Datakansalainen Harri Juntunen

Harri Juntusen vieraskynä-kirjoitus Datakansalainen.

Google sai sakot ranskalaisviranomaisilta paikkatietorekisteriin keräämästään datasta. Google silti kieltäytyy luovuttamasta keräämäänsä dataa julkiseen käyttöön, ja on julistanut sen olevan "periaatteettoman lurjusinsinöörin" valitettava, mutta yksittäinen temppu.

Kuitenkin Googlen entisen CEO:n Eric Schmidtin sanoin, "jos et voi julkistaa jotakin, niin pitäisikö sinun tehdä sitä ylipäätään". Toisaalla, aina luotettava ajankohtaisparodia The Onion ennätti julkistaa Facebookin CIA:n masinoimaksi kustannustehokkaaksi salajuoneksi. Parodiaa on enää vaikea erottaa todellisuudesta.

Olen Suomen kansalainen, mutta minulla on merkittäviä datavarantoja yhdysvaltalaisissa verkkopalaveluissa. Onkohan tällä kaikella merkitystä kannaltani? Toisaalta, miksi Suomessa ei oteta vain käyttöön Google Health -palvelua? Se on valmis, kaupallinen sovellus, jonka saa käyttöönsä ilmaiseksi. Vain minun suomalainen datani puuttuu. Sen sijaan käydään ikuisuustyyppistä debattia terveydenhuoltojärjestelmän uusimisesta, joka on maksanut melkoisesti ja vielä ei ole näköpiirissä ratkaisua.

Meistä kerätään ja meistä on valtavasti dataa jo nyt. Sen merkitys kasvaa koko ajan emmekä tule pääsemään eroon sen aiheuttamista kysymyksistä. Kuten poimitut esimerkit osoittavat, se on luonteeltaan kansainvälistä, myllertää iloisesti totuttuja yksityisyys- vs. julkisuus -käsityksiä ja kaupallinen vs. julkinen toimija -jaotteluita.

Edelleen huomasin, kuinka huonosti tunnen suomalaista keskustelua asiasta. Se on varmasti melko näkemyksellistä, mutta en ole joutanut sitä seuraamaan. Olisi erittäin tervetullutta saada koosteisempi näkemys muistakin kuin anglo-amerikkalaisesta näkökulmasta, joka tyypillisesti hallitsee asian ympärillä käytävää keskustelua. 

Miltä minä näyttäisin pelkkänä datana?

Kansalaisen näkökulmasta sekä kunta ja valtio että kaupalliset toimijat tuottavat relevanttia dataa. On tavallaan paradoksaalista, että yritykset ja viranomaiset käyvät keskenään keskustelua asiasta, jonka tarkoituksena on tuottaa palveluita kansalaisille.

Oma kantani teemaan on pragmaattinen, osallistuva ja utelias. Mitähän kaikkea saisi aikaiseksi, jos voisin nähdä itseni helposti pelkkänä datana? Mitä hyötyjä siitä olisi minulle ja millä tavoin se saattaisi olla minulle haitallista? Onko tyttärelleni tai muile läheisille merkitystä, jos minä olen täysin avoin datakansalainen? Miten avoin itse asiassa voisin olla ja miten avoin haluan olla? Mitä dataa on, kenellä sitä on, millaisia käyttökonteksteja datalla on?

Yksinkertaisilla kysymyksillä on usein monimutkaisia seurauksia. Tästä ajatuksesta syntyi ajatus datakansalaisuudesta. Entäpä jos olisi joukko vapaaehtoisia datan luovuttajia, joiden datalla voisimme tehdä kokeiluja vapaamuotoisesti. Jos jokin menee aivan päin mäntyä, niin oppisimme siitä melkolailla ja voisimme hyödyntää kokemuksia jatkossa.

Hankkeita jumissa, koska datan julkisuudesta epäselvyys

Moniin kysymyksiin ei ole tarvinnut olla vastauksia, sillä usein data on oikeasti hankalaa jo teknisesti hankalaa koostaa, että sen manipulointi reaalisesti hyödyllisiin tarkoituksiin on kiven takana. Toisaalta monet eri tahot näkevät datassa valtavasti esimerkiksi liiketoimintamahdollisuuksia.

Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon vaikka kirjastohistoriani. Mitä olen lainannut ja lukenut? Voisinko saada koostetietoja vaikkapa suomalaisten lukutottumusten muutoksista 1970-2010? Kuulin asiasta eräässä avoin data workshopissa muutamia kuukausia sitten. Myöhemmin olen kuullut, että Helsingin kaupungin kirjaston monet todella innovatiiviset hankkeet ovat ikäänkuin jumissa, koska kukaan ei oikeastaan osaa ottaa kantaa lainahistorian julkisuuteen.

Datakansalaisena voisin luovuttaa datani kokeiluun, jossa kanta selvitettäisiin ja palvelut pääsisivät nopeammin eteenpäin.

Datakansalaiset ottavat avoimesta datasta käytävässä keskustelussa aktiivisen roolin suhteessa kaupallisiin toimijoihin ja viranomaistahoihin. Datan luovutus on konkreettinen ja kokeellinen tapa vaikuttaa datan sekä kaupalliseen hyödyntämiseen että siitä tehtävän lainsäädännön laatuun.

Mitä datanluovuttajat mahdollistavat?

Dataluovuttajat olisivat rajattu, mutta kattava ja konkreettinen joukko ihmisiä, joiden datalla voidaan nopeasti tehdä kokeita, testata ideoita ja nähdä seurausvaikutuksia. Heidän datansa avulla on mahdollista konkretisoida avoimen datan hyötyjä ja seurauksia kansalaisille yleisemmin ja konkretisoida hankalia kokonaisuuksia ymmärrettävään ja käytettävään muotoon.

• Uuden kehittäminen ja idoiden testaaminen voidaan tehdä nopeasti.
  

On turha hakata päätään sellaiseen datavuoreen, jonka käyttäminen edellyttäisi vaikka perustuslain muuttamista. Toisaalta, jos havaitaan, että voidaan tuottaa arvokas ja hyödyllinen sovellutus pienellä teknis-kaupallisella vaivalla, julkisesti hallinnoitavaksi, jos vain lainsäädäntö saataisiin muutettua, niin eikö lainsäädäntöä olisi pikimmiten muutettava, vaikka se edellyttäisi useiden tahojen yhteisponnistusta?

Jos vaikka havaitaan, että jakamalla ja tarjoamalla data vanhusten sijasta heidän lähiomaisilleen voidaan saavuttaa huomattavia laadullinen parannus vanhusten huollossa? Tämä voi olla asia, jota kukaan asianosainen ei omista näkökohdistaan huomaa, mutta voidaan oivaltaa datan luovuttamisen kautta.

• Datan luovuttajien kanssa voidaan testata myös radikaaleja ideoita uskaliaamin.
  

Jos huoli lainaushistorian julkisuudesta aiheuttaa jo kohtuullista päänvaivaa ja saattaa estää osaltaan kirjastolaitoksen innovatiivisen kehittämisen, niin minkälaisiin keskusteluihin päädymmekään vaikkapa mielenterveystietojen osalta? Datan luovuttajat
voisivat näissäkin kysymyksissä toimia testipenkkinä hankalille
kysymyksille.

Ihmiset haluavat erilaisia asioista ja toiset ovat valmiimpia luovuttamaan dataansa kuin toisit. Pitääkö siis kaikkia kohdella samalla tavalla, vai olisiko mahdollista saada
datansa laajaan käyttöön ja mihin asti esim. viranomaisten pitää tulla vastaan, jos asiasta ei ole olemassa lainsäädäntöä?

Datakansalaisena voisimme konkreettisesti kokeilla asiota ja toteuttaa ideoita Hans Roslingin syvällisen kiteytyksen mukaisesti: "Let my dataset change your mindset"

Tulisiko tästä jotakin?

Esitin ajatuksen datakansalaisesta Petri Kolalle ja Timo Sillanderille, kun tapasimme sattumalta kahvillassa. Molemmat ovat mukana HRI- eli Helsinki Region Infoshare -hankkeessa. Keskustelusta kehkeytyi pitkä ja monisyinen. Lopputuloksena kirjoitin sähköpostia YLE:n Tuija Aallolle ja päädyin pikavauhtia Youtubeen kertomaan, mistä on kysymys. YLE:tä myös Leevi Kokko ja Arttu Silvast olivat myös sangen kiinnostuneita ja näkivät, että ajatuksessani voisi olla potentiaalia laajempaan käyttöön.

Olin hämmentynyt. Minusta oli yllättävää, että niin moni ihminen ja noin nopeasti innostui datakansalaisuudesta, vaikken oikein itsekään tiedä mitä se on, saati, että osaisin konkreettisesti kertoa, mistä kaikesta on kysymys.

Olisitko itse valmis luovuttamaan dataa "datakansalainen" -kokeilun merkeissä? Mitä jatkokehitysmahdollisuuksia näet ideassa?

Harri Juntunen on oululaisen Twinsparkin partneri.