Vuoden 2014 suuria teemoja EU:ssa olivat mm. Ukrainan kriisi, EU:n ja Venäjän suhteet, talouskriisin ratkaisuyritykset, EU:n ja USA:n vapaakauppa- ja investointisuojasopimusneuvottelut, ja uuden parlamentin poliittiset päämäärät. Samat asiat tulevat todennäköisesti jatkumaan EU:ssa suurina keskusteluteemoina myös vuonna 2015.

Lisäksi kiinnostavaa tulee olemaan se, miten uuden komission uusien rakenteiden toimintakyky, eli se minkälaisiksi uusien superkomissaarien roolit tulevat muotoutumaan. Ja myös se miten komissaari Jyrki Kataisen vastuulla oleva investointiraha tullaan käytännössä järjestämään.  

Entä miten talous EU:ssa kehittyy. Ja miten se kehittyy eri maissa.

EU:n ja Venäjän suhteiden yksi hyvin kiinnostava hetki tulee olemaan ensi kesänä, kun ratkaistaan se, tullaanko EU:n asettamia Venäjän vastaisia pakotteita jatkamaan. Niiden jatkaminen edellyttää kaikkien maiden yksimielisyyttä. Miten eri maat tulevat reagoimaan silloin?

Ja miten käy TTIP EU:n ja USA:n vapaakauppa- ja investointisuojasopimusneuvottelut neuvotteluiden? Kuinka vähän tai paljon ne edistyvät? Sopimus on kuitenkin niin yksityiskohtainen, laaja ja täynnä periaatteellisia kysymyksiä, että työtä tulee olemaan paljon.

Entä miten eri jäsenmaiden poliittinen kehitys tulee heijastumaan koko EU:hun? Kiinnostavia asioita ovat esim. Britannian vaalit ja Kreikan tilanne.

Suomen kannalta kiinnostavaa on tietysti se, minkälainen keskustelu meidän EU-politiikastamme tullaan käymään ensi vaalien alla ja miten vaalien tulos tulee vaikuttamaan meidän EU-politiikkaamme.

Ohjelmassa on haastateltavana valtio-opin professori Henri Vogt Turun yliopistosta ja toimittajana Maija Elonheimo.

EU:ssa Integraatio voi olla joko valtioiden keskeistä integraatiota, jolloin jäsenvaltiot sopivat yhä enemmän asioista tai se voi olla federalistista integraatiota, jolloin ylikansalliset yhteiset elimet, kuten esimerkiksi EU:n komissio tai EU:n parlamentti saavat lisää valtaa. EU:n historian ajan nämä integraation muotojen painotukset ovat vaihdelleet. Esimerkiksi pienet maat ovat usein kannattaneet federalistista integraatiota.

Kun 50-luvulla perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY), Euroopan talousyhteisö (ETY) ja Euratom, niin näiden yhteisöjen komissiot yhdistettiin 60-luvulla ja lopulta tästä kaikesta syntyi  90-luvulla EU.

Mutta miten paljon ja minkälaista integraatiota eri osapuolet ovat mihinkin aikaan halunneet? Kansalaisten vastustus Maastrichtin sopimukselle Ranskassa ja Tanskassa oli yllätys monelle lisääntyvän integraation kannattajalle ja Lissabonin sopimuksen aikoihin vastustus oli taas voimissaan. Näyttää siltä, että vastustus koko EU:ta vastaan heräsi voimakkaampana siinä vaiheessa, kun EU-kansalaiset alkoivat ymmärtää miten monin tavoin EU heidän elämäänsä on alkamassa vaikuttaa. Nykyään integraation ja etenkin federalismin vastustus ei enää yllätä ketään, mutta onko koko integraatioajatus jo voimaton? Ja olisiko nykyisen talouskriisin aikana ollut se hetki jolloin federalistista integraatiota olisi voitu kehittää aiempaa toimivampaan ja demokraattisempaan suuntaan. Vai onko nyt käymässä niin, että vaikka integraatioinnostus ei olekaan kovin isoa, niin Venäjän tilanne yhdistää EU maita,  ja on sitä kautta lahja EU:n integraatiolle?

Ohjelmassa on haastateltavana tutkijatohtori Veera Mitzner Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostosta.

Britanniassa järjestetään kansanäänestys siitä eroaako se EU:sta vai jatkaako jäsenyyttään, mikäli konservatiivit voittavat ensi kevään parlamenttivaaleissa. Näin on luvannut konservatiivien puheenjohtaja, nykyinen pääministeri David Cameron.

Mutta miten konservatiivit, jotka ovat olleet usein hyvin EU-myönteisiä, ovat heittäytymässä tällaiseen uhkapeliin? Ja miksi työväenpuolue, joka usein kritisoi EU:ta, suhtautuu mahdolliseen äänestyksen aika pidättyvästi. Entä mikä on vaaleissa voittamista? Britanniaankin on taas mahdollista saada taas koalitiohallitus ja silloin peli ei ole yhtä selvää, kuin aiemmin. Onko kansanäänestys ehkä pakko järjestää, voittaa vaalit kuka tahansa?

Suhtautuminen EU:hun on Britanniassa muuttunut paljon muutamassa vuodessa. EU-kriittinen UKIP-puolue lisää suosiotaan, konservatiivit vastustavat EU:n puuttumista Britannian itsemääräämisoikeuteen, kuten aiemminkin ja työväenpuolue edelleen on huolissaan EU:sta projektina, joka hyödyttää lähinnä rikkaita, mutta ei köyhempiä ihmisiä. Talouskriisi heikensi Brittien luottamusta siihen, että EU osaa hoitaa asiansa ja EU:n alueelta lisääntynyt muuttoaalto Britanniaan, on hermostuttanut monia. Samaan aikaan Britanniassa on alkanut olla poliittisesti korrektia kritisoida EU:ta aiempaa rajummin.

Lähestyvät vaalit vaikuttavat vahvasti myös Britannian EU-politiikkaan. Nyt Britannia on ilmoittanut, ettei se suostu maksamaan korotettuja jäsenmaksujaan, jotka sille sääntöjen mukaan kuuluvat.  Tällaisilla ulostuloilla se ei lisää suosiotaan EU:ssa, mutta siitä huolimatta EU:ssa monet ovat huolissaan niistä seurauksista, joita sen mahdollinen ero aiheuttaisi koko EU:lle. Mahdollista on, että integraatiokehitys syvenee entista nopeammin, EU:n talouspolitiikka muuttuu vähemmän liberaaliksi tai että Britannian ero innostaa muita jäsenmaita myös miettimään eroa EU:sta tai eurosta.

Ja mitä tekee Skotlanti? Jos Britannia eroaa EU:sta, eroaako Skotlanti Britanniasta ja liittyy EU:hun? Ja mitä siitä seuraa?

Haastateltavana on tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma Eurooppa-tutkimuksen verkostosta Helsingin yliopistosta.

Vaikka pankkien stressitestit antoivat hyvän tuloksen, niin asia ei ole vielä loppuun käsitelty. Pankkien saamisten laatu on tarkastettu ja stressitestit suurimmille pankeille tehty.  Suurin yllätys testeissä oli johtaja Leena Mörttiselle kilpailu ja kasvu vastuualueelta Elinkeinoelämän Keskusliitosta (EK:sta) se, että jotkut pankit ovat käyttäneet sellaisia pääomainstrumentteja, jollaisten arvo tulee muuttumaan maailmanlaajuisesti ainakin Baselin pankkikomitean vaatimusten mukaan todennäköisesti vuonna 2019 . silloin tilanne voi näyttää toiselta. 

Stressitesteissä ei myöskään otettu huomioon mahdollista deflaatiota, koska oletus on, että keskuspankki kykenee halutessaan nujertamaan deflaation.

Mutta miltä vaikuttavat EU:n kasvunäkymät? Rakenteellisia ongelmia on, mutta mitkä ovat vahvuudet? Öljyn hinnan on lasku on elvyttänyt kulutusta Euroopassa ja muualla. Yhdysvaltain talouden positiivinen kehitys auttaa EU:n taloutta. Dollarin arvo nousee ja euro laskee, joten EU:n vienti Yhdysvaltoihin vetää.  Lisäksi  esim Kiinassa työvoiman työvoiman hinta nousee. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että työpaikkoja voi tulla takaisin Eurooppaan. Mutta miten EU selviää siitä, että esim. Saksa vahvoine ylijäämineen ei harrasta kovin elvyttävää politiikkaa, ja siten  pakottaa muutkin maat kireään politiikkaan.

Entä työvoimapolitiikka? Työvoimaa tarvitaan Leena Mörttisen mukaan lisää tulevaisuudessa, mutta silläkin on rajansa. Jos työnhakijoille ei löydy työtä, niin todennäköisesti silloin sosiaalimenot nousevat, mikä tarkoittaa kiristyvää verotusta myös yrityksille ja sitä kautta vähemmän houkuttelevaa toimintaympäristöä.  Ongelmana on tällä hetkellä joidenkin maiden suurtyöttömyys, joka saattaa aiheuttaa poliittista levottomuutta. Samalla kuitenkaan työvoima ei liiku kovin paljon. Onko tulevaisuuden työelämä paitsi ehkä aiempaa joustavaa, niin kuitenkin sellaista, että sitä voi tehdä kotiseudultaan käsin esim. netin kautta tai muuten aiempaa joustavammin. Silloin esim. kolmansista maista EU:ssa työllistyvä työvoima voi tehdä työtä omalta osaltaan asuen kotimaassaan.