Sinä ja netti tästä 10 vuoden kuluttua?

10v on julmetun pitkä aika. Erityisesti Ylen osalta kun se on politiikkaa. Olisi ehkä ensin hyvä skenaroida puolueet Suomessa 10v sisällä ja sitten oletella, miten ne käyttäytyvät ja derivoida sitten sitä kautta.

Nykymenolla ja olettaen seuraavat eduskuntavaalit, niin Yle saatetaan ennen 10v pilkkoa palasiksi. Teoriassa olisi mahdollista, että 10v aikana Yle alettaisiin mieltää kansallisvarannoksi ja koko toiminnan lopputulos olisi avointa CC:ia. Ossi Mäntylahdella oli tästä ihan kiintoisa kela blogissaan, mutta ajatus jäi siinä kesken.

Realismia saattaa olla, että Yle säilytetään ja kaupallista joukkoviestintää tuetaan (!) 10v päästä. Sirkka Heinonen veti taannoin ison Journalismi 2020 Suomessa. Kannattaa onkia se, siinä on IMO todella hyvin kelattu eri skenaarioita ja oikeastaan vastaa myös tuohon Yle-kysymykseen aika hyvin eri skenaarioita peilaten.

Kysymyksiä tuossa on sen verran paljon, että menisi monologiksi jos vastaisi kerralla kaikkeen :)

Oli upeaa lukea tännetuotuja visioita! Internet saattaa hyvinkin olla vuonna 2020 monipuolinen uusia ihmeitä täynnä oleva toimintaympäristö, jossa asiat rullaavat virtuaalisesti mutta yksi vaihtoehto on, että vuonna 2020 vuoden 2010 hypeajatukset näyttävät hassuilta lennokkuudessaan. Internet onkin todella vanha asia, josta visiointi rinnastuu 1970-luvun alun Helsingin keskustaan suunniteltuihin moottoriteihin. Toki aiempi visiointi on aina somannäköistä myöhemmin, kun ihmiset tietävät mitä oikeasti tapahtui (eikä sen pidä antaa estää tulevaisuusajattelua!). Mutta voi myös käydä niin, että jokin aivan muu toimintaympäristön muutos saa internetin näyttämään jos ei nyt sivuseikalta niin ainakin vähemmän tärkeältä.

Jos esimerkiksi tulee jokin sota - tai vaikka uskonnollinen terrorismi piinaa sitkeästi maailman suuria kaupunkeja - viranomaisilla on nopeasti uusi ote esimerkiksi tiedonhankintaan, propagandaan tai sensuuriin. Se näkyy verkossakin. Jos energiahaasteesta (peak oil) tulee suurin taklattava asia, sähköisen internetin käyttö saattaa myös rajoittua. Jos oikeasti paikallisuus (lähipalvelut: matkailu, ruoka, työ kotona) lisääntyy, myös kasvokkaisuus korostuu. Meidän lapsemme saattavat arvostaa nimenomaan läsnäoloa, jossa toinen huoneessaolija on sataprosenttisesti hänen kanssaan eikä tuijota näyttöä samalla kun sekä muka keskustelee että katsoo vielä teeveetäkin. Lisätyn todellisuuden sijaan halutaan luomutodellisuutta, jossa maisemaa voi katsoa ilman mukaanympättyjä lisätietoja.

Toki tässä blogikirjoituksessa haettiin sektoriajattelua - pyydettiin ajattelemaan nimenomaan internetin kehitystä ja vielä positiivisesti - mutta en malttanut olla spekuloimatta konteksteilla :) Pahoittelen. Nyt itse asiaan.

Itse arvelen, että vuonna 2020 internet on monta arkista asiaa, joilla kaikilla on oma nimensä. Emme välttämättä muistele, että niiden kaikkien takana on jokin tietty protokolla. Applikaatiot ja erilaiset puolisuljetut sovellusmaailmat antavat nimensä kokemuksillemme. Jo nyt moni varmaan ajattelee menevänsä Facebookiin, ei nettiin. Niillä pioneerikokemuksilla, joita tänne on listattu, saatetaan saada hieman väärä perspektiivi. 1990-luvun alussa kaikenlaisten purkkien kanssa toimiminen vaati sellaista osaamista, joita kaikilla ei ollut ja verkossa oleminen oli todella erityistä. Jatkossa näin ei ole. Toki tulee uusia teknologioita, joiden osaamisella erottuu, mutta netti on kuin sähkö. Sitä käytetään mielekkäiden asioiden toteuttamiseen. Viihde on pinnassa, samoin peruskommunikaatio eli asioiden hoitaminen ja arkinen yhteydenpito. Ja varmasti niiden uusien ihmeiden joukossa on entistä tehokkaampi lume.

Visio 1. Vuonna 2020 YLE mahdollistaa internetissä kansalaismediaa perinteisen roolinsa kautta eli tarjoamalla "objektiivista" pohjatietoa kaikkien käyttöön. Sillä on hyvin koottu ja helppokäyttöinen tietovaranto, jonka avulla kansalaiset voivat taustoittaa omia projektejaan ja jota YLE itsekin käyttää laatujournalismiin. Itse kansalaismedia "sijaitsee" muualla. Fokus on asioiden mahdollistamisessa (kansalaismedia) ja asioiden yhdistämisessä (tutkiva journalismi), ei ensimmäisyydessä. YLE tekee myös paikallisia asioita näkyviksi laajan freeverkoston avulla - kansalaiset myyvät sille mikromaksuja vastaan pieniä mediapaloja, jotka monipuolistavat Suomikuvaa. Kansalaisten minituotannot keräävät ympärilleen väliaikaisia yhteisöjä, jotka lisäävät myös heidän keskinäistä vuorovaikutustaan muissa ympäristöissä.

Visio 2. YLE tarjoaa ei-kaupallisen ympäristön myös kansalaisyhteiskunnan kohtaamisiin - ei siis pääsymaksuja vaan ilmainen, eettinen ja tietoturvallinen alusta, jossa kukin esiintyy omalla nimellään. Järjestöt saavat mainion toimintaympäristön. Aktiivisilla kansalaisilla on omia "asemia", siis omalle nimelle luotuja megafoneja, jossa he ikään kuin pitävät omaa multimediakanavaansa, videoineen ja podcasteineen, pienimmillään uutisineen ja kommentteineen. Sellaisen tarjoaminen voisi olla YLEn tontilla, jos esimerkiksi Facebook kaatuu omaan mahdottomuuteensa eli tulee hylätyksi epäeettisenä.

Vastavisio 1. Kaikki ovat kyllästyneet vähäperusteisiin kommentteihin, joilla jokainen verkkouutinen on höystetty. Radikaalein innovaatio 2020 on uutispalvelu, jota ei saa kommentoida.

Vastavisio 2. YLE ei tarjoa muuta kuin niukat perusuutiset ja sellaisia ohjelmia, joihin kaupalliset kanavat eivät ryhdy. Internet on pelkkä jakelualusta, koska YLE ei ryhdy kilpailemaan sosiaalisen median kanssa kohtaamispaikkaherruudesta. Kansalaismediaa ei tueta, koska se vetää puoleensa ääriliikkeitä ja laittomia hankkeita, joita YLE ei voi puolueettomuutensa takia tukea.

SIF kirjoitti:

... Internet saattaa hyvinkin olla vuonna 2020 monipuolinen uusia ihmeitä täynnä oleva toimintaympäristö, jossa asiat rullaavat virtuaalisesti mutta yksi vaihtoehto on, että vuonna 2020 vuoden 2010 hypeajatukset näyttävät hassuilta lennokkuudessaan...

Näinhän se varmasti menee: eipä ole vieläkään yleistyneet paperittomat toimistot tai leposohvat toimistotyöläisten työalustoina, vaikka niitäkin visioitiin (ja vieläpä IT-alan, kehityshaluisten suuryritysten ideoissa) jo useampi vuosikymmen sitten. Toisaalta utopistisia ajatuksia on kiva lukea ja pohtia. Niistä joku voi saada toimivan, käytännöllisemmän idean. Ehkäpä jokin elokuvastudio tekee aiheesta kiinnostavan teoksenkin.

Nykyisin kaupallinen tietotekniikkakehitys etenee vielä varsin maltillisesti, mutta ehkäpä kilpailu kiristyy ja uudet yrittäjät keksivät mullistavia tapoja tehostaa tietoverkkojen ja -tekniikan (viihde)käyttöä. (Toisaalta pienillä tekijöillä ei ole välttämättä resursseja tai edes tarpeita edistää uusien keksintöjen leviämistä maailmanlaajuisiksi, joten ehkä ICT-ala muuttuu yhä enemmän pikkuklikkien hallinnoimaksi salatieteeksi.) Luulisin, että vuonna 2020 on jo selvinnyt esimerkiksi se, korvaako IPv6 lopultakin IPv4:n (lähes) kaikkilla. Aika hidasta on IPv6:n yleistyminen ollut, vaikka muuta luvattiin ja uhkailtiin jopa kuluttajien nettielämän vaikeutumisella, koska uudet päätelaitteet eivät mahdu verkkoon. Matkapuhelinverkkopuolella ja muissakin langattomissa verkoissa kehitys on sen sijaan ollut nopeaa; kohta jo 4G-verkotkin toimivat suurissa asutuskeskuksissa. Myös erilaisia nettiprotokollia ja -työkaluja on tullut markkinoille kiihtyvään tahtiin. Osa niistä selviää, koska niille löytyy käyttäjiä. Kehittäjät ja osa käyttäjistäkin tuntuu nykyisin suosivan Open Source -tyyppisiä projekteja ja tuotteita, koska silloin innokasta vapaaehtoistyövoimaa on tarjolla runsaasti ja kehittäjät pystyvät ajamaan omia parannuksia ja mieltymyksiä tuotteisiin. (Toisaalta myös ICT-alan ammattirikolliset saattavat yrittää hienovaraisesti ujuttaa vakoilu- ja muita haittakoodejaan avoimien lähdekoodien tuotteisiin.)

Saattaa käydä niin, että vuonna 2020 erilaiset langattomat verkot, kuten matkapuhelinverkot ja langattomat lähiverkot, keskustelevat keskenään entistä sujuvammin. Lisäksi joku nerokas tuotekehitysinsinööri saattaa luoda Open Source -projektin matkapuhelinkeskusten ympärille. (Skype tuskin jää ainoaksi pienestä piiristä lähtöisin olevaksi, mutta suosituksi, puhelininnovaatioksi.) Silloin periaatteessa kuka tahansa saattaa perustaa oman pienimuotoisen matkapuhelinverkon, jos laki sen sallii ja jos suuremmat operaattorit suostuvat entistä avoimemmin vuokraamaan verkkojaan muille. Silloin valvontaviranomaistenkin on entistä hankalampaa hahmottaa, kuka soittaa kenellekin ja kenen laskuun.

Paljon riippuu siis lainsäädännöstä ja viranomaisten halusta valvoa lakien noudattamista. Jos esimerkiksi televisiolähetystoimintaa sääteleviä lakeja höllennetään, niin silloin löytyy kyllä innokkaita ja tarpeeksi varakkaitakin televisiolähetysyrittäjiä. Varsinkin IPTV ja muu netin kautta tapahtuva 'televisiotoiminta' voi laajeta voimakkaasti. Siispä voimme tulevaisuudessa yhä enemmän katsella uusien (ainakin väliaikaisesti perustettujen) televisioyhtiöiden tuotoksia. Kanavien omistajina tai ainakin mainostajina voivat toimia eduskuntavaaleihin valmistautuvat poliittiset puolueet tai uusia kuluttajatuotteitaan aggressiivisesti mainostavat suuryritykset.

Verkon tukkeutuminen saattaa tietenkin aiheuttaa ongelmia kehitykselle, joten saattaa olla tarpeen, että operaattorit tai valtio joutuvat rakentamaan uuden verkkoreitin Suomesta maailmalle. Ehkäpä jonkin kaasuputken tai merenalaisen sähkökaapelin kylkeen liimataan valokaapelia, joka mahdollistaa varayhteyden ulkomaille. Lisäksi kotimaan sisäisiä tietoliikenneverkkoja joudutaan uudistamaan.

Itse katson TV-ohjelmia nykyisin vain kyläpaikoissa, mutta mielestäni Ylellä on edelleen tarvetta 'normaalimpien' asiaohjelmien lähettäjänä. Elokuvat katson DVD-levyiltä, mutta ajankohtaisia tai opettavaisia dokumentteja ja uutisia olisi hauska katsoa suoraan televisiostakin. Kotimainen viihde on mielestäni yleensä sen verran ala-arvoista, että se heikentää Ylen arvostusta. Huonot (kotimaiset ja amerikkalaiset) viihdesarjat voi mielestäni jättää muiden televisioyhtiöiden ongelma(jättee)ksi. Hömppärealitysarjat eivät minua kiinnosta, mutta ymmärrän, että joku voi tulla niistäkin riippuvaiseksi.

Yle voisi mielestäni turvata omat tulonsa myymällä mainosaikaa ohjelmien alkuihin ja loppuihin. Kalliita urheilulähetyksiä ei kannata esittää - paitsi olympialaiset ja jalkapallon MM-kisat, mutta ei niitäkään hinnalla millä hyvänsä.

Tulevaisuutta on tietenkin mahdotonta ennustaa. Itse aloitin netin käyttämisen 1997 tienoilla, kun lukiossa oli tietotekniikan kurssi ammattikorkeakoulun tiloissa. Siellä oli jopa internet, telnet, FTP ja muut ihmeet. Kotona ei ihmisillä nettiä ollut ainakaan täällä Lapissa. Mitä nyt jollakin hullulla älyttömän kallis lankamodeemi. Siitä ajasta on tultu valtava harppaus eteenpäin joka ikisellä alueella.
Olettaen että internetin sisällölle ja saatavuudelle ei aseteta niitä rajoituksia mitä tietyt instanssit ajavat. Nopeudet kasvavat jonkin verran. Käytännössä raja saavutetaan jo piakkoin, kun 1000/100 megabitin yhteyksien nopeudet ovat jo suuremmat kuin mitä kovalevy ehtii kirjoittaa.

Pelit muuttuvat yhä fotorealistisimmiksi. En usko että OnLive-tyyppiset pilvipalvelut yleistyvät, ihmiset haluavat sen konsolin kotiinsa jo ihan käytännön syistä. Pelien laajuuden en usko kehittyvän enää tästä, siinä ei ole kyse enää tietokoneiden tehosta tai tallennuskapasiteetista vaan siitä, että pelintekijät eivät kertakaikkiaan ehdi tehdä laajempaa laadukasta pelimaailmaa ja kokemusta.

TV siirtyy enemmän internetin kautta jaettavaksi, joka mahdollistaa teräväpiirron ja peta-eksatavujen kokoisen tallennuskapasiteetin pilvipalvelussa myös muualla kuin Etelä-Suomessa.

Kommunikoinnissa en usko tapahtuvan suurempia muutoksia. Webbipuheluiden laatu vain nousee teräväpiirtoon, mutta eihän kaikki halua käyttää kameroita. Puhe- ja tekstiviestinnässä laatu paranee mutta se ei muutu radikaalisti.

Omat työt muuttuvat vain hieman. Kuvankäsittelyohjelmat kehittyvät paljon nopeuden ja lisäominaisuuksien suhteen, joka nopeuttaa mekaanista työntekoa (kuvan syvääminen yms) mutta taiteellista silmää tarvitaan silti aina.

Ja sitten lisänä tulee jotain, jota ei kukaan voi ennustaa. Kuten nykyiset grafiikaltaan upeat, globaalit miljoonien pelaajien MMO-pelit olivat täyttä utopiaa 2000-luvun alussa. Samaten VoIP-ohjelmat (skype ym) eivät käyneet mielessäkään, kun telnetin tekstichat oli jo hurjan siisti juttu.

Veikkaanpa, että v. 2020 ei ole yhtään satelliittia "elossa". Ei toimi netit ei puhelimet (lankapuhelin siellä missä vielä paikoitellen sähkönjakelu toimii, ehkä).
Yhteys ystäviin pelaa vain face to face. Niillä harvoilla, jotka älysivät kasvattaa kirjekyyhkyjä ajoissa (ja opettaa ne) on vielä edes pieni viestitysmahdollisuus kauempana olevaan.

Taloyhtiömme (65 asuntoa) on kärsinyt nyt viikkokaupalla yhteyshäiriöistä. Aika ajoin ei näy TV, ei toimi netti. "Ei signaalia", sanoo vain.
Väkisin on joutunut miettimään, että mitä sitten jos enää ei toimi mikään. Ei edes sähkönjakelu. Miten varautuisi tällaiseen mahdollisuuteen?

Vuonna 2020 Suomessa on havahduttu siihen, että aktiivia vanhuksia on liikenteessä runsaasti. Tämän takia palveluista muokataan yhä helppokäyttöisempiä, yksilöllisempiä ja automaattisempia. Esimerkiksi hissit osaavat ultraääniskannereillaan (tai tutkillaan), infrapunasensoreillaan ja lähilattioihin asennettujen paineanturien avulla (ja ehkä jopa radioverkkojen havaitsemien päätelaitteiden liikkeiden perusteella) havaita ajoissa liikkujan mielentilan tai kunnon. Tämän (ja hisseihin ohjelmoitujen 'asiakastyyppien' priorisointien) perusteella tyhjät (mutta eivät tyhmät) hissit tietävät jo ennalta ja varsinkin ruuhkatilanteissa, mihin kerrokseen niiden kannattaa suunnata hakemaan uusia matkustajia. Siis jos lääkärikeskuksen hissiin on ohjelmoitu ohje 'vanhukset, vammautuneet tai sairaat sekä kiirrelliset hätätapaukset ensin', niin se ohjautuu jo ennalta hakemaan hyvin hitaasti liikkuvat tai erittäin nopeasti juoksevat ja sitä kohti suunnistavat matkustajansa. Jos taas kiireisen finanssikeskuksen, jossa ihmiset haluavat välttää portaissa kuntoilua, hissin ohjeistoon on koodattu 'kiireiset bisnesmiehet ensin', niin hissi suunnistaa automaattisesti nopeasti askeltavaa ja hienon älypuhelimen omistavaa matkustajaa kohden. (Ambulanssikuskit ja muut hälytysajossa olevat viranomaiset omistavat tietenkin kaikkiin hisseihin sopivan hissivarauskapulan, jonka avulla hissin voi pikatilata sopivaan kerrokseen. Kapulatilaajan tiedot rekisteröityvät valvontarekisteriin, jonka avulla pyritään ehkäisemään hissitilausten väärinkäyttöä.)

Televisiotkin ovat kehittyneet sen verran, että niiden ajastettu automaattikytkin, joka on yhteydessä asunnon tietoverkkoon ja sen takia tietää, onko asukas paikalla, osaa automaattisesti käynnistää television, kun asukkaan suosima televisiosarja alkaa. Samaan tapaan (jopa suljettu) äly-tv osaa tietenkin informoida asukastaan, jos televisiomainoksissa esiintyy juuri se tuote tai elintarvike, joka on aiemmin merkitty television sisäiseen ostoslistaan. Näin tv:n omistaja voi haluamallaan hetkellä tarkistaa tv:n datakeskuksesta haaviin tarttuneet mainostuotteet hintoineen ja myyntipaikkoineen. Jos tv on liitetty interaktiiviseen kommunikointiverkkoon, niin katselija voi peräti tarkistaa mainostuotteen saatavuustiedot suoraan kauppojen varastokirjanpidosta. Näin turha matkustaminen kodin ja kauppojen välillä vähenee.

Televisiolla tai viihdekeskusnäytöllä, joka toimii kodin 'televisiona', voi tietenkin soittaa myös kiireiset hätäpuhelut. Tv-näyttö on riittävän suuri, jotta heikkonäköisempikin ja täriseväsorminen käyttäjä pystyy valitsemaan sen valikoista hätäpuhelun lähimpään vapaaseen ambulanssiin tai päivystysvuorossa olevalle hätäpäivystyslääkärille, joka lähettää suoraan koti-tv:seen puheensa lisäksi selkeät kuvalliset ja sanalliset toimintaohjeet. Näin entistä suurempi osa sydänkohtauksista ja aivohalvauksista pystytään hoitamaan mahdollisimman ajoissa.

Tulevaisuudessa televisiokatsojat voivat rahoittaa katsomisiaan mainostelevision kautta. Kuluttaja tekee henkilökohtaisen sopimuksen mainostelevisioyhtiön kanssa, joka lupaa osallistua lupamaksukustannuksiin tai tarjoaa ilmaisia ohjelmia maksukanaviltaan, kun asukas suostuu edelleen jakamaan mainostelevision näyttämiä mainoksia. Kodin puoliläpäisevät älyikkunat, jotka ovat jo aiemmin osanneet hyödyntää aurinkoenergiaa ja jotka ohjelmoitavina kapistuksina tietävät, milloin asukas haluaa herätä auringonnousuun tai mihin aikaa illasta hän haluaa pimentää ikkunanäkymänsä, osaavat 2020-luvulla lähettää ulkopuolelle näkyvään pintaansa videota ja kuvia. Siispä mainostajakuluttajan tv lähettää kaikki mainostelevisiossa pyörivät mainokset älyikkunoihin kodin ulkopuolella kulkevien iloksi. Mainostelevision ja as-ia/u-kkaan välisen sopimuksen mukaan tv-katselija voi mainoksista vapaana luppoaikanaan esittää älyikkunanäytöllään omia graafisia taideteoksiaan tai mietelauseitaan. On jopa mahdollista, että älyikkunoiden karmeissa olevat katunäkymäkamerat osaavat kadulla kulkevien päänliikkeistä tulkita, millaiset mainokset näitä kiinnostavat tai miten paljon potentiaalisia asiakkaita kyseinen mainospaikka kerää. Tämän tilastodatan perusteella mainostelevisio osaa lähettää paremmin kohdennettua mainontaa, tietää informoida omia mainosasiakkaitaan mainoksien 'tehoista' ja tarvittaessa purkaa kannattamattomat kuluttajamainostajasopimuksensa.

Olen työskennellyt tietsikalla vuodesta 1979 alkaen, ja nyt eläkkeellä netti kuuluu arkeeni. Monet ikäiseni vierastavat tietokoneita, ja syykin on selvä: pelätään tekniikan vaikeutta ja ongelmia. Ja aiheellisesti!

Tulevaisuuden tietokone ja netti ovat helppoja käyttää, vähän kuin ottoautomaatit. Koneet ovat nykyistä varmatoimisempia. Ei tarvitse enää tietä, mitä tehdä, kun kone temppuilee. Ja koneen käyttö helpottuu nykyisestä. Omankin koneeni näppäimistössä on paljon tarpeetonta. Jokainen turha näppäin on pahasta! Kun sormi hipaisee väärää näppäintä, kone reagoi, eikä käyttäjä tiedä, mitä tehdä.

Ongelma on tämä: laitteita kehittävät sellaiset ihmiset, joille kaikki on helppoa, ja laitteita joutuvat käyttämään sellaisetkin, joille yksinkertaisin kännykkäkin tuottaa vaikeuksia. Tätä ongelmaa joudutaan miettimään samalla, kun toisaalta kehitetään yhä monipuolisempaa tekniikkaa heille, joille se sopii.

sori. maailmanloppu 2012

Kuluttajalle suunnatut terveysdiagnostiikkamittarit osaavat keskustella langattomasti potilaan älykännykän tai muun 'tiedonhallintakeskuksen' kanssa. Siis älykalsareihin integroidut jatkuvatoimiset (ja ihoa läpäisemättömät) verenpaine-, syke-, verensokeri-, stressitaso-, ym mittarit tekevät säännöllisiä mittauksia ja lähettävät mittaustiedot 'potilaan' kännykkään, joka analysoi tulokset. Kännykästä poikkeava tieto raportoidaan suoraan lääkärille tyyliin: "Kone kertoi, olen sairas, lähetä lisää vahvempia lääkkeitä." Kännykkä osaa myös hakea omistajalleen tarvittavat hoito-ohjeet verkon terveyskirjastosta.

Kattoon, seinään, lattiaan tai johonkin muuhun laajaan kosketusnäyttöön voidaan heijastaa matkailijan lomasuunnitelman kartta. Matkailija voi vaikka sormellaan merkitä maisemalomareitin, jonka aikoo kulkea. Reitille voi etukäteen merkitä taukopaikat tai erityisen hienot nähtävyydet. Kaikki tieto tallennetaan matkailijan ajotietokoneeseen tai paikanninlaitteeseen. Näin matkailija voi rauhassa ajella reittiään, koska tietokone muistaa erikseen ääneen huomauttaa, milloin on aika pysähtyä tankkaamaan kahvia tai uimaan järvessä.

Kynällä kirjoittaminen on luonnollisempaa tai ainakin hauskempaa kuin näppäimistön näpyttely. Koneellinen käsialatunnistus ja piirtokynät kehittyvät huimasti. Enää ei tarvita erillistä piirtoalustaa. Kynästä jää hetkellisesti (esim. 15 min) näkyvä digitaalimustejälki, mihin ikinä sillä kirjoittaakaan. Näin kirjoittaja on aina perillä kirjoittamastaan tekstistä. Piirtokynästä on langaton yhteys moderniin piirtoheittimeen tai vielä modernimpaan kännykkään, joka osaa heijastaa kirjoitetun tekstin seinälle kaikkien ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi.

(Ennen ne vain höpisi itsekseen...) Taskukaraoke tulee kännykkään. Mukana seuraa analysointiohjelma, joka opastaa entistä parempaan esiintymiseen. Älä siis ihmettele, jos joku laulaa itsekseen. Hän harjoittelee karaokekännykällään Idols-kisoihin.

Tulevaisuudessa TV-ohjelmien juonen kulku voidaan tallettaa omaan kännykkään. Pelitehtailijat kehittelevät erilaisia pelejä, joilla tv-ohjelmien juonen voi itse kokeilla pelata läpi (vaikka lähes vastaavassa, todellisessa maailmassa) ja kokeilla, pärjäisikö paremmin kuin elokuvien sankarit.

Nettivaikuttamisella kaadetaan yhä enemmän yritysten ja valtioiden hallituksia. Nettimanipulointi on taitolaji, ja poliittiset ryhmittymät palkkaavat itselleen parhaimmat nettinautit vaikuttajikseen.

Jos Yle esittää tosi-tv-ohjelmia, niin toivoisin niiden olevan kehittäviä ja positiivishenkisiä. Takavuosina jokin kanava kuulemma esitti jotain 'Leijonan kita'-ohjelmaa, jossa ahneet liikemiehet ja pihalla olevat konsultit arvioivat 'keksijöiden' tuotoksien markkinamahdollisuuksia. Ohjelmaidea kuulostaa varsin hyvältä, mutta toteutunut raadollisuus taisi olla varsin ahdistava.

Ehdotan sen sijaan työvoimapoliittista ohjelmaa (eräänlaista miniaaltoyliopistoa), jossa tuote- tai palveluideoiden keksijät, käytännölliset käsityöläiset tai muotoilijat sekä kaupallistamisen hallitsevat markkinoijat kokoavat omat 3 - 5 hengen tiiminsä. Tiimit kilpailevat keskenään ja esittelevät Ylen ohjelmassa oman ideansa, mallin tai prototyypin siitä ja markkinointisuunnitelman. (Alun perin kilpailijat voidaan valita hakemusten perusteella esimerkiksi työvoimatoimistoista tai suoraan kadulta.) Katsojat tai raati valitsevat 3 parasta tai kiinnostavinta suunnitelmaa, joita Yle tai jokin valtion yritystuki-instanssi alkaa pontevasti tukea ja neuvoa kohti menestystä. Säännöllisin väliajoin telkussa seurataan, miten tiimit sähläävät asioitaan ja edistyvätkö suunnitelmat oikeasti.

Muuten kaipaan enemmän asia-, tiede-, opetus- ja jokakodin laitteiden yksityiskohtaisia rakentamisohjelmia lisää. Hömppäviihdettä taitaa tulla jo muutenkin tarpeeksi.

Internetissä ja muualla olevat tietopalvelut helpottavat entisestään kansalaisten elämää vuonna 2020. Silloin myös erityisryhmien edut on otettu paremmin huomioon laitteistojen ja palvelujen suunnittelussa.

Modernista älykännykästä on todellista hyötyä kielirajoitteisten lisäksi myös liikuntarajoitteisille, huonokuuloisille ja heikkonäköisille. Julkisten tilojen oviin on asennettu sähkölukkoja ja -aukaisijoita, joten kännykällä pystyy jo kauempaa avaamaan oven. Samoin bussien pysäytysnappia ei tarvitse enää kurkottaa, vaan sen 'painaminen' hoituu näppärästi kännykän avulla.

Moderni kännykkä osaa myös sopeuttaa omat toimintonsa automaattisesti vallitsevaan ympäristöön. Se siis tietää käyttäjänsä kuuloherkkyyden eri tilanteissa ja osaa siksi lisätä tai pienentää automaattisesti omaa äänenvoimakkuuttaan ympäristön hälyisyyden ja käyttäjän mielentilan mukaan. Kännykkä tunnistaa myös hiljaisiin paikkoihin, kuten kirkkoihin, teatterisaleihin ja hälyvapaisiin junavaunuihin, asennetut hiljaisuuspyyntöhälyttimet (tai niiden sijainnin karttapaikannuksen perusteella) ja hiljentää itsensä automaattisesti. Soittaja voi kuitenkin kertoa puhelua tehdessään, että kyseessä on todella tärkeä soitto (ns. hälytyssoitto), jolloin kännykkä älyää myös lisätä soittoääntään tai soittomelodiaansa vastaavasti.

Myös muut laitteet osaavat sopeutua paremmin ympäristöönsä. Siispä televisiokanavia selatessa ei enää tarvitse pelätä, että naapurit valittavat kovaäänistä räiskintää, kun hiljainen ohjelma vaihtuukin kanavan vaihdon myötä sotaelokuvaksi. Telkkarin äänensäätö on paremmin suunniteltu ja desibelit pysyvät aina 'sallituissa' rajoissa.

Television katsojat voivat reaaliaikaisesti pisteyttää näytettävät ohjelmat, jolloin televisioyhtiöt osaavat paremmin profiloida katsojien mieltymyksiä kellonajan ja viikonpäivän mukaan. Tästä on hyötyä myös mainostajille, koska katsojat voivat pisteyttää myös näytettävät mainokset. Niinpä mainostajat pystyvät nopeasti päivittämään saman päivän aikana näytettäviksi mainoksikseen varaversion, joka ehkä miellyttää katsojia enemmän.

Kehitys riippuu paljon siitä, miten esimerkiksi verotus tukee tai rankaisee erilaisia ilmiöitä. Samoin yritysten tiukentuneet kannattavuuslaskelmat saattavat hidastaa ja suorastaan ehkäistä tulevaisuuden keksintöjen kehittämistä koko yhteiskunnan hyväksi, koska yrityskohtaiset budjettilaskelmat ajavat yleisen edun ja avoimen yhteistyön edelle ja vain todella kannattavat hankkeet saavat rahoitusta, eikä pelkästään kiinnostaville kokeiluille ole sijaa. Lisäksi patenttimaailman kiemurat aiheuttavat pahimmillaan kehityksen jäädyttämistä ja esteitä luovalle, vapaalle kilpailulle. Myös esimerkiksi tietoturvasyistä johtuvat lakitekniset esteet hidastavat tehokkaasti uusien innovaatioiden leviämistä.

Edellä mainittujen syiden takia en uskokaan, että maailma ja Ylen palvelut muuttuvat radikaalisti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Luulen kuitenkin, että Ylen tulevaisuus voi olla teknisen tietämyksen ja palveluiden (ja ehkä peräti tulevaisuuden ohjelmaformaattien) myymisessä ulkomaiden televisioyhtiöille.

Avoimessa ideaalimaailmassahan kehitys olisi suoraviivaista ja nopeaa, ja parhaimmat ratkaisut veisivät voiton keskinkertaisista kompromissiehdotuksista. Sellaisessa maailmassa myös pahimmat kilpailijat puhaltaisivat yhteen hiileen yrittäessään edistää uusien toimintatapojen ja tuotteiden levitystä. Silloin eri autovalmistajatkin olisivat jo aikoja sitten ottaneet käyttöön sellaiset valaisin- ja tuulilasiratkaisut, että autoilija ei häikäisty pimeällä tiellä vastaantulevan auton valoista. Jos joustavuus lisääntyy ja omien etujen turvaaminen muiden kustannuksella vähenee, niin mahdollisuuksia on moninkertaisesti enemmän myös tietotekniikka- ja tietoliikennealaloilla. Silloin netistä voi helposti tarkistaa kaupunkien reaaliaikaisen sää- ja ilmansaastetilanteen, koska älykkäämmät algoritmit ja tietokoneet osaavat tarkkaan analysoida ilmansaasteiden, ilmankosteuden ja ilmanpaineen vaikutuksen matkapuhelimien ja langattomien verkkojen signaaliviiveisiin.

Tämä on kiinnostava blogi. Kaikki kiinnostuneet, kommentoimishaluiset eivät vain löydä näitä blogeja, jos eivät ole tottuneet vierailemaan Ylen sivuilla. Luulenkin, että seuraava suuri kehitysaskel nettipuolella tulee olemaan älykäs ja puolueeton nettihaku.

Nythän Google hallitsee nettihakuja varsin suvereenisti, jolloin se voi myös manipuloida hakutuloksia tai 'säästää' hakujen älykkyyttä. Siispä odottelen, että kehitellään jokin avoimeen lähdekoodiin perustuva hyperälykkään hakukoneen kehittämisprojekti, jonka avulla käyttäjä saa tiedot uusista juuri häntä kiinnostavista blogeista, nettiprojekteista ja muusta nettisisällöstä tekemättä itse suoranaisesti edes varsinaista hakua: Hakukoneella on tiedossa asiakkaan 'käyttäjäprofiili', mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet, jolloin automaattinen hakutulos ilmoitetaan asiakkaalle heti, kun uusi 'artikkeli' ilmestyy netissä. Lisäksi hakukone voi ilmoittaa hakutuloksista ponnekkaammin, jos se tietää asiakkaansa olevan vastaanottavaisella tuulella. Siis yöpuulla olevalle ei älypuhelin ala piristä, vaikka automaattihaku löysikin jotain kiinnostavaa.

Tuija Aalto kirjoitti:

Visionautti, voisiko kansalainen lähettää anonymisoidun datansa viikoittain myös Ylen terveyspalveluun, joka voisi tehdä ajantasaisia katsauksia kansakunnan terveydentilasta "Data driven journalism"-hengessä?

Tuo olisi varsin kiinnostava sovellus. Tällöin kansanterveysvalistajat ja lääketehtaat tietäisivät millaisia uutisia ja mainoksia televisiosta kannattaa kulloinkin lähettää.

Tehokkaammat, pienemmät, halvemmat, kätevämmät ja 'älykkäämmät' tietokoneet ja -laitteet sekä kaikkialla (asutulla alueella) levittäytyvä, entistä nopeampi tiedonsiirtoverkko mahdollistavat paremmat karttapalvelut ja paikkakohtaisen, tietyille asiakasprofiileille suunnatun ja suunnitellun tehomainonnan.

Seurankipeät kansalaiset voivat laskea älykännyköillään reaaliaikaisesti lyhyimmät, nopeimmat, helpoimmat ja halvimmat reitistöt toistensa luo, olivatpa he sitten saman kaupungin kaduilla tai toisella puolella maapalloa. Riittää vain, että kaverukset halutessaan rekisteröityvät palveluun, jossa suostuvat jakamaan sijaintitietonsa toisilleen. Tällöin kännykän karttanäytöllä näkyy kaikkien kaverusten sijainti ja reaaliaikainen liikehdintä. Kartalle piirtyy sitten paras reitti kaupungilla harhailevien kavereiden luo. Näin eksyminen käy lähes mahdottomaksi.

Niinpä myös suoramarkkinoijat ja feissaajat löytävät entistä helpommin asiakkaita kaupungin kaduilta. Kauppamatkustajien ongelmat jäävät historiaan, koska tietoteknisten laitteiden tehoista saadaan revittyä lähes kaikki irti niihin paremmin suunnitelluilla ja optimoiduilla rinnakkaislaskenta-algoritmeilla. Pitkään avoimina pysyneisiin (graafien ja karttojen) reititysongelmiin ei kuitenkaan edelleenkään 'keksitä' matemaattista ratkaisua, mutta paremmat heuristiikat ja rinnakkaislaskennan tehostuminen tekevät tavanomaisemmista, käytännön (graafiteoreettisten reititys)ongelmien ratkaisuista lähes triviaaleja.

En tiedä pystyykö Yle 'hyötymään' tästä, mutta ehkä se voi näyttää reaaliaikaisia ruuhkakarttoja nettipalveluissaan. Lisäksi se voi analysoida äkillisiä, odottamattomia ja suhteellisen nopeita 'kansainvaelluksia' ja niiden perusteella havaita uutisaiheita entistä nopeammin.

Veikkaanpa siis että reitys- ja karttapalvelut sekä profiloitu 'mobiilimainonta' ovat seuraavan vuosikymmenen 'hittejä'.

Kymmenen vuoden päästä meillä on etärobotteja tai kosketukseen reagoivia hologrammihenkilöitä, jotka antavat aidontuntuista tuntoaistipalautetta ja jotka elehtivät, ilmehtivät ja ääntelevät kulloiseenkin tilanteeseen sopivasti. Näiden (puoli)fyysisten virtuaalihahmojen avulla vieraan kulttuuriin tapoja voi etukäteen harjoitella ennen kuin matkustaa uuteen maahan. Etärobotti voi toimia itsenäisesti ja siihen voidaan ohjelmoida tietyn kulttuurin keskivertoaedustajan ominaisuudet, tietyt luonteen piirteet tai kyseistä robotin reaktioita voi etäohjata vieraan kulttuurin opettaja.

Virtuaalisen vieraan kulttuurin edustajan kanssa voi turvallisesti tutkia, onko poskisuudelma sallittua kohdemaassa vai seuraako siitä raipparangaistuksia. Samalla tavalla liikemies voi robotilla tai hologrammilla harjoitella parasta liikeneuvottelutaktiikkaa tietyn luonteista henkilöä varten. Toki myös tietokoneohjelmilla voi harjoitella samantyyppisiä asioita, mutta oppi on todentuntuisempaa ja opit jäävät paremmin päähän, kun ohjelman sijasta käyttää opettajana luonnollisesti elehtivää ja monipuolisemmin aisteja kuormittavaa kolmiulotteista virtuaalihahmoa.

Samoja virtuaalihahmoja voidaan tietenkin käyttää myös entistä todentuntuisempien etäpalaverien järjestämiseen.

Toinen suuri mullistus aiheutuu siitä, että anturiteknologia alkaa hyödyntämään nanoteknologiaa ja bioteknologiaa. Näin ollen tehokkaaseen tiedonkäsittelyyn ja tiedonsiirtoon kykeneviä halpoja älyantureita valmistetaan liukuhihnalla. Ne eivät tarvitse erilistä suurikokoista, sisäistä energialähdettä, vaan ne osaavat hyödyntää lämpötilaeroja, kosteuden muutoksia, liikettä, tärinää, paineen muutoksia, säteilyä ja muita luonnossa ja eliöissä esiintyviä fysikaalisia ilmiöitä energian tarpeensa tyydyttämiseksi. Niinpä antureita voidaan tiputtaa lentokoneista ja helikoptereista miljoonittain eri alueille. Anturit ovat niin pieniä, että osa niistä päätyy lintujen, jyrsijöiden ja jopa hyönteisten ruoan mukana eliöiden sisälle.

Anturit keräävät ympäristöstään tarvittavaa tietoa ja osaavat keskustella keskenään langattomasti ja reitittää toistensa tietoja eteenpäin lopulliseen tiedonkeruukeskukseen. Näin saadaan nopeasti pystytettyä ympäristön tilaa valvovia tiedonkeruuverkkoja tai pystytään rakentamaan katastrofeissa tuhoutuneiden tietoverkkojen tilalle hätäviestitysverkko. Huonosti rakennetut ja suunnitellut nanoanturit voivat myös aiheuttaa vakavia tietoverkkohyökkäyksiä ja ympäristöongelmia sekä uudenlaisia sairauksia.

Tietokoneavusteiset työkalut kehittyvät. Kuvittelepa tietokoneen piirtopöytä, jonka avulla opit kirjoittamaan sujuvasti arabian tai kiinan kielisiä merkkejä tai jota voit käyttää, jos haluat opetella kaunokirjoittamaan 'väärällä' kädelläsi tai vaikka varpaillasi. Se toimii niin, että valitset opeteltavan aakkoston tai muun piirustustaidon ja sen jälkeen piirtelet kirjaimia tai kuvioita normaalilla kynälläsi piirtoalustan pintaan. Piirtoalusta ohjaa sähköisien voimien vaikutuksesta kynäsi liikettä ja korjaa samalla kätesi virheasentoja. Kun harjoittelet riittävän monta kertaa, niin taito menee 'lihaksiisi' ja automatisoituu.

\r\n
\r\n
qwerty123-R\r\n