Viikko journalismin tulevaisuudessa: Naapurin mölyapinan verot ja muita ilonaiheita
Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää melkein-viikoittaista kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.
Journalismia tutkiva floridalainen Poynter-instituutti teki kevyen pikaselvityksen siitä, miten Muammar Gaddafin kuolemasta kerrottiin, kun varmaa tietoa ei vielä ollut.
Muistissa on vielä lukuisille uutistoimituksille nolo tammikuinen tragedia, jossa Yhdysvaltain Arizonassa kongressiedustaja Gabrielle Giffordsia ammuttiin päähän, ja moni uutisjätti ehti jo julistaa Giffordsin kuolleeksi.
Gaddafi-koosteen tulos ei kummemmin yllätä: kaikki suuret uutisten tekijät olivat muistaneet ladata jo pääotsikkoon tiedon tilanteen epävarmuudesta.
Jutussa muistutetaan, että ei ole häpeä kertoa sitä, että varmaa tietoa ei ole, ja ristiriitaisista tiedoista kertominen on oikein tiedotusvälineen velvollisuus. Höh, tietysti on.
*
Nettiajan edelläkävijäksi profiloitunut brittilehti Guardian kertoo kokemuksiaan uutisyhteisöissä vatsoja nurinpäin kääntäneestä kokeilusta, jossa se avasi aiemmin valtiosalaisuuksien tasolla toimituksissa pidetyt päivälistat julkisiksi.
Taivas ei pudonnut niskaan. Vaikka ei kai sellaista pelätäkään muualla kuin Asterixin kylässä.
Seuraavaksi Guardian aikoo avata myös urheilutoimituksen päivälistat ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat suunnittelulistat.
Em. juttu Guardianin ensikokemuksista ei sisällä merkittäviä uusia neronleimauksia. Sen siitä huomaa, miten iso osa Twitterillä on Guardianin ja sen yleisöjen välisissä yhteyksissä.
*
Yksi viime viikon eniten suitsutusta keränneistä suomalaisista nettitempauksista on tavattoman yksinkertainen Verokuitti-palvelu.
Siihen kun tällää sanokaamme vaikka ilkeän naapurin kuukausipalkan, näkee, miten paljon se mölyapina veroissaan maksaa mitäkin julkisen talouden rahareikää per vuosi.
Nerokasta.
Eikä ainakaan vielä ole ainakaan minun silmiini tullut kritiikkiä siitä, että laskelmat olisivat päin honkia.
Verokuitti on mukana avoimen datan Apps4Finland-kilpailussa.
*
Entinen markkinointiguru, nykyinen nettikehityksen yleisjehu Brian Solis on kasannut sivuilleen antoisia ja helppolukuisia tilastoja sosiaalisen median käytöstä Amerikassa.
Otsikkoa ei turha vaatimattomuus vaivaa: The State Of Social Media 2011.
Lukujen mukaan useampi kuin joka kolmas sosiaalisen median käyttäjistä heiluu palveluissa kännykän avulla.
Ja amerikkalaiset käyttivät ainakin vielä keväällä Facebookia minuuteissa mitattuna yhteen lasketusti melkein sata kertaa niin paljon kuin Twitteriä.
*
Harvardin yliopiston Nieman Journalism Lab avasi palvelun ihmisille, jotka eivät kerta kaikkiaan saa tarpeekseen journalismin tulevaisuuden pähkäilystä.
Kyllä sellaisia taitaa olla.
Uusi Fuego kaivaa Twitteristä kerran tunnissa aiheessa kunnostautuneiden puheenaiheita.
Jos sitten on sellainen elämä, että tarvitsee aikaa muuhunkin, palvelu osaa etsiä kuumimmat hottis-aiheet kerralla esimerkiksi koko viikon ajalta.
*
Samaisessa Nieman Labissä mainion New York –lehden päätoimittaja Adam Moss kertoo heidän nettipalvelunsa päivitystahdista: uutta julkaistavaa pitää tulla palttiarallaa virka-aikana kuuden minuutin välein.
Siinä ei juttuja paljon muokkailla, myöntää Moss.
Moss kertoo, että 10 000 klikkausta riittää heillä siihen, että esimerkiksi blogipostaus lasketaan menestykseksi. Huomionarvoista on, että New York -printtilehdessä julkaistut jutut keräävät netissä tuommoiseen verrattuna pari-kolmekymmentäkertaiset yleisöt.
*
Kevennys.
Tervetuloa töihin! Saisiko olla kuukausittaisia viinipruuveja? Retkiä trampoliinipuistoon? Pesulapalveluja työpaikalla? Hierontoja? Suutari?
Tällaisia etuja tarjoavat työntekijöilleen Facebookin ja Twitterin kaltaiset keihäänkärkifirmat.
Mutta hövelistä työntekijöidensä höösäämisestä tunnettu Google johtaa vielä paapomiskilpailua – ainakin Mashablessa julkaistun hilpeän infografiikan mukaan.
Piilaakson perksejä kadehtivien suomalaisten kannattaa skrollata grafiikkaa riittävän alas ja panna merkille, että vuosilomaa näissä hip-yrityksissä saa parhaimmillaankin vain hädin tuskin puolet siitä mitä Suomessa.
