaa sellaisia tuloksia, joita ei yksin puurtamalla tai perinteisissä palavereissa synny. Tällaisia workshopeja hyödynnetään erityisesti tilanteissa, joissa eri alojen osaamista halutaan tuoda yhteen.

Ryhmäkeskustelun voidaan nähdä toimivana menetelmänä erityisesti silloin, kun halutaan ideoida jotain täysin uudenlaista. Hienous piilee siinä, että hulluimpiakin ideoita saa ja kuuluu tuoda esille. Mitään ideoita ei tulisi sensuroida.

Ryhmässä keskustelijat voivat tarttua toistensa ideoihin ja kehittää niitä pidemmälle. Toinen osallistuja voi jatkaa jonkun muun heittämän hullun idean jalostusta ja kolmas tuo siihen sellaisen kulman, että idea onkin jo toteutuskelpoisempi. Yleisinä keinoina ajatusten teemoittamiseen käytetään esimerkiksi post-it lappuja sekä valmiita pohjia, joille voi kirjoittaa ideoita ja ajatuksia. Usein näiden avulla pystytään hyvin hyödyntämään ryhmän jokaisen jäsenen osaamista uusien konseptien kehittämisessä.

Tällaiset workshopit eivät ole kuitenkaan täysin ongelmattomia ja niiden hienoudessa piilevät myös niiden sudenkuopat. Erilaisissa ideointia kiihdyttävissä työpajoissa tehdyn etnografisen tutkimuksen perusteella listasimme viisi yleistä sudenkuoppaa workshopeissa.

1. Sudenkuoppa: workshopit blokkaavat tietyt ideat ja suosivat toisia

Monesti workshopeissa on se ongelma, että aktiivisimmat keskustelijat pääsevät ääneen passiivisempien kustannuksella. Tästä seuraa muutamia ongelmia, jotka vähentävät työpajojen onnistumista. Tutkimissamme työpajoissa keskustelijat ovat tulleet eri taustoista ja ovat kokeneet melko erilaiset teemat tärkeiksi.

Joissakin keskusteluissa – sen sijaan että ideat olisivat todella kehittyneet yhteistyössä – keskustelun osallistujat tuntuivat välillä ajavan enemmänkin omaa agendaansa. Tällöin yhteenveto tärkeiksi koetuista teemoista saattaa vääristyä. Etnografian kautta olemme havainneet, että pahimmillaan ryhmäkeskustelua dominoi yksittäinen henkilö, joka tuo voimakkaasti ja yksipuolisesti esille omaa ideaansa, eikä ole kiinnostunut muiden ajatuksista.

Tästä voi seurata se, että mediaseksikkäimmät tai parhaiten verbalisoitavissa olevat ideat päätyvät jatkokäsittelyyn. Lopulliset työpajassa kehitellyt ratkaisut nojaavat tällöin johonkin alun perin vain yksittäistä henkilöä kiinnostaneeseen teemaan.

Puolueeton puheenjohtaja edesauttaa sitä, etteivät joidenkin ideat ja ajatukset häviä muiden äänekkäämpien ideoiden taakse. Näin saadaan aikaan avoimempi ilmapiiri, jossa keskustelijoiden ei tarvitse ajaa omaa asiaansa, vaan asioista voidaan keskustella yleisemmällä tasolla. Myös post-it laput ja yksin tehdyt kirjalliset ideoinnit, jotka käydään ääneen läpi, edesauttavat kaikkien ideoiden esiin tulemista.

Puheenjohtajan ja erilaisten osallistamismenetelmien käytössä täytyy kuitenkin huomioida seuraavaksi esitelty sudenkuoppa.

2. Sudenkuoppa: keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Vaikka puheenjohtaja voi auttaa siinä, että kaikki pääsevät ääneen workshopeissa, voi keskustelun liiallinen ohjaaminen rajoittaa tuloksia. Ryhmäkeskusteluiden ja ideointi-workshopien kuuluu olla mahdollisimman avoimia, ja osallistujien heittää hullultakin kuulostavia ideoita, joten tiedostamatonkin keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Ryhmäkeskusteluissa piilee näin ollen sama ongelma kuin monissa kyselytutkimuksissa: saadaan vastaus vain siihen asiaan, mitä osataan kysyä. Kysymykset ja yleinen teema voivat johdatella liikaa vastauksia tai keskustelijoiden ajatuksia ja argumentteja tiettyyn suuntaan. Toisin sanoen, järjestävän tahon omat ennakko-oletukset, toiveet ja motiivit ohjaavat workshopin lopputulosta tietynlaiseksi. Näin tapahtuu usein, vaikka workshopien tarkoitus on aivan päinvastainen.

Kysymyksenasettelu ja esitystapa täytyy siis muotoilla mahdollisimman avoimeksi, jotta osallistujien ideointia ei ohjailla liikaa. Puheenjohtajan on tärkeä huomioida, että kaikki pääsevät puhumaan. Paras lopputulos saavutetaan sellaisissa workshopeissa, joissa kuunnellaan aidosti jokaisen osallistujan ideoita ja mielipiteitä.

Usein on parempi, että puheenjohtaja enemmänkin fasilitoi keskustelua, eikä itse osallistu keskusteluun, jotta keskustelu sujuu mahdollisimman puolueettomasti. Samalla fasilitaattori voi havainnoida, mitkä aiheet saavat ihmiset todella innostumaan. Näiden aiheiden kautta voidaan löytää uusia teemoja ja innovaatioita.

3. sudenkuoppa: Itsesensuuri iskee ryhmäkeskustelun osallistujiin

Vaikka muut keskustelijat eivät torjuisi puheenaiheita suoraan, saattaa keskustelija itse pitää ajatuksia sisällään tai tulkita toisen osallistujan eleet virheellisesti tyrmääviksi. Parhaan lopputuloksen takaamiseksi, tulee osallistujien osata ottaa muiden tunteet huomioon. Usein kaikki eivät koe ryhmäkeskusteluihin osallistumista luontevana.

Kaikki eivät ole ulospäin suuntautuneita keskustelijoita, jotka heittäytyvät idean kuin idean pariin tuntemattomien kanssa innolla. Eikä kaikkien pidäkään olla, mutta workshopien onnistumisen takaamiseksi, tulisi kaikkien ajatukset ja ideat tulla kuulluksi.

Tähän sudenkuoppaan liittyy myös ryhmäpaineen luomat vääristymät omille mielipiteille. Jos kaikki muut, tai suurin osa, ovat tiettyä mieltä jostain asiasta, ei siihen ole kovin helppo ilmaista omaa eriävää mielipidettään väliin. Tämä on varsinkin vaikeaa, jos keskustelu lähtee sellaisille raiteille, joka ei ole kaikkien keskustelijoiden ominta alaa.

Ryhmäkeskustelu vaatii siis luottavaisen ilmapiirin, jossa keskustelijoiden ei tarvitse pelätä epävarmuuksiensa paljastuvan. Ryhmäkoon pienentäminen auttaa usein vähentämään itsesensuurin määrää. Lisäksi olo siitä, että workshopissa työskennellään kohti yhteistä päämäärää, edesauttaa sitä, että muiden ideoihin suhtaudutaan myönteisesti ja kannustavasti. Seuraavassa sudenkuopassa keskustellaan tästä aiheesta tarkemmin.

4. Sudenkuoppa: Teeman epäselvyys ennen workshopia

Teeman pitää kuitenkin samalla olla jokseenkin selkeä – ettei synny epävarmuustekijöitä. Etnografisissa tutkimuksissa on huomattu, että jos teemaa ja omaa osallistumista ei ole selkeästi perusteltu, ihmiset tulevat paikalle epävarmoina.

Jos aihe on liian epäselvä tai abstrakti, voi olla hankala kiteyttää ajatuksia ja tuoda omaa asiaansa esille. Hyvätkin ajatukset saattaa tällöin jäädä sanomatta. Tähän liittyy myös se, että etukäteen annetun tiedon tulee olla yhtenäinen workshopin sisällön kanssa. Esimerkiksi etukäteen tehdyt ideointitehtävät teemaan liittyen voivat auttaa osallistujia sisäistämään työpajojen tarkoituksen ja helpottaa omien ajatusten jäsentelyä. On tärkeää, että kaikki osallistujat kokevat oman panoksen olevan merkityksellinen.

On siis tärkeää, että viestintä workshopista tai ryhmäkeskusteluista on heti alusta asti selkeää ja yhtenäistä. Lisäksi workshopin tavoitteet tulee olla avoimesti tiedossa kaikille osallistujille. Toisin sanoen, kaikkien tulisi olla selvillä siitä, mitä workshopilla halutaan saada aikaan ja varsinkin, mihin ja kenen hyödyksi tuloksia käytetään. Näiden asioiden kertominen etukäteen on tärkeää ja kannattaa käydä läpi myös workshopin alkaessa.

5. Sudenkuoppa: Workshopien liiallinen kunnianhimo

Viimeisenä hyvin tyypillinen ongelma workshopeissa. Ratkaisukeskeiset workshopit voivat kaatuvat omaan kunnianhimoonsa. Post-it lapuilla aletaan välillä ratkoa liian laajoja ongelmia. Tällöin on haastavaa saada kunnollista otetta siitä, mitä workshopilla todella halutaan saada aikaiseksi. Abstraktit aiheet eivät välttämättä kannusta konkreettisiin ratkaisuihin ja keskustelu saattaa jäädä turhan teoreettiseksi. Tämä koetaan usein kiinnostavaksi, mutta välillä konkretia tuntuu olevan workshopeista kaukana.

Osallistujat saattavat lähteä intoa puhkuen pois workshopista, mutta workshopien innostava ilmapiiri laantuu, jos käteen ei jää konkreettista toimintasuunnitelmaa.

Tämän takia on tärkeää, että jo etukäteen mietitään jonkinlainen konkreettinen suunnitelma siitä miten edetään, kun workshop on ohi. Kaikkien tulisi olla workshopista lähtiessään tietoisia seuraavista, yhteiseen tavoitteeseen johtavista, askelista. Konkreettisen ja osallistavan otteen säilyttäminen koko projektin elinkaaren aikana on usein haastavaa. Tämän vuoksi on hyvä järjestää pieniä ideointi workshopeja tasaisin väliajoin projektin koko elinkaaren aikana.

Monet ideointi-workshopien sudenkuopat nivoutuvat toisiinsa. Workshopit tarvitsevat asiantuntevat fasilitaattorit sekä konkreettisen otteen. Fasilitointia tarvitaan etenkin kynnyskohdissa, kun workshopissa keskustelua tuodaan yhteen, valitaan yksi teema tai lähdetään viemään asioita konkreettisemmalle tasolle. Monesti sekin auttaa ehkäisemään sudenkuoppia, jos workshopissa on paikalla asiantunteva havainnoija, joka pystyy heti tilanteessa huomauttamaan sudenkuoppien muodostumisesta. Tärkeää on myös, että kysymyksenasettelu on kunnossa, jotta se ei ole liian johdatteleva.


Anna Martela on Etnografinen tutkimustoimisto Kennon toimitusjohtaja ja Viola Strandberg tutkimusjohtaja. Kirjoitus on osa pienten ja suurten toimijoiden välistä yhteistyötä käsittelevää kolmiosaista kirjoitussarjaa.

 

Katsokaa mun jääkaappiin! Periscooppaajat ovat ihan oma lajinsa

Television tulevaisuus - raportissa (pdf) kaupallisen television pahimpana tulevaisuuden uhkana nähdään uudet alalle tulijat. Uhkaajan roolissa on nähty niin Netflixin, HBO Nordicin ja Viaplayn kaltaiset tv-kanavista riippumattomat videokirjastot kuin kaiken kansan luovuuden runsauden sarvi YouTube.

Nyt on taas tilaa uudenlaisen luovuuden kukkia, kun sosiaalisen median palvelu Twitter osti suorat ad hoc -kännykkävideolähetykset  mahdollistavan Periscope - palvelun. Reilussa viikossa Periscope -käyttäjät ovat jo ehtineet muodostaa omaa alakulttuuriaan: kiinnostaisiko vaikkapa jääkaappien vilauttelu? 

 Periscope - Fridge

Näin Periscope toimii

Periscopen idea on kokemuksen jakaminen - sovelluksen avulla on mahdollista näyttää, mitä itse näkee.

Sovelluksen saa tällä hetkellä Applen laitteisiin ja Android -versio on tiettävästi tulossa. Sovellukseen kirjaudutaan Twitter-käyttäjätunnuksilla, ja lähetyksen alkaessa sovellus julkaisee käyttäjän niin halutessa Twittwerin aikajanalla tiedon kaikille henkilön seuraajille. Lisäksi sovellus julkaisee halutessa sijaintitiedon.

Periscopessa on ideana seurata itseä kiinnostajia käyttäjiä, ja tulla itse seuratuksi. Arvostusta sisällölle osoitetaan koskettamalla ruutua, mikä nostattaa sydämen kuvia jotka nousevat rykelminä kuvan päällä alhaalta ylös.

Jos sovellukselle on antanut ilmoitusasetuksissa luvan, se kurnahtaa omintakeisella äänellään aina kun joku omista seurattavista käynnistää lähetyksen.

Guardian-lehti on listannut 10 "scouppaaja"-tyyppiä toimittajista pervoihin. Journalistisesta näkökulmasta hyödyllisimmillään palvelu on äkkiä leimahtavissa uutistilanteissa. Periscope-käyttäjät saattavat siis olla kiinnostavia ensimmäisiä kuvan lähteitä sieltä, missä jotain uutisarvoista tapahtuu. Jos teet ammatiksesi markkinointia tai viestintää tai työhösi muuten kuuluu pysyä ajan tasalla sosiaalisen median uusista muodoista, kannattaa palveluun jossain vaiheessa hiukan tutustua.

Ajanvietteeksi Periscopen käyttö saattaa myös sopia - mikäpä mainiompi tapa nojatuolimatkustella kuin kurkistella ihmisten arkeen intiimisti kännykän kautta. Nyt kun palvelu on uusi, käynnissä olevien lähetysten lista täyttyy kummallisista kokeiluista, mutta ajan mittaan voi odottaa helmien nousevan pintaan. Periscopen tekijät olivat ensimmäisen viikon jälkeen iloisia mm. palvelussa tarjotusta mahdollisuudesta piipahtaa Pariisin Oopperan Baletin tanssitunnilla.

Tavoitteena on - ei vähempää - kuin teleporttaamista muistuttava kokemus.

Tekijänoikeudet 

Periscopen käyttöehdoissa sanotaan, että tekijänoikeus sisältöön säilyy sisällön tuottajalla, jonka kuitenkin on annettava Twitterille lupa jakaa sitä parhaaksi katsomallaan tavalla kolmansien osapuolien kanssa (Periscope TOS, 5, Your Rights).

Palvelussa on jo ehditty nähdä tekijänoikeuksien loukkauksia, koska joidenkin mielestä on hyvä idea jakaa suosikkiartistin keikka kavereillekin. Twitter pidättää oikeuden -  mutta ei sitoudu omasta aloitteestaan - poistamaan tekijänoikeuksia mahdollisesti loukkaavaa sisältöä.

Seuraavat viisi vuotta nettikehitystä - laskuri on käynnistynyt

Ylen verkkokehitysvaiheita

Ylen verkkopalvelujen tähänastinen historia mukailee verkon kehitysvaiheita yleisemminkin. Olen tässä kuvassa jakanut kehityksen viiteen viiden vuoden vaiheeseen.

Vuonna 1995 elettiin world wide webin ensi askelia. Verkkoa selattiin linkkilistojen ja portaalien avulla. Internet-käyttöä mitattiin operaattorien liikennettä tilastoimalla. 

2000-luvulle tultaessa alkoi ilmestyä suomenkielisiä blogeja. Åke Blomqvist tanssi diskoa gif-animaationa, koska modeemit. Toisella viisivuotisjaksolla Yle meni tosissaan verkkoon. Elävä arkisto aukesi, tehtävänään kertoa tulevillekin sukupolville, kuka oli Åke Blomqvist

Tuli älypuhelimet, sosiaalinen media rymisti läpi Suomen. 

 Vuonna 2011 vuoden poliisi oli nettipoliisi Fobba. Helsinki Region Infoshare juhli kaksivuotista toimintaansa ja tuhannes tietoaineisto oli avattu. Ylekin avasi dataa, mm. Suomalaiset verkossa -tutkimuksen vastaukset

2014 Tilastokeskus otti Kuluttajabarometrin laitetiedusteluun mukaan puettavan tietotekniikan. Älykello tai aktiivisuusranneke löytyi neljästä kotitaloudesta sadasta. Käyttöliittymät pienenevät, ehkä katoavat, kuten teknologiafestivaali SXSW:llä puhunut palvelukehittäjä Amber Case ennusti.

 

Viides viisivuotisjakso on vasta käynnistynyt. Digitaalisten palvelujen kehittymisvauhdin vain kiihtyessä luvassa lienee palvelukokemuksia, jotka lähestyvät puhdasta taikaa. Millaisia palveluja itse odotat innokkaimmin? Oletko ehkä itse kehittämässä jotakin huimaa? 


Ma 23.02.2015 @ 20:48Anna Martela ja Viola Strandberg

Jakamistalous - kolikon kääntöpuoli

Anna Martela ja Viola SandbergJakamistaloudesta on viime aikoina puhuttu paljon myös Suomen mediassa, ja erityisesti on keskitytty tämän uuden talouden muodon mahdollisuuksiin. Jakamis- ja välitystalous eivät ole vielä vakiintuneita vakiintuneita talouden muotoja Suomessa, mistä kertoo esimerkiksi Überin jatkuva vääntö viranomaisten kanssa siitä, onko kyseessä taksiliiketoiminta vai kyydinjakopalvelu ja millaisia säädöksiä siihen sovelletaan.

Monet jakamis- ja välitystalouden muodot ovat toistaiseksi niin pieniä, että vakiintuneita käytänteitä ei ole vielä muodostunut. Siksi nykyiset palvelut ovat pioneereja, joiden perusteella toimintatavat muotoutuvat. On hyvä tunnistaa se kulttuurinen ympäristö, jossa nämä pioneeripalvelut ovat syntyneet, ja huomata myös erot Suomeen verrattuna. Jakamistalouden ideaalit perustuvat siihen, että ihmiset voivat jakaa omistamiaan asioita silloin kun eivät niitä käytä, ja saada siitä korvausta. Tämän mahdollistamiseksi luodaan alustoja, joiden käyttäjistä kilpaillaan. Koska jakamistaloudessa ei välttämättä myydä ammattitaitoa, on myös hintataso yleensä alhaisempi kuin vastaavassa perinteisessä palvelussa.

Jakamistaloudesta tavalliseen talouteen

On myös otettava huomioon, millaisia muotoja palvelut saavat kasvaessaan. Monet Suomeenkin rantautuneista jakamistalouden malleista, kuten Über ja Airbnb, perustuvat siihen, että ne eivät ole tekijänsä päätoimi. Alkuperäinen idea on ollut luoda alusta, jonka avulla ihmiset voivat jakaa omistamiaan asioita ja taitojaan silloin kun eivät niitä itse käytä, eli satunnaisesti. Kun palvelu kasvaa, myös monet sen käyttäjät liukuvat lähemmäs yrittäjyyttä.

Nyt on se hetki, jolloin luodaan raamit sekä sille, miten välitys- ja jakamistaloutta käsitellään Suomessa, että sille, millaiset edellytykset uusien palvelujen syntymiselle tarjotaan tulevaisuudessa. Tämä vaatii uusia näkökulmia työhön ja yrittäjyyteen, sekä niihin liittyvään sääntelyyn. Ehkä koko jakamistalous terminä onkin vääristynyt, ainakin jos puhutaan isommista digitaalisista välitystalouden alustoista kuten Überista, koska silloin kyse ei ole enää pelkästä vapaa-ajan harrastuksesta, vaan liiketoiminnasta.

Siinä vaiheessa, kun jakamistalouteen kuuluvasta toiminnasta tulee täysipäiväistä, sen luonne muuttuu. Jos jakamistaloudella haluaa hankkia elantonsa, on oltava valmis toimimaan kuin täysipäiväinen yrittäjä. Joskus toiminta ja yhteiskunta joutuvat tällaisessa tilanteessa hankaukseen. Niin kauan kuin jakamistalouden toiminta on pienimuotoista, eikä pääelinkeinomaista toimintaa, on järkevää, että se pysyy joidenkin rakenteellisten instituutioiden ulkopuolella. Silloin se on verrattavissa esimerkiksi satunnaiseen vanhojen tavaroidensa myymiseen kirpputorilla. Milloin jakamistalouden luonne muuttuu? Missä määrin yhteiskunnan tulisi puuttua jakamistalouden toimintaan sääntelyin? Näihin kysymyksiin joudutaan ottamaan pian kantaa ja luomaan selkeät mallit joiden puitteissa voidaan rakentaa kestäviä jakamistalouden malleja Suomeen.

Suurin ja ammattimaisin liiketoiminta yleensä syntyy jakamistalouden mahdollistavan alustan tuottamisesta ja pyörittämisestä, ja tähän välitystalouteen ja sen sääntelyyn yhteiskunnan kannattaakin panostaa.

Ongelmia kuitenkin syntyy, jos työn tekijän oletetaan toimivan yrittäjän lailla, mutta alustan ylläpitäjä (esimerkiksi Über) hyötyy kohtuuttomasti suhteessa itse työn tekijöihin, tai jos työn tekijällä ei ole oikeuksia määrittää esimerkiksi työnsä hintaa.

Jakamistalous on myös median tulevaisuutta

Jakamistalous voi myös olla ideoiden jakamista, tai erilaisia yhteiskehittämisen malleja. Silloinkin tärkein osanen on toimiva alusta, joka mahdollistaa yhteistoiminnan välittämisen.

Myös median tulevaisuus on hyvin kiinni välitystaloudessa. Yhteisölliset palvelut kuten YouTube mahdollistavat sen, että kuka tahansa voi luoda sisältöä, ja saada potentiaalisesti yhtä laajan katselijakunnan kuin perinteisessä televisiossa. Nyt myös mediatalot ovat kiinnostuneet näistä pienimuotoisemmista tekijöistä, jotka parhaimmillaan saavat enemmän katsojia kuin kaupallisesti tuotetut ohjelmat.

Median kuluttajien osallistaminen esimerkiksi televisio-ohjelmiin on jo yleistä. Ylen suunnitelmissa on lopettaa toimitettu Ajankohtainen Kakkonen -makasiiniohjelma ja tuottaa tilalle A2-teemailtoja, joiden ytimessä on katsojien ottaminen sosiaalisen median avulla mukaan keskusteluohjelmaan.

Mediatalojen intresseissä on yhä enemmän osallistaa kuluttajia ei pelkästään ottamaan kantaa, mutta myös luomaan ja kehittämään sisältöjä median tarpeisiin. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti innovatiiviset ja mielenkiintoisia sisältöjä luovat henkilöt.

Tällainen yksityishenkilö voi jossain tapauksessa olla myös vloggari jolla on kymmeniä tuhansia katsojia omasta takaa. Tällöin hämärtyy raja pienen ja suuren toimijan vaikutusvallan välillä.

Pienillä toimijoilla on kiinnostusta lähteä mediatalojen konsepteihin mukaan, mutta millä hinnalla? Jos isot toimijat haluavat parantaa ketteryyttään ja kiinnostavuuttaan nostamalla esiin pienimuotoisia toimijoita, jotka ovat saavuttaneet suosiota vaihtoehtoisissa mediakanavissa, kuten YouTubessa, voi syntyä myös ongelmia. Pienten toimijoiden innovaatiot voidaan valjastaa isojen mediatalojen käyttöön, ja parhaimmillaan siitä hyötyvät kaikki. Tässä piilee kuitenkin myös riskejä, jos vakiintuneita käytäntöjä ja sopimusmalleja ei ole. Mitkä ovat pienten toimijoiden oikeudet ja toisaalta oman toiminnan vastuu ideoiden jakamisessa?

Myös Yle on luonut media-alustoja, joilla pienet tekijät voivat luoda kiinnostavia materiaaleja ja jakaa niitä. Tällaisille aktiivisille medianluojille Yle on hyvä kanava saada näkyvyyttä ideoilleen. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että saadessaan kiinnostavampia sisältöjä, joita se ei ole itse pystynyt tuottamaan, Yle hyötyy alkuperäisen tekijän kustannuksella.

Kun lähdetään luomaan yhteiskehittämisen malleja, ei aina ole itsestään selvää kuka voittaa. Kenelle kuuluvat yhteiskehittämisessä syntyneen tuotteen tekijänoikeudet, ja kuka saa suurimman taloudellisen hyödyn? Moni pieni tekijä voi lähteä suuren mediatalon yhteiskehittämiseen mukaan ajatuksella, että palkkioksi riittää projektista mahdollisesti saatava maine ja julkisuus, tai tulevat työmahdollisuudet. Jos suosio kuitenkin yllättää, voi palkitsemisjärjestelmä olla epäsuhdassa ideasta saatavaan taloudelliseen hyötyyn, joka menee alustan tarjoajalle eli mediatalolle. Yhteiskehittäminen, jossa monet toimijat kantavat oman kortensa kekoon, on eri asia kuin työsuhteessa olevien ihmisten innovointi yhteisen työnantajan hyväksi.

Voi olla, että Yle on yleishyödyllisen luonteensa vuoksi toimija, joka voi onnistuneesti käyttää yhteiskehittämisen tapoja sisältöjen luomiseen. Jos tällaisista jakamisen ja yhteiskehittämisen malleista halutaan luoda yleinen tapa toimia, on tärkeää, että luodaan myös jonkinlaisia rakenteita oikeuksien turvaamiseksi.

Jakamistalous toimii niin kauan kuin se on osa-aikaista ja pienimuotoista, kun siitä tulee kokoaikaista toimintaa, se ei enää ole jakamistaloutta vaan ihan tavallista taloutta, johon pitää soveltaa tavallista verotusta ja työsuhdemalleja.

Anna Martela on Etnografinen tutkimustoimisto Kennon toimitusjohtaja ja Viola Strandberg tutkimusjohtaja. Kenno on uudenlainen asiakasymmärrystoimisto, jonka mielestä ihmisten arjen kokemukset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Kirjoitus on ensimmäinen kolmesta pienten ja suurten toimijoiden välistä yhteistyötä käsittelevistä blogikirjoituksista.

Tutkija: Jakamistaloudesta välitystalouteen sääntelyä kiristämällä

Überin ja Airbnb:n kaltaiset USA:sta lähtöisin olevat jakamistalouden palvelut uhkaavat mullistaa henkilökuljetus- ja majoituspalveluja Euroopassakin. Mitä yhteiskunta voi tehdä edistääkseen innovatiivisuutta, uudistumista ja tervettä kilpailua markkinoilla?     

“Luodaan markkinoiden markkinat, jossa valtio luo sääntelyllään puitteet, joissa välityspalveluita on helppo perustaa, ja joilla eri välityspalvelut kilpailevat keskenään” ehdottaa taloussosiologi Vili Lehdonvirta.

 

Liikenne- ja viestintäfoorumissa eilen puhunut Lehdonvirta toteaa, että sääntely mahdollistaa markkinat poistamalla esteitä, kuten informaation ja luottamuksen puutetta ja transaktiokustannuksia.

Sääntelyä on kolmenlaista: sosiaalista, juridista ja teknologiaan perustuvaa.

Sosiaalinen sääntely on “kehitysmaiden tapa mahdollistaa markkinoita”.  Sosiaaliset verkostot on “maailman vanhin tapa vähentää kitkaa ja luottamuspulaa”. Ongelmaksi nousee helposti nepotismi ja yleensäkin homofilia - tehdään bisnestä vaan tuttujen ja omanlaisten kanssa. Juridinen sääntely  poistaa kitkaa markkinoilta: On eri kokemus astua taksiin Delhissä ja Helsingissä. Hinnasta ei tarvitse joka kerta neuvotella erikseen. Säännelty palvelu yleensä vastaa luvattua, vaikka tuottaja olisi ennalta tuntematon. 

Teknologian avulla säänteleminen mahdollistaa vaikka markkinoiden reaaliaikaisen säätämisen. Tämän tietävät virtuaalimaailmojen pelaajat kokemuksesta. 

Teknologia sääntelykeinona ei ota huomioon ulkoisvaikutuksia

Lehdonvirta esitti LVM:n tilaisuudessa, että ryhdyttäisi jakamistalouden idean pohjalta luomaan välitystaloutta.   

Välitystaloudessa sääntely voi olla hyvinkin tarkkaa ilman että se aiheuttaa merkittäviä suoria kustannuksia sen enempää sääntelijälle kuin sääntelyn alaisille toimijoillekaan. Mutta jos sovellukseen voi koodata säännöt, mihin valtiota enää tarvitaan?   

Markkinapaikan tarjoaja, “yksityinen regulaattori”, menestyy luomalla markkinan, jossa sekä myyjien ja ostajien on hyvä olla, mutta valtion tehtävänä on ottaa huomioon myös muut intressit huomioon. Miten kyseinen säänneltävä toimiala nivoutuu yhteiskunnan muihin insituutioihin, Lehdenvirta muistuttaa.   

Esimerkiksi Airbnb:n kautta tarjoavat nykyään majoitusta myös sijoittaja. Laajamittaisesta bisneksestä asuintalossa voi kuitenkin aiheuttaa haittaa talon asukkaille. Voi olla meteliä, talon yhteisöllisyys saattaa kärsiä. Yksityinen etu ja julkinen etu eivät käy täysin yksiin. Julkisen sääntelyn kuuluu ottaa huomioon kaikki intressiryhmät, tässä tapauksessa naapurit, Lehdonvirta kuvaa, ja antaa toisen esimerkin: Überissä kuskit on USA:ssa kieltäytyneet palvelemasta näkövammaisia asiakkaita vedoten siihen, ettei heillä ole välttämättä koulutusta erityisryhmien palvelemiseen. Suomessa takseilla on julkisen palvelun velvoite: henkilökuljetuspalvelua on tuotettava kaikille.

Työmarkkinat kehittyvät silpputöiden suuntaan 

Työnvälityksen uusilla keinoilla on se vaikutus työmarkkinoihin, että resurssit jakaantuvat hienojakoisemmin. Yhden täyspäiväisen työsuhteen syntymisen sijasta neljä ihmistä voi saada keikkatöitä. Suomen sosiaaliturvajärjestelmää ei kuitenkaan ole suunniteltu jakamistaloutta silmälläpitäen, Lehdonvirta muistuttaa.   

Sääntelyä siis tarvitaan - jopa hyvinkin tiukkaa sääntelyä, ohjaamaan markkinoita haluttujen yhteiskunnallisten vaikutusten suuntaan.

Siksi tarvittaisi markkinoiden markkinat, joilla toimijoita voitaisi ohjata sääntöjä muuttamalla, nykyistä joustavammin.  

Jos palveluntuottajat ja asiakas pystyisivät helposti vaihtamaan rinnakkaismarkkinasta toiseen, kilpailu varmistaisi sen, että yksityisillä “regulaattoreilla” olisi tulevaisuudessakin kannustimet kehittää tehokkaita, sujuvia, kekseliäitä markkinapaikkoja. Avoimuusvelvoite puhkaisisi yksittäisen sovelluksen luoman kuplan ja toisi tämän markkinan osaksi yhteiskuntaa.

Sääntelemällä markkinoiden markkinaa valtiolla olisi keinot vaikuttaa siihen, miten välitystalous nivoutuisi muuhun yhteiskuntaan. 

Sääntely kannattaisi luoda heti, eikä odottaa sitä, että kansainväliset palvelut ehtivät vallata markkinat yhä useammilla toimialoilla, kiirehti Lehdonvirta lopuksi.  

Sivut

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu