Polkupyörällä Andalusiassa: pari viikkoa lähtöön

Kesän polkaisureissu suuntautuu Andalusiaan eteläiseen Espanjaan, Sierra Nevadan vuoristoon. Juhannusviikon alussa on lento Malagaan, josta alkaa vaellus kohti vaihtelevia maastoja ja ilmastovyöhykkeitä.

Sierra Nevadassa voi teitä pitkin nousta yli 3300 metriin, ja tämä on koko matkan tärkein tavoite: kavuta korkealle nuuhkimaan ohutta ilmanalaa, kokeilemaan kuinka pyöräily sujuu ankarissa oloissa, niukassa hapessa ja kylmyydessä. Kiipeämisreissu liittyy vuoden 2013 suunnitelmiin, se on harjoittelua tulevaa Himalajan-polkaisua varten. Intiassa on tarkoitus nousta vähän korkeammalle, soliin, jotka vievät laaksoihin 3500 metrin korkeuteen.

Olen parikymmentä vuotta sitten käynyt kävellen 3100 metrissä Himalajalla, ja tuo patikointi sujui ongelmitta. Nyt testaan, kuinka homma onnistuu pyörällä Sierra Nevadassa. Yli 3000 metrin alue ei ole siellä kovin suuri, mutta ylhäällä on tarkoitus viivähtää ainakin yhden yöpymisen ajan, jotta elimistö saa maistiaisen niukkaan happeen sopeutumisesta.

Sierra Nevada on muutenkin hyvää ”harjoittelumaastoa”, sillä reippaat poimut rytmittyvät vaativien nousujen ja hulppeiden laskujen sarjoiksi. Itse asiassa minulla ei ole vielä ihan tarkkaa käsitystä, kuinka rajuja rinneprofiileja on edessä. Onnistuuko karavaanini kiskominen polkien ylös saakka, vai onko tiedossa esimerkiksi 10-30 kilometrin työntöurakoita.

Matkan aikataulutus sekä reitti ovat melko avoimia, ja ajatus on katsastaa vuoristossa kapuilun kulkua ja arvioida sitten, mihin kannattaa suunnata korkean ilmanalan ”leirin” jälkeen. Andalusian pinnanmuodostus on sen verran vaihtelevaa, että kiipeilyä on toki tiedossa runsaasti Sierra Nevadan osuuden jälkeenkin.

Sierra Nevadan jälkeiselle reitille on erilaisia vaihtoehtoja. Vuorten itäpuolella on pieni aavikkoalue Almeriasta pohjoiseen, länsipuolelle on puolestaan isoja ja pieniä kulttuurikaupunkeja useammankin matkan tarpeisiin. Esimerkiksi islamilainen Cordoba oli Euroopan tärkeimpiä kaupunkeja tuhat vuotta sitten. Eikä pistäytyminen Afrikan puolelle Marokkoonkaan olisi mahdoton urakka. Tällä kertaa pyrkimykseni on kuitenkin välttää aikataulustressiä, näin ainakin teoriassa, eli reittisuunnitelma jää kovin avonaiseksi. Aikaa on kuukausi.

Valmistelut ovat näennäisen rauhallisessa vaiheessa. Vanha uskollinen palautui pajalta kuukausi sitten, ja olen jo ehtinyt sopeuttaa ajokkiani tuhat kilometriä uusiin säätöihin. Työkalupakkini sai luottomekaanikolla pikantin lisän, kun hän muotoili Hackmanin Sorsakosken lusikan rengastyökaluksi. Viisi vuotta sitten Saharan-matkalla mukanani olikin kaksi lusikkaa rengastyökaluina, eli paluuta juurille, mutta Sorsakosken lusikka on se paras, mekaanikko opastaa. Netistä olen tilannut Andalusian ja Marokon kartat; yksinkertaiset ja helposti kiinnitettävät kenkien sadesuojat jo hajoavien tilalle; sekä uuden, kevyen sadeviitan, sillä vanhan pinta on alkanut päästää ikävästi kosteutta läpi. Tosin sateeseen varautuminen saattaa olla hätävarjelun liioittelua kesä-heinäkuisessa Andalusiassa.

Pakollinen vaellus Kehä kolmosen halpapuoteihin on vielä tekemättä, sieltä voisi haalia mukaan ainakin uuden heijastinliivin, heijastintarroja, nylonpaikkoja ja muuta vastaavaa. Mutta perustarvikkeisto on jo aika hyvin valmiina viime kesän Islannin-polkaisun jäljiltä, myös pahvilaatikko pyörälle lentoa varten. Apteekista pitää noutaa ainakin tuubi Bepantenia hiertymiin. Ja vara-ajohanskatkin on ehkä hyvä hankkia mukaan, sillä ankarasti kostuvat ja hiostuvat nahkahanskat voivat jo kuukaudessa olla aika kurjassa kunnossa. Hienosäätöä tulee riittämään aina viimeisen aamuyön tunneille saakka.

Ps. Rengasrikkoja Saharassa -äänikirja alkaa  Yle Puheessa 4.6.  Kesäkuusta elokuulle kirja etenee kymmenminuuttisina maanantaista perjantaihin Puheen Aamussa klo 7.20, uusinta on Puheen Päivässä klo 12.05. Teksti-TV-sivulla 838 on yhteenveto ja kartta Saharan-matkasta, sivulla 839 tiivistelmä matkalta lähetetyistä tekstiviesteistä, ja reissun nettisivustolla on matkakuvia.