Teleportti toiseen maailmaan – osa 1: Case Sotungin etälukio
Kuusiosaisen machinimasarjan ensimmäinen osa keskittyy esittelemään Sotungin etälukion virtuaaliympäristöä, opetusta ja oppilaanohjausta siellä. Saari on varsin monipuolinen, siellä riittää paljon tutkittavaa ja katseltavaa. Ykkösosassa saaresta esittäytyy viipaleita sieltä ja täältä, mutta ”ilmakuvista” näkee mitä kaikkea saarelle on saatu upotettua. Helposti tunnistettavia ja ykkösosassakin näkyviä tunnistettavia maamerkkejä saarella ovat mm. majakka, komea amfiteatteri, keskiaikainen taverna ja valkoinen biologiahuvila rannalla.
Sotungin etälukion Second Life –hankkeen nimi on kokemuksellisen oppimisen mahdollisuuudet virtuaalisissa maailmoissa. Saarelle on suunniteltu mm. vaikuttava kirjallisuuden oppimispolku, jossa voi käydä läpi kirjallisuuden tyylisuuntauksia aina antiikista realismiin ja modernismiin. Monet saarella olevista tavaroista ovat toiminnallisia, niitä klikkaamalla avautuu infokortti (notecard, nc) tai linkki johonkin netin resurssiin. Jälkimmäinen ominaisuus (shared media, ks. edellinen merkintä) on kehittynyt Second Lifessa huomasti: enää ei tarvitse avata SL-selaimen lisäksi nettiselainta, vaan aineistoa voi selata suoraan paikan päällä SL-selaimen sisällä.
Second Lifessa on runsaasti reaalimaailman replikoita, kirjallisuuteen liittyen vaikkapa Shakespearen Globe-teatteri. Myös Second Lifen kirjastot ovat tutustumisen arvoisia paikkoja: niissä voi ladata omaan tavaravalikoimaansa (inventory) kokonaisia kirjoja, pääasiassa klassikoita Second Lifen valtakielillä. Kirjoja voi lukea ja selata Second Lifen sisällä, joko infokortteina tai oikean näköisinä, selattavina kirjoina, tai kuunnella äänitiedostoina.
Ykkösosassa molemmat haastateltavat sivuavat aihetta joka on noussut esiin aiheesta tehdyssä kehittämishankekyselyssä, ts. sitä kuinka vaikeaa tai helppoa Second Lifen virikkeellisessä ympäristössä on keskittyä opiskeluun. Joitain virikkeellisyys saattaa häiritä, joitain se innostaa tutkimaan ja selvittämään asioita myös omatoimisesti. Valmiiksi rakennetut oppimispolut ja tietynlainen pelillisyys – tee ja suorita asioita järjestyksessä –helpottavat oppilaan pysymistä asiassa ja aisoissa.
Tampereen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa tehty kehittämishanke käsittelee oppimista virtuaalisissa ympäristöissä nimenomaan oppijan näkökulmasta, ”Second Life opetus- ja oppimisympäristönä opiskelijoiden kokemana”. Dialogisuus on virtuaalimaailmassa opiskelun avainsana. Opiskelija on vuorovaikutuksessa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa, fyysisestä sijainnistaan riippumatta. Opettajilta virtuaalimaailmassa toimiminen vaatii pedagogisen vuorovaikutuksellisuuden omaksumista.
Oppilashaastateltava Jesse mainitsi haastattelun aikana (ei kuulu jaksossa) että häntä ei haittaisi vaikka ympäristö oli täysin valkoinen ja tyhjä. Kommentti viittaa mielestäni siihen, että jo pelkän avatar-hahmon käyttäminen voi olla riittävän virikkeellistä ja saada aikaan vahvan kokemuksen läsnäolosta. Läsnäolon vaikutelma ilmenee myös kyselyssä: noin 35 prosenttia kyselyyn vastanneista 69 haastatellusta oli jokseenkin samaa mieltä siitä, että Second Lifessa opiskeltaessa opiskelijalla on läsnäolon tunne ja kokemusta voi parhaimmillaan verrata lähiopetustilanteeseen. Täysin samaa mieltä oli noin 15 prosenttia. Myös elämyksellisyys, vuorovaikutuksellisuus (voice chat, chat), visualisointi, draama, hauskuus ja Second Lifen globaalius nousivat esiin opiskelijoiden kokemuksissa.
Second Lifen tekniset ongelmat tuottivat kyselyn pisimmän miinuksen. Kommenteista tosin voi päätellä, että ongelmat ovat satunnaisia ja johtuvat usein myös käyttäjien kokemattomuudesta tai oppilaitoksen koneiden (tai verkon) ongelmista. Sen sijaan vapaissa kommenteissa oli myös täysin tyrmääviä kommentteja: virtuaaliopetusta moitittiin elämästä vieraannuttavaksi, yksinkertaiseksi liian bugiseksi ja suorastaan häiritseväksi oppimisympäristöksi. Parhaimmillaan virtuaalinen opetus on opetuksen lisä, ei ainoa mahdollisuus.
Ykkösjaksossa haastateltu Esko Lius, Sotungin lukion opintosihteeri, on kutsuttu Euroopan ITK-päiville, Online Educa Berlin, kertomaan kirjallisuuden oppimispolusta - Yearning for Distance Learning: Experiental Learning of Literature in Second Life.
Sotungissakaan kaikkea opetusta ei ole edes tarkoitus siirtää virtuaaliseen ympäristöön, mutta saari on mainio mauste ja virtuaalisena opetusympäristönä erittäin hyvin suunniteltu ja toteutettu. Ja kuka voisi vastustaa oppilaanohjausta satumetsässä, hurmaavan pöllön valvovan silmän alla!
***
Teleportti toiseen maailmaan jatkuu. Kakkososassa lisää oppimista ja opiskelua. Luvassa tiukan asian lisäksi törmäilyä, kommelluksia ja naisenergiaa!
