Facebook tappaa postmodernin. Lopullisesti
Juu juu. Me emme koskaan ole olleet edes moderneja eikä postmodernikaan ehtinyt tulla ennen kuin se kuoli. Mutta minä en voi ymmärtää Facebookin aiheuttamaa ahdistusta itsessäni muuten kuin myöntämällä, että olen todella vanhanaikainen ja läpensä postmoderni.
Kaipaan viimevuosisadan lopun dekadenttia aikaa, jolloin sai vaihtaa seurasta ja kontekstista toiseen kunhan muisti vaihtaa vaatteet matkalla. Aamulla saattoi olla kesätöissä mainostoimistossa ja illalla pokata sivareita vasemmisto-opiskelijoiden bileissä, keksiäkseni nyt jonkun fiktiivisen esimerkin. Kummankaan kontekstin ei tarvinnut sietää toisiaan eikä tietää toisistaan. Elämä oli täynnä erilaisia ystäväpiirejä, joissa saattoi käyttäytyä eri tavalla, ja kun kyllästyi yhteen rooliin saattoi vaihtaa toiseen. Ei tarvinnut etsiä autenttista minää, koska se oli valheellinen moderni idea. Identiteettejä oli yhtä monta kuin piirejä missä pyöriä.
Ja nyt Facebook tahtoo tehdä tästä kaikesta syntiä. Minun pitäisi paljastaa kaikki piirini toisilleen ja vielä kirjahyllyni siihen päälle. Vaikka testaisin persoonallisuuttani sadalla testillä, ovat samat tulokset näkyvissä kaikille ystävilleni. Facebook määrittää sen olenko Sinkkuelämän hahmoista Carrie, Miranda vai Samantha. Edes käyttäytymällä eri tavoilla eri yhteyksissä ei tätä järisyttävää tosiseikkaa voi enää murtaa. Musiikkimaustani tulee absoluuttinen suure, jota voi verrata muiden suureisiin, mutta sitä ei voi enää muokata sen myötä kenen kanssa puhuu. Ja kaiken tämän lisäksi, jos olisin kovin edistyksellinen, voisin jakaa koko sosiaalisen olemukseni vaikka pomoni tai äitini kanssa.
Puolustaakseni vanhanaikaista elämäntapaani siltä ajalta, kun vielä omasin elämää (ja vasemmistosivarit eivät olleet mainostoimistoissa töissä), olen kehittänyt muutaman nyrkkisäännön, jolla voin räpiköidä alustalla, jonne elämä näyttää muuttaneen.
Postmodernin reliikin säännöt Facebookille
1. Unohda rehellisyys, autenttisuus ja amerikkalaisen imperialistisen järjestelmän säännöt. Älä rekisteröidy omalla nimelläsi, vaan opettele kirjoittamaan se väärin vähintään kolmella tavalla. Avec différance.
2. Pidä eri piirit erossa toisistaan ja mielellään eri yhteisöpalveluissa. Kohtele niitä edelleenkin eri kulttuureina, jotka eivät voi ymmärtää toisiaan vaikka jäsenet kuinka tuntisivatkin toisensa. Vain sinä olet se nerokas kulttuuriantropologi, joka voi liikkua piirien välillä loukkaamatta ketään ja kääntää gavagain sujuvasti metsästäväksi jänikseksi.
3. Älä hyväksy ystäväksesi yhtään ystävää, joka paljastaa ystävänsä kaikelle kansalle, koska se on varma tapa jäädä kiinni useammasta identiteetistä. Pidä moista fraternalististä universalismia harhautuneena habermasilaisuutena ja hoe ettei Facebook kuitenkaan täytä kommunikatiivisen toiminnan liian tiukkoja ehtoja.
4. Valehtele, huijaa ja liioittele statuksissasi sen minkä kerkiät, niin saat ainakin hetkellistä mielihyvää siitä, etteivät muut vieläkään tiedä tekemisistäsi. Pidä tekosyynä sitä, että peittely ja totuus kulkevat kuitenkin käsikädessä. Toista ei voi olla ilman toista.
5. Kun sinulta kysytään 25 satunnaista seikkaa itsestäsi, kopioi ja lainaa ne muilta. Vaikka täältä.
6. Ota huomioon, että edelliset säännöt rikkovat sääntöjä, mutta muista, että sääntöjen rikkominen kuuluu postmoderniin etiikkaan. Mikä tahansa sääntö voi olla vääryys jotakin sellaista kohtaan, mikä ei voi tulla kyseisen säännön piirissä artikuloiduksi. Ja sinun tehtäväsi on tuoda esiin vääryydet. Varsinkin se, että Facebook haluaa annihiloida postmodernin elämäntavan. Ja ah kuinka tämä ajattelu kuulostaa ihan yhtä kristalliyön kirkkaalta kuin 20 vuotta sitten!
Susànné menee nyt päivittämään statustaan ennen kuin keksii yhtään uutta sääntöä, mitä rikkoa. Mutta olkaa hyvät ja jatkakaa...
