Ke 12.10.2011 @ 02:07Kari Haakana

Päivän sana: kuratointi

Web 2.0 Expo -tapahtuma New Yorkissa käynnistyi toden teolla tänään. Pitkin päivää pidetyistä lukuisista esityksistä on tietenkin mahdoton löytää mitään yhteistä teemaa, mutta seuraamissani esityksissä tuntui tänään nousevan pintaan web-sisällön kuratointi.

Termi täytynee selittää. Museomaailmassa kuratointia on tehty iät ja ajat. Siellä kuraattori on arvostettu ammattilainen: henkilö, joka tekee päätökset siitä, mitä ja millä perusteilla kokoelmaa kartutetaan.

Verkossa ja verkkojournalismissa kuratointi on viime vuosina noussut tärkeäksi puheenaiheeksi. Puheenvuorossaa konsultti Margot Bloomstein käsitteli web-kuratoinnin periaatteita ja etiikkaa. Bloomstein korosti, että pelkästään kaikenlaisen sisällön kerääminen ei ole kuratointia; aivan kuten minkä tahansa esinemassan kokoaminen ei vielä muodosta todellista kokoelmaa. Bloomsteinin mielestä esimerkiksi Huffington Post ei siis kuratoi vaan agregoi: kerää kaikkea mahdollista ja syytää kahmimaansa sisältöä kaikille mahdollisille tahoille.

Bloomsteinin mukaan suodattamisen tai harkitun keräilyn idea on keskeinen kuratoinnissa. Järkevästi tehty keräily mahdollistaa yleisölle mahdollisuuden saada sisällöstä irti merkitystä. Hyvin kuratoitu sisältö vastaa kysymyksiin "miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä tässä sisällössä on tärkeintä".

Eikä kuratoinnissa ole kysymys pelkästään olemassaolevan materiaalin käytöstä. Hyvä kuraattori myös luo uutta sisältöä, joiden avulla jo olemassa oleva sisältö saa uudenlaista valoa. Esimerkkinä tällaisesta kuratoinnista käy vaikkapa Ylen Elävä arkisto: se ei palveluna koostu sattumanvaraisesta arkistomateriaalista vaan se on toimitettu kokonaisuus, jossa esitellylle sisällölle annetaan konteksti.

Toisesta näkökulmasta kuratointia lähestyi Googlen omistaman YouTuben Next Lab -yksikön johtajiin kuuluva Timothy Shey. Sheyn alustuksesta kävi selvästi ilmi, että YouTube haluaisi selvästi eteenpäin nykyisestä tilanteestaan, jossa palvelu on yksittäisten, suhteellisen lyhyiden videopätkien esitysalusta. YouTuben haluna on televisionomainen, lean back -kokemus, jossa käyttäjän ei tarvitsisi joka kolmas minuutti klikata jotakin. Suunta olisi siis sama kuin nykyisillä tv-toimijoilla jo on.

Shey näkee tämänkaltaisen mahdollisuuden olevan olemassa. Nykyiset tv-kanavajätit kuten HBO, CNN ja MTV olivat alkuvaiheessa juuri muiden sisältöä kuratoivia toimijoita. Erityisesti MTV:n muutos kiinnostaa Sheytä: levy-yhtiöiden musiikkivideoiden kuratoijasta on 30 vuodessa kehittynyt uudenlaisia tv-formaatteja itse aktiivisesti kehittävä viihdevaikuttaja. Samaa kehitystä Shey näkee web-maailmassa esimerkiksi Bloomsteininkin mainitsemassa Huffington Postissa, joka alkaa kääntyä puhtaasta kuratoijasta tai kerääjästä oman originaalisisältönsä tuottajaksi.

Shey jakaa YouTuben nykyiset sisällöntuottajat nelikenttään, jonka akseleina ovat puhdas kuratointi/puhdas originaalisisältö ja suuri/pieni tuotantobudjetti. Näin syntyvän nelikentän muut osat YouTubesta löytyvät, mutta neljännes, jossa suurella budjetilla luotaisiin omaa alkuperäistä sisältöä, puuttuvat vielä. Lähes ainoana esimerkkinä tällaisesta Shey mainitsee Revision3-yhtiön, jonka tunnetuin tuote on web-aiheinen DiggNation-ohjelma.

Vaikuttavasta ja paljon katsojia keräävästä YouTube-kuratoinnista Shey ottaa esimerkiksi Ray William Johnsonin, jonka YouTube-kanavasta on tullut palvelun suosituin, vaikka Johnson ei (tiukasti tulkiten) tuotakaan samanlaista originaalisisältöä kuin esimerkiksi muusikot. Mutta fiksusti toimiva kuraattori tietenkin suuntaa valokeilansa sinne, missä todella uutta syntyy: näin MTV:kin aikanaan rakensi uusia tähtiä.

3 kommenttia

Olen vakavasti eri mieltä YouTuben Sheyn näkemysten kanssa.

Saitin erottautumisstrategia on tähän saakka ollut siinä, että se on interaktiivinen, lean forward- eli etunojamedia. Osin kolmen minuutin formaatin suhteen, mutta pitkälti myös ei-televisionomaisten toimintojensa takia: se on jo maailman toiseksi suosituin hakupalvelu ja melkoinen keskustelufoorumi. Molemmat perustuvat ominaisuuksiin, joista perinteiset tv-kanavat voivat vain haaveilla.

Miksi siis ottaa mallia vanhasta, kun uusi toimii niin hyvin? Vertaaminen MTV:n kehitykseen ei mielestäni tässä päde, sillä se toimii konseptuaalisesti ja teknisesti samalla kentällä kuin muut tv-kanavat. YouTube taas edustaa jo kehityksen seuraavaa vaihetta.

***

Lopuksi kysymys Karille: kukaan yleisöstä ei sattumalta ottanut esille sitä seikkaa, että "kuratointi" vaikuttaa kovasti samanlaiselta toiminnalta kuin "journalismi"?

Kuratointi ei sinällään ole netissä erityisen uusi asia, mutta kieltämättä sen merkitys kasvaa jatkuvasti nettiin tuotettavan informaatiomäärän kasvaessa niin valtavaksi, että jyvien erottaminen akanoista on yhä hankalampaa.

Kuratoinnin ja agregoinnin välinen rajanveto on mielenkiintoinen. Jotkut eivät jo määritelmällisesti hyväksy kuratoinniksi muuta kuin ihmisten tekemää sisällön valikoimista, kun taas toiset pyrkivät kehittämään automaattista kuratointia tai vaikkapa siirtämään kuratoinnin koskemaan sisällöntuottajia eikä yksittäisiä tietosisältöjä.

Myös joukkoistettu sisällön valikoiminen, kuten Digg ja Stumbleupon, kuuluu mielestäni kuratoinnin piiriin.

Kuratoinnissa onkin käynnissä melkoisen mielenkiintoisia kehityssuuntia:
- joukkoistaminen (Digg, StumbleUpon)
- pyrkimys automatisointiin (Paper.li, Triberr)
- parempien työkalujen tarjoaminen yksittäiselle kuratoijalle tiedon löytämiseen ja suodattamiseen (Scoop.it, suodattamisessa myös Klout)

Petteri Numminen kirjoitti:

Olen vakavasti eri mieltä YouTuben Sheyn näkemysten kanssa.

Saitin erottautumisstrategia on tähän saakka ollut siinä, että se on interaktiivinen, lean forward- eli etunojamedia. Osin kolmen minuutin formaatin suhteen, mutta pitkälti myös ei-televisionomaisten toimintojensa takia: se on jo maailman toiseksi suosituin hakupalvelu ja melkoinen keskustelufoorumi. Molemmat perustuvat ominaisuuksiin, joista perinteiset tv-kanavat voivat vain haaveilla.

Miksi siis ottaa mallia vanhasta, kun uusi toimii niin hyvin? Vertaaminen MTV:n kehitykseen ei mielestäni tässä päde, sillä se toimii konseptuaalisesti ja teknisesti samalla kentällä kuin muut tv-kanavat. YouTube taas edustaa jo kehityksen seuraavaa vaihetta.

***

Lopuksi kysymys Karille: kukaan yleisöstä ei sattumalta ottanut esille sitä seikkaa, että "kuratointi" vaikuttaa kovasti samanlaiselta toiminnalta kuin "journalismi"?

Shey mainitsi kyllä lyhyesti, että pyrkimys lean backiin asettaa kysymyksiä palvelulle ja sisällön tekijöille; kanava-ajattelu saattaa siis mmuuttaa sisältöä ja palvelun ideaa. Toisaalta lyhyet videot ja lean back eivät (kai) ole toisiaan pois sulkevia. Kysymys lvoi olla vaikkapa siitä, miten YouTube käyttäytyy, kun kerron sille haluavani katsoa nyt kanavaa X palvelun sisällä-

Journalismia ei suoraan mainittu esimerkkinä kuratoinnista, mutta luulen, että paikalla olleille toimittajille yhteys on itsestäänselvä. Toisaalta toimittajat eivät useinkaan (syystä tai toisesta) käytä edes ensimmäistä ja ilmiselvintä näpeissään olevaa kuratointivälinettä eli hyperlinkkien lisäämistä juttuihinsa.

Kari

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu