Polkupyörällä Istanbuliin: matkakuvia osa 3/3

Istanbul-polkaisun kuvakoosteen osa 3/3 kertoo reissutunnelmista Georgiassa ja Turkissa.

Lauttamatka Mustanmeren poikki Odessan liepeiltä Georgian Batumiin sujuu leppoisasti, vähän liiankin leppoisasti, sillä kahden vuorokauden merimatkan lisäksi matka kestää vielä kolmannenkin vuorokauden, kun ensin Ilizevzkin satamassa lauttaan lastataan junavaunuja ja rekkoja, ja sitten Batumin edustalla odotetaan laituripaikan vapautumista pienestä satamasta. Pakkolevon aikana on runsaasti aikaa seurata valaistuksen muuttumista merellä...

...sävyistä toisiin.

Lautalta on liikaakin aikaa ihmetellä Batumin modernin keskustan hieman yllättäviä piirteitä. Batumi on Georgian varakkaiden lomakohde, sillä sen ilmasto on kapealla rannikolla mukavan subtrooppinen verrattuna vuoriston ääreviin ja nopeasti vaihtuviin ilmastovyöhykkeisiin.

Aikataulun turhan tiukkenemisen pelossa joudun tekemään maantieteilijän sydäntä raastavan päätöksen. Aikaa Georgian upeille vuorille ei jää kuin yhden myöhäisiltapäivän ja illan verran. En lopulta ehdi pistäytyä sisämaahan pariakymmentä kilometriä pidemmälle, mikä riittää antamaan kutkuttavan pikkumaistiaisen Kaukasuksen kauneudesta ja myös siitä, kuinka ilmastovyöhykkeet todella vaihtuvat nopeasti.

Hämärä rientää liian nopeasti...

...kun viipyilen jokilaaksossa ennen paluuta takaisin rannikolle.

Jossa leiriydyn katuvalojen loisteessa kapealle rantatörmälle lähelle Georgian ja Turkin rajaa, joka oli myös Neuvostoliiton ja Turkin raja. Ajatus hätkähdyttää, sillä matkani entisten neuvostotasavaltojen läpi etelä-pohjoissuunnassa kestää kuukauden.

Rantatasanko jatkuu kapeana ja rehevänä. Suurin muutos maisemassa ovat moskeijoiden minareetit, joiden rukouskutsut rytmittävät päivän kulkua.

Ja moskeijoita on paljon ja erilaisia. Monen muotokieli jäljittelee Istanbulin kuuluisimpia moskeijoita Hagia Sofiaa (museona nykyään) ja Sultanahmedia.

Tiheään asutulla rantatasanteella on niukasti tilaa puskatelttailuun, kun tie kulkee taajamasta toiseen. Niinpä vietän viisi peräkkäistä yötä sisätiloissa, mikä alkaa jo kuormittaa vapaan menemisen iloa, sillä yöpaikkojen etsimiseen kuluu "turhaa" energiaa. Yöpaikat löytyvät sujuvasti noin 20 000 asukkaan kaupungeista, mutta isommissa operaatio vaatii selvästi enemmän kyselyä ja suunnistelua, mikä tuntuu raskaalta, kun takana on 8-10 tuntia polkemista. Tosin sisäyöpyminen helpottaa ajopäivän venyttämistä pimeälle, sillä maantie on hyvä ja piennar leveä. Rehkin eteenpäin sillä ajatuksella, että mitä nopemmin ehdin Istanbuliin, sitä  pidempään ehdin viettää aikaa tyttäreni kanssa perillä.

Rantatasanne on paikoin niin kapea, että valtatie sujahtaa välillä tunneleihin, joskus vain toinen kaistapari menee tunneliin. Rannikolla tunneleiden sivuitse kulkee onneksi usein vanha ja kapea paikallisväylä, jota pitkin välttää meluisan ankeat tunnelit, tosin paikallisväylälle pääsee sujuvasti vain itä-länsisuunnasta, sillä valtatien keskipenkereellä on niukasti aukkoja.

500 kilometrin rannikko-osuudella maisemat ovat huikeita ja merituuli vilvoittaa mukavasti helteistä menoa.

Samsunin kaupungin jälkeen valtatie suuntaa sisämaahan vuoristoon ja kukkulaiselle ylängölle. Edessä on kiipeilyä, laskettelua ja ankaraa iltapäivän kuumuutta.

Sisämaasta löytyy taas tilaa leireilyyn. Katajikko tuoksuu komeasti.

Maisemat vaihtelevat kosteista jokilaaksoista kuiviin tasankoihin.

Riisilaaksoissa ilman kosteus on korkea ja iltapäivän kuumuus tukahduttavan painostavaa.

Kuivalla ylängöllä iltapäiväpolkeminen on kevyempää, mutta silti taukoa on mukavampi viettää varjossa, vaikka vähän meluisassakin varjossa.

Ylängöllä kohtaan samana päivänä myös pari muuta pitkän matkan kulkijaa. Andalusialainen arkkitehti Manuel näppää tämän kuvan illansuussa, kun helle on jo hiipunut ja viileä tuuli on ilmaantunut raikastamaan ilmaa.

Matkan viimeiseksi maastöyöksi päädyn rehevään rinnemetsään.

Ja sitten reittini vie 24 tunniksi syyskeleihin. Tie hivuttautuu portaittain 1400 metriin. Sataa ja tuulee, ja lämpötila putoaa hujauksessa 15-18 astetta.

Tie laskee, nousee ja laskee, ja syksyä jatkuu 900 metrin solaan saakka. Aurinko alkaa taas pilkistää vaivihkaa...

...juuri ennen hillitönä laskua lähes 800 metriä alemmaksi ja takaisin kesään. Istanbuliin on enää matkaa alle 200 kilometriä

Välimeren rannikolla on vielä kiipeiltävää jyrkässä maastossa, ja liikenne muuttuu koko ajan hektisemmäksi, mitä lähemmäksi Istanbulia pääsen. Lähes yhtenäinen urbaani rutistus alkaa jo satakunta kilometriä ennen metropolia.

40 kilometriä ennen Istanbulia luotsikseni tulee tyttären ystävä, ja parinkymmenen kilometrin viiveellä matkanteko muuttuu yhtäkkiä leppoisaksi pyörätieajaluksi, kun suuntaamme rantatielle pois pääväyliltä. Tosin pyörätienkin liikennetiheys kasvaa illansuussa ja lähempänä Bosborinsalmea yllättävän reippaaksi, kun väylä halkoo suosittua piknik-aluetta ja lähestymme lauttarantaa, josta karavaanini jatkaa Bosborinsalmen yli Eurooppaan.

Istanbul sijaitsee kukkuloilla, ja viimeinen rutistus satulassa on päästä illalla tyttären kotiin jyrkkään rinteeseen Taksimin aukion kupeeseen. Seuraavana päivänä tutkailemme Aasian rantaa läheisestä Galatan tornista. Bosborinsalmen vilkas liikenne jaksaa hämmästyttää, kuinka vähän salmessa tapahtuukaan vakavia onnettomuuksia.

Kultainen sarvi on Bosborinsalmen lahti, joka jakaa Istanbulin Euroopan puoleisen osan kahtia.

Kolme päivää on kovin vähän Istanbuliin tutustumiseen. Oman aikansa huikea ihme oli Bysantin hengellisen elämän keskus Hagia Sofia, Pyhä viisaus, joka jälleenrakennettiin maanjäristyksen jäljiltä vuonna 563. Se muuntui moskeijaksi Konstantinopolin valtauksen jälkeen  1453 ja vuonna 1934 nyky-Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin määräyksestä museoksi.

Kierros jatkuu Milja-tyttären kanssa hienoon Sultanahmedin moskeijaan, jossa huivi kuuluu naisten pakolliseen asustukseen. Vierailijat saavat sen lainaksi.

Bosborinsalmen lyhyempi silta Aasian puolelta.

Taksimin aukion rauha järkkyy taas kerran lauantaina, matkani viimeisenä iltana, kun toimettomana päivystäneet vesitykit lähtevät liikkeelle.

Tilanne kiristyy oikeastaan vähän yllättäen, eikä mitään välitöntä väkivallan uhkaa ensin ole aistittavissa.

Sillä mielenosoitus Istiklalin kauppakaudulla on rauhallinen.

Kunnes mellakkapoliisit hyökkäävät yllättäen vesitykkien suojissa.

Kyynelkaasu ja myöhemmin illalla myös kumiluodit ryydittävät poliisien hyökkäyksiä. Poliisitoimien mielivaltaiseksi kohteeksi päätyy myös valokuvaajia ja toimittajia, joista tusinan verran pidetetään.

Oma saldoni on muutama annos silmissä ja keuhkoissa kirvelevää pippurikaasua.

Kolmen tunnin kujanjuoksun jälkeen tiedossa on vielä yöllinen pyörän pakkaus lentoa varten. Aamulla urakkana on raahata pyörä ja tavarat kilometrin päähän lentokenttäbussille, jonka lähtöpaikka on siirtynyt puolisen kilometriä etäämmälle Taksimin aukion illan tapahtumien vuoksi.

Matkakuvia osa 1/3: Baltia ja Valko-Venäjä

Matkakuvia osa 2/3: Ukraina, Transnistria ja Moldova