Ja machinimasarjan alussa oli vain valkoinen boksi

SL-reportteri, alter egoni Minhilda Nordenskiold – kuulun suomalaisen tutkimusmatkailijan ja alkemistin kaima muuten – on päässyt valkoisesta taivaslaatikostaan liikkeelle ja tavannut sarjassa esiintyviä suomalaisia Second Life –toimijoita pitkin kevättä ja alkukesää. Ensimmäisessä jaksossa tavataan mm. Sotungin etälukion väkeä, henkilökuntaan kuuluva Esko Levee (Lius) ja opiskelua ja opinto-ohjausta Second Lifessa kokeillut Jesse. Jaksossa kuullaan ja koetaan ihan käytännössä, millaista opiskelu voi virtuaalimaailmassa olla.

Sotungin etälukion tontti Second Lifessa on upea, samaisen Yolanda Hirven (Annika Keskisen) suunnittelema ja rakentama kuin on Ylen kummitustalo-holodeck. Ympäristö houkuttelee tutkimaan, kokeilemaan, liikkumaan, viettämään aikaa… tätä samaa löytöretkeilyn iloa on myös Helsingin suomenkielisen työväenopiston SL-miljöössä, joka sekin on Yolandan käsialaa. Näihin ja muihin virtuaalisiin opetuspaikkoihin pääsee kurkistamaan kahdessa ensimmäisessä jaksossa, jotka putkahtavat tänne Aikaleimaan kesän aikana.

Kolmas osa miksailee oppimista ja yrittämistä. Tapasin Blankuska Tebaldin (Tuija Marstio/Laurea) johdolla kolme innovatiivista yrittäjänaista, jotka parhaillaan tutkailevat Second Lifen mahdollisuuksia. Kolmannessa osassa kuullaan myös tutkija Kim Zweirsin (Holmberg/ Åbo Akademi) ajatuksia siitä, millaisille yrityksille Second Life sopii. Kaikkien, jotka ovat hiemankaan pohtineet bisnestä virtuaalissa tai jotka miettivät onko ylipäätään mitään järkeä viedä yritystoimintaa virtuaalimaailmaan, kannattaa tämä jakso katsoa!

***

Tapaamiset ja niihin liittyvät kuvaukset ovat olleet hauskoja, mutta haastavia, kuten aina Second Lifessa. Kuvauksissa sattuu ja tapahtuu… ääni katoaa juuri kriittisellä hetkellä, haastateltavan (tai haastattelijan) SL-selain kaatuu eikä hän pääse kirjautumaan uudelleen sisään, haastateltava näkyy hassulla tavalla, esimerkiksi osin harmaana tai puolipukeissa, paikalle pamahtaa pikseliverenhimoinen vampyyri etc. etc. Kaikkeen löytyy yleensä apu kunhan jaksaa olla kärsivällinen.

Jotkut eivät jaksa. En tavallaan ihmettele niitä kriittisiä ääniä, jotka sanovat että Second Life ei sovellu suurin piirtein mihinkään eikä ainakaan opetuskäyttöön epävakautensa ja sekavuutensa vuoksi. SL voi olla molempia, epävakaa ja sekava, mutta jos vaikeudet saa ylitettyä, se on loistava paikka oppia ja toimia.

Mistä vaikeudet sitten yleensä johtuvat? Koneen kapasiteetti vaikuttaa käyttömukavuuteen, samoin nettiyhteys… mutta ei kannata ajatella että vain hillittömillä tehomyllyillä ja 24 megan yhteyksillä pääsee kokemaan virtuaalimaailmaa. Kun aloitin oman SL-elämäni, minulla oli käytössä alle 1 megan nettiyhteys ja konekin täytti vain nippa nappa minimivaatimukset. Linden Labin suositukset ovat, että muistia tulee olla minimissään 512 MB. Opiskelukäytössä puheyhteys (voice chat) on yleensä aika ehdoton juttu, joten mikrofoni ja kuulokkeet kannattaa hankkia. On aika hankala naputella koko ajan ja samalla seurata toimintaa ja liikkua. On olemassa myös oikotie, jos mikrofonia ei ole tullut hankkineeksi: jos haluaa olla yhteydessä vain yhden ihmisen kanssa, puhelimen handsfree pelastaa tilanteen. Soitto SL-kaverille ja linja auki sen aikaa kun tutkii yhdessä paikkoja. Tämä on usein jopa näppärämpää kun voice chatin käyttäminen, koska kädet jäävät täysin vapaiksi, ei tarvitse klikkailla edes voice chat –nappulaa.

SL-käyttäjien kuumin puheenaihe on viime aikoina ollut uusi Second Life –selain, SL-viewer 2. Se poikkeaa huomattavasti vanhasta selaimesta, ero on jotakuinkin samanlainen kuin hyppäisi vanhasta Windows-käyttiksestä uusimpaan tai Microsoftista Appleen… Uusille käyttäjille, jotka eivät vanhaa selainta tunne, uudistus lienee vain hyvä. Uusi selain on melko käyttäjäystävällinen pienistä kauneusvirheistään huolimatta ja jos tutustuu päätoimintoihin ohjesivuja lukemalla tai tutorialeja katsomalla, selaimen ottaa haltuun suht nopeasti.

Uuden selaimen kohuttu ominaisuus, shared media, on iso juttu juuri opiskelun ja työnteon kannalta. Mihin tahansa objektiin on mahdollista kohtalaisen helposti upottaa esimerkiksi nettilinkkejä tai videokuvaa joita voi käyttää ja selata Second Lifen sisällä.

Second Lifen omistajayhtiössä Linden Labissa on jälleen tehty muutoksia, aiempi CEO Philip Linden (Philip Rosedale) on tullut takaisin. Rosedale kertoo, että ykköstavoitteena on saada Second Lifesta entistä käyttäjäystävällisempi.

We need to simplify and focus our product priorities -- concentrating all our capabilities on making Second Life easier to use and better for the core experiences that it is delivering today.
(Lähde: Second Life Blogs: Returning to the Lab)

Jos Second Lifessa aikoo tehdä jotain ihan oikeasti eikä vain piipahdella, selaimeen tutustumisen lisäksi kannattaa opetella liikkumaan ja käyttämään kameraa. Etenkin jälkimmäinen helpottaa kakkoselämää kummasti. Avatarta ei ole pakko kävelyttää joka paikkaan; hänet voi viedä vaikkapa kauppaan ja zoomailla esillä olevia tavaroita kameralla, ei siis ole pakko liikuttaa avatarta erikseen jokaisen kyltin ja kohteen luokse. 3D-hiiren flycam-toiminnalla zoomailusta tulee vieläkin nautittavampaa.

Esineiden liikutteleminen, hankittujen tuotteiden purkaminen, pukeminen ja käyttäminen ovat opittavien asioiden listalla heti kolmantena. Rakentamisen alkeet ja scriptien muokkaaminen ovat nekin kullanarvoisia taitoja. Kaiken tämän opetteleminen vie kuitenkin tunteja, päiviä, viikkoja. Valitettavasti. Linden Lab tekee varmaan parhaansa, mutta sitä odotelessa Second Life –käyttäjien on löydettävä oikoteitä nopeuttaakseen sopeutumista virtuaalielämään. Tutorialit ja keskustelupalstat ovat tässä hyvä apu, mutta kaikkein parhaiten asiat oppii vain tekemällä ja kokeilemalla.

Lisäksi - koska omaa erikoisalaani Second Lifessa on avatarten muokkaaminen ja stailaaminen - olen vakuuttunut, että oman avattaren ulkomuoto ja olemus vaikuttavat suuresti siihen, millaiseksi kakkoselämä muodostuu. Ei niin, että isorintaisena barbiena tai hau’ista pullistavana adoniksena saisi enemmän huomiota, vaan niin, että omaa persoonaasi mallintavalla avattarella koet itse viihtyväsi paremmin. Ihan sama juttu kuin reaalimaailmassakin: kun tunnet olosi varmaksi, on helpompi ottaa tilanteet haltuun. Opiskellen, töitä tehden, avattariin (ihmisiin) tutustuen.

Ulkona on helle, mutta tämä cyborgi katoaa nyt virtuaalimaailmaansa. Asetun valkoisen taivaslaatikkoni työpöydän taakse ja suunnittelen tulevia kuvauksia.