Polkupyörällä Himalajalle: viikko lähtöön

Muutama päivä enää lähtöön, ja palapeli on vielä kesken. Päivät ovat ”yllättäen” jälleen rientäneet oletettua nopeammin. Mitään paniikkia ei sentään ole.

Matkatavarat odottavat lattialla epämääräisessä kasassa jalostumistaan organisoiduksi karavaanikuormaksi. Mutta muutoin tilanne on kuta kuinkin hallinnassa, tai ainakin kuvittelen niin. Uudessa mahavyössä on vanha passi ja siinä Intian-viisumi, journalist visa for touristic purposes only (voiko sitä sen tarkemmin määritellä). Rokotusannoksista viimeisimmin join viikkoa aiemmin. Kolerarokotus sekoitetaan liuokseen, joka maistuu esanssivadelmalle. Ja uutta pyörää ajelin seitsemisensataa kilometriä ennen kuin tungin sen pahvilaatikkoon odottamaan lentoa.

Ehdin saada mukavaa tuntumaa pyörään, ja perinteinen Porvoon-polkaisu sujui 30 kilon kuormalla hyvin. Kuskasin painona mm. 15 litraa vissyä, ja hivutin juomat Porvoon kirkolle suoraan jyrkkää mukulakivimäkeä ylös joenrannasta, mikä vakuutti minut siitä, että vaihdevälitys on sopivan kevyt vaativiin oloihin, sillä pinnistyksen aikana ei tarvinnut edes nousta satulasta. Paluumatkan päätteeksi toistin nousuharjoittelun Helsingissä Linnunlaudun 18 %:n lyhyessä mäessä sekä ylös Paloheinän täyttömäelle. Vaihteet riittivät ja virtaa riitti. Mutta Porvoosta paluu ajoittui maanantain vastaiselle yölle, minkä vuoksi onnistuin sotkemaan koko viikon nukkumiset. Ja 80 km:n ajo melkoisessa univelassa heti Porvoota seuranneena tiistaina oli ehdottomasti liikaa. Sinänsä tietysti hyvä, että rajoja kokeilee jo ennen lähtöä, mutta vielä parempi olisi, jos pääsisi matkaan edes melkein levänneenä.

Sarkoidoosi ei ole oireillut yöhikoilua enempää. Ja ikään kuin kortisonipiikit silmien alle olisivat auttaneet, ja ainakin näyttöpäätenäkö tuntuu tarkemmalta. Tai sitten matkareitin täsmennystutkailut ovat nostaneet sellaista innostusta, etten huomaa enää olla huolissani.

Reittiaihio on tarkentunut (Karttapohja: Google Maps). Avoimena on ollut ensimmäisten viikkojen siirtymä tasangolta Delhistä vuoriston juurelle kohti Kashmiriä. Matkalle sattuu nimittäin monta mielenkiintoista paikkaa, jotka olisivat aivan siinä lähellä. Tämän hetkisen aikomukseni mukaan jätän Punjabin Amritsarin väliin ja poikkean siellä vasta paluumatkalla, jos siihen jää aikaa. Sen sijaan suuntaan Haridwarin pyhään kaupunkiin Gangesille ja läheiseen Rishikeshiin (jossa mm. Lennon & co. kävivät tapaamassa guruaan lähes 50 vuotta sitten), ja sitten aivan vuoriston alarinteitä pitkin kohti luodetta, ja mahdollisesti nousen ”lämmittelykiipeilynä” Dharamsalaan, jossa on Tiibetin pakolaishallinnon pääpaikka. Dharamsala on jo yli 2000 metrissä, ja jos olosuhteet ovat erityisen rankat, niin sitten lykkään myös Dharamsalan paluureitin vierailukandidaatiksi.

Delhin seudulla lämpömittari on pysytellyt päiväsaikaan sitkeästi 40 asteen tuntumassa, mutta sateiden kiihtyminen ehtinee pudottaa lämmön jopa alle 30 asteen, ennen kuin saavun. Tasangon sateet ovat se suuri tuntematon, eli kuinka paljon ne oikeasti vaikeuttavat menoa. Muun muassa veden piilottamat kuopat asfaltissa vaativat erityistä varovaisuutta. Viime kädessä kaikki on kuitenkin kiinni oikeista tilannenopeuksista. Ladakhin laaksossa Himalajalla ovat puolestaan lämpötilat jatkaneet nousuaan, ja ne alkavat olla jo tavanomaisissa Suomen suven luvuissa. Päämääränä Ladakhissa on Leh'n kaupunki 3500 metrissä, matkalla sinne on ylitettettävä kolme korkeaa solaa, joista korkein on yli 4100 metrissä. Vuoristo-osuuden tuntemattomat tekijät ovat mahdolliset maanvyöryt sekä kuinka matkan rytmittäminen onnistuu niin, että ohueen ilmanalaan sopeutuminen sujuisi kohtuullisen kitkattomasti.

Poljettavaa Delhistä Leh'iin kertyy 1600 kilometriä. Vasta perillä Leh'ssä arvioin sitten, riittääkö aikaa polkea koko reittiä takaisin Delhiin saakka, vai pitääkö karavaani siirtää linja-autoon joksikin matkaa. Koska olosohteet ovat poikkeuksellien vaikeat, niin varaudun myös siihen ajatukseen, etten ehkä sittenkään pääse perille Leh'iin saakka (tällä yrittämällä).

Matkan etenemistä voi seurata Teksti-TV:n liikuntasivuilta (830). Esittelyjuttu on sivulla 836 ja sivuille 837-838 kollegat kirjaavat tekstiviesteilyäni 2-3 kertaa viikossa 21.7. alkaen (Kashmirin pääkaupungin Srinagarin jälkeen yhteyksissä voi olla useammankin päivän katkoksia). Tätä blogia päivittelen matkan aikana muutaman kerran, miten aikataulut ja yhteydet sen sallivat.

Ps. Yle Areenassa on uusi versio viime kesän Istanbul-reissun kiivastahtisesta yhteenvetovideosta. Se on nyt minuuttia pidempi; siinä on tekstitys englanniksi, jotta kuvat nivoutuvat selkeästi aikaan ja paikkaan; sekä ennen kaikkea tunnelmaan johdatteleva musiikki. Musiikin on luonut Tuomas Munck. Ja myönnän itsekin yllättyneeni, kuinka vahvaa lisäarvoa elävä ääniulottuvuus tuokaan.