Ihan tervettä?

Kuolema pyynnöstä

Oletko nähnyt elokuvan Meri sisälläni? Loistava näyttelijä Javier Bardem esittää miestä, joka kamppaili 28 vuotta eutanasian puolesta. Täysin halvaantunut haluaa lopettaa sietämättömäksi käyneen elämänsä ystävänsä avulla. Hän taistelee oikeudestaan kuolla. Perhe ja ystävät eivät halua menettää lähimmäistään, jota he ovat hoivanneet vuosikausia.

Vaan miksi omasta kehosta ei saa päättää, kun kokee infernaalista kipua tai on parantumattomasti sairas? Miksi silloin ei saisi pyytää kuolinapua? Miksi omaa kärsimystä ei voi lopettaa? Miksi omasta kehosta ei saa päättää itse?

Suomessa on pitkään pohdittu eutanasian laillistamista. Aamulehti vaati hiljattain (11.11.2010) suurin kirjaimin näin: Suomeen on saatava laki armokuolemasta.

Aktiivinen eutanasia ja avustettu itsemurha eivät ole eettisesti perusteltuja toimenpiteitä, mutta eikö kuolema voi olla myös helpotus sille, jolla on edessään vain tuskainen ja kivulias tie ilman toivoa?

Jos eutanasia koskisi vain hyvin sairaita ja vaikeasti kärsiviä, mikä olisi kivun ja sairauden mittari, jolloin itsemurhaa tulisi avustaa? Entä jos kärsivällä on myös vaikea masennus tai dementia kivun ja sairauden lisäksi?

Elokuva Meri sisälläni ei julista mitään, mutta se kertoo taitavasti sekä halvaantuneen kamppailusta että ystävien epätoivosta vaikean tehtävän edessä. Kestämätön yhtälö, joka antaa katsojalle mietittävää.

Hmm. Kuoleman kuukausi tämä marraskuu. Se tuo kovin synkkiä ajatuksia mieleen.

Asiasanat:

eutanasia

Javier Bardem

kuolema

Meri sisälläni

Mistä niitä raivolla hankittuja senttejä oikein tulee?

0 kommenttia

Jokaisen ministerin, joka suhtautuu torjuvasti kerjäämisen kieltävään lakiin, pitäisi joskus KÄVELLÄ kaupungin keskustassa. Kerjäläiset nimittäin hyökkäävät eteesi, vetävät hihasta, tyrkyttävät rihkamaa kaupaksi tai huutavat solvauksia, kun yrität väistää heitä. Nopeiden jalkojen omistaja jättää kerjäläisen nopeasti taakse, mutta olen nähnyt miten kerjäläiset roikkuvat hitaiden vanhusten kintereillä pitkiäkin matkoja. Vanhukset muistavat ne ajat, kun suomalaisiakin oli kerjuulla ja antavat ilmeisesti siksi ropojaan. Ministerit puolestaan ajavat autoissaan, eikä heillä ole minkäänlaista käsitystä katutodellisuudesta – varsinkaan kesäkatujen kerjäläisistä. Onneksi netissä ja poliisilla on silminäkijöiden todisteita kerjäläisten aggressiivisesta toiminnasta. Kun seuraat kerjäläistä 30 minuuttia, tajuat, että homma on orginisoitua. Kerjäläinen on työntekijä, jolta noudetaan kerjätyt rahat. Heitä kuskataan sopiviin kohtiin. Kerjäämisen luonne on nykyään toisenlaista kuin ennen, he eivät anele almuja. Päättäjät ovat kovin sinisilmäisiä, jos he uskovat siihen, että järjestyslain tehostaminen vaikuttaa kyseenalaisin keinoin toimivaan kerjäläismafiaan. Tuskin järjestyslain muuttaminen poistaisi kerjäämisongelman todellista vakavuutta. Nykyisen kerjäämiskulttuurin kieltämisellä ei ole mitään tekemistä rasismin, kylmän puoluepolitiikan, rotuopin, lähimmäisrakkauden puutteen tai köyhyyden kieltämisen kanssa, vaan laki edistäisi kansalaisten yleistä turvallisuutta ja järjestystä. Kyse on itsesuojelusta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että köyhyyttä ei pidä kriminalisoida, jos kyse on henkilökohtaisen elannon hankkimisesta kerjäämisellä, mutta rehellisestä kerjäämisestä ei ole enää kyse. Ihmiset kokevat turvattomuutta keskellä kirkasta päivää. Mielenkiintoista, että kerjäämiskielto kaatui hallituksessa. Uusi lakiesitys tullee nyt joulukuussa 2010 eduskunnan käsiteltäväksi. Jospa silminnäkijöiden todistuksilla on sittenkin arvoa. Jospa kaduilla käveleviä kansalaisia ei enää ahdisteltaisi ensi kesänä. Ellei asiaan puututa, näemmekö ensi kesänä raivokkaita kerjäläisiä kotiovillamme?

Asiasanat:

kerjäläiset

kerjääminen

kerjäämiskielto

It is brave to smile, when your heart cries

0 kommenttia

Ilo ja suru aiheuttavat väkeviä tuntemuksia meissä kaikissa. Ne muuttavat mielialaa, olemusta ja tuntuvat sydämessä asti. Sydämen tunteita siis. Karjalaisten sanonta kuuluu ”ilo pintaan, vaikka sydän märkänis”.

Moni meistä on kuullut tuon kehotuksen. Neuvo on komea, mutta sikäli kummallinen, sillä sehän tarkoittaa pakkoa olla reipas. Minusta neuvo on absurdi.

Miten suu voi nauraa, kun sydän itkee verta? Silloinhan ihminen toimii itseään vastaan, sillä ilmeet, eleet ja sanat ovat ristiriidassa sisäisen olotilan kanssa. Sellainen elämä vie hirveästi energiaa.

Olen puhunut viime päivien aikana työni vuoksi useamman eläkkeellä olevan karjalaisen kanssa puhelimessa. Iloisen pulputuksen lisäksi olen kuullut tarinoita siitä, miten on oltu monta kertaa kovilla elämän juoksussa. Töitä tehtiin maatalossa ja tehtaassa hymy huulilla, vaikka eteen tuli asioita, joista oli vain vaiettava. Sitten oli myös niitä, joiden oli vaiettava iloisista asioista ja pidettävä naama peruslukemilla. Ilo oli peitettävä.

Elämä oli ennen erilaista. Jokaista kokemusta ja tuntemusta ei toitotettu alta aikayksiksön tekstiviestillä ystäville tai kommentilla FB-kavereille kuten nykyään. Avoimuuden puute aiheutti myös sen, että tärkeitä asioita jäi kertomatta.

Suuri viisaus karjalaisten sananlaskussa (Ilo pintaan, vaikka sydän märkänis) lienee siinä, että äitien neuvolla lapset oppivat suojelemaan herkkää sisintään. Ken peitti tunteensa naamiolla, saattoi myös koteloida tunteensa.

Asiasanat:

ilo

onni

suru

Maksatko visuaalisesta maailmasta, jonka näet vain tietokoneellasi?

9 kommenttia

Aamulehti kertoi 4.9.2010 uutisessaan, että ”virtuaalivarkaat saivat jopa tuhannen euron saaliit", vaikka itse asiassa kyseessä on reaalimaailman varkaus, joka kohdistui virtuaalitodellisuuteen.

Uutinen vaikuttaa ensilukemalta kerrassaan hullunkuriselta. Eihän Habbo Hotellia ja sen asukkaita ei ole oikeasti olemassa, vaan se on nettipeli. Miksi ihmeessä ostaisin virtuaalisia huonekaluja tai hotellihahmolle efektejä, joita ei oikeasti ole olemassa?

Markkinointi on taitavaa. Nuorille ja lapsenmielisille myydään netissä jatkuvasti kaikenlaista virtuaalikrääsää, joka ”parantaa peliä”. Itse en maksaisi mielikuvituksen tuotteesta yhtäkään senttiä.

Habbo hotellin salasanavarkaudet olivat poliisin tutkittavana jo keväällä 2010. Uusin tietomurto työllistää taas poliisiparkoja. Rikoksen kohteeksi on joutunut noin 400 Habbo Hotelin käyttäjää, mutta määrän epäillään kasvavan.

Irc-galleria muistuttaa siitä, että virtuaaliomaisuudestakin on pidettävä huolta tietokoneen suojauksella.

Asiasanat:

tietomurto

virtuaalivarkaus

Huumeannoksesta hyötyä ja iloa!

2 kommenttia

Juoksemisen filosofia on kiehtova aihe. Miksi ihminen laittaa töppöstä toisen eteen säästä piittamatta, rääkkää särkevää kehoaan, kun voimat ovat loppumaisillaan?

Näppituntumani sanoo, että juoksu harrastuksena on lisääntynyt – ainakin juoksijoita osallistui sekä Helsingin puoli- ja täysmaratoneille että Tukholman maratonille vuonna 2010 enemmän kuin koskaan.

Ehkä kasvava juoksuinnostus liittyy siihen, että elämäntahti on kiihtynyt. Elämää ja kiireen tuntua ikäänkuin hallitaan juoksemalla. Juoksemisen aikana maailma pysyy paikallaan ja näin se on paremmin hallittavissa. Toki juoksemiseen liittyy myös meditatiivisia hetkiä, jotka tuovat mielenrauhaa ja iloa.

Omasta lenkkeilystäni on jo pitkä, pitkä aika, joten olen lähinnä tyytynyt seuraamaan sivusta useampaa himojuoksijaa ja heidän suhdettaan juoksemiseen. Nämä juoksijat ovat niin riippuvaisia harrastuksestaan, että eivät voi elää ilman sitä. Kyse on tietysti siitä hyvänolon tunteesta, joka tulee juoksurääkin jälkeen.

Tästä päihdyttävästä tunteesta on käytetty termiä runnes's high eli juoksijan taivas jo 1970-luvusta lähtien. Nyt hurmostilasta on saatu myös fysiologista näyttöä.

Münchenin teknisen yliopiston tutkijat mittasivat muutokset aivojen kemiassa, kun fyysinen juoksukärsimys muuttuu psyykkiseksi nautinnoksi.

Aivot voi siis huumata halvalla, ihan ilman kehoon lisättäviä päihteitäkin. Mitä pidempiä ja puuduttavampia lenkkejä juoksee, sitän todennäköisimmin kokee endorfiinihumalan, oikean hölkkääjän huppelin.

Oma toiveeni onkin kokea jokin päivä uudestaan se iki-ihana hetki, kun juokseminen on yhtä vaivatonta kuin keijukaisen lento. Muistan tunteen vieläkin, vaikka siitä on paljon, paljon aikaa. Olisin voinut juosta loputtomattomiin.

Asiasanat:

Ehostaminen on hyvinvoinnin tehostamista

2 kommenttia

Ulkonäön ehostamista, kauneuteen satsaamista ja itsensä laittamista on pidetty kautta aikojen pinnallisena ja negatiivisena turhamaisuutena – ainakin meillä Suomessa. Miksi huoliteltu ulkonäkö ei voisi hyvä asia, joka luo meille kaikille iloa ja tyylikkyyttä?

Itse katselen mieluiten niitä, joiden tukka on laitettu, kasvot on huoliteltu ja yllä on siistejä vaatteita kuin niitä, joilla hento kuontalo roikkuu silmillä, keho hyllyy rasvamakkaroista, olemus on verhottu nuhjuiseen kaapuun ja finninen naama loistaa harmauttaan.

Olen mielissäni siitä, että suomalaisten asenteita mittaava uusin Risc Monitor -tutkimus kertoo nykynuorten panostavan ulkonäköönsä. Minusta ulkonäkö ja hyvinvointi liittyvät toisiinsa. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että myös omaan terveyteen halutaan satsata. Se on hyvä asia, se.

Selväähän se on, että itsensä puunaaminen on kallista ja aikaavievää puuhaa, eikä ylimielistä asennetta pysty peittämään millään pakkelilla. Moukkamaisuutta ja tyhmyyttä ei voi peittää keinotekoisesti, mutta sivistymättömiä ja typeriä löytyy myös niistä, jotka eivät panosta ulkonäköönsä ollenkaan.

Perinteiset feministit pelkäävät, että ulkonäkökeskeisyyden kasvu vie naisen yhteiskunnallista asemaa väärään suuntaan. Uhkakuvana on se, että meistä tulee parishiltoneita. Feministit haluavat päteä lähinnä koulutuksellaan ja kokemuksellaan. Työhakemukseen liitettävä valokuva on heille käsittämätöntä. ”Enhän minä naamallani töitä hae, vaan osaamisellani!”

Onneksi glamourfeministimme Lenita Airisto tajusi ulkonäöen merkityksen työelämässä jo ajat sitten. Hän sanoo, että huolitellusta ulkonäöstä on aina hyötyä - sekä miehille että naisille. Miksi kauneutta ei saisi näyttää? Miksi miellyttävää ulkonäköä pitäisi peitellä?

Miesten komistustuotteet ja naisten meikkileikit ovat tätä päivää, mutta toivottavasti ulkonäkö ei ole tärkeintä kenenkään elämässä. Itsensä kehittäminen ja kouluttautuminen ovat luonnollinen osa hyvinvointia. Aivoja pitää kiusata, jotta voi kokea myös psyykkistä hyvinvointia. (postaus: Projektina kehon kiusaaminen)

Vai huomaako älykkyyden ja sydämen sivistyksen ulkonäön perusteella?

Asiasanat:

ehostaminen

meikit

ulkonäkö

Kotomaamme kulissit ovat kunnossa

1 kommentti

Moni on päivitellyt viime päivinä amerikkalaisen viikkolehti Newsweekin arviointia, jonka mukaan Suomi on maailman paras maa. Tarkemmin sanoen meillä on maailman parhaat olosuhteet. Vaan missä menee vikaan, jos maa on hyvä, mutta suomalaiset eivät osaa arvostaa maataan, vaan tuhoavat olosuhteensa?

Newsweekin uutisesta nousi poru, sillä Suomen asiat eivät ole hyvin. Tulos on monen mielestä väärä, sillä emme ole terveitä, iloisia ja tyytyväisiä, joten maamme ei voi olla paras.

Itse en hämmästele tulosta yhtään. Tosin - vertailu oli typerä jo lähtökohdiltaan. Arviointiin oli poimittu lähinnä materialistisia (lue: amerikkalaisia) arvoja. Pehmeät arvot oli jätetty pois.

Tein nopean kyselykierroksen tuttavapiirissäni (perulainen, kolumbialainen, kiinalainen, sveitsiläinen, saksalainen, itävaltalainen) ja kysyin mikä Suomessa on parasta.

Tuttavani kertoivat minulle, että täällä on ihana, puhdas luonto ja rauhallista asua. Myös hyvät koulut, huumeeton, turvallinen ja helppo elämä mainittiin. Yhteiskuntamme ei ole heidän mielestä monimutkainen, vaan täällä on helppo toimia. Ihmisiin voi luottaa. Tulokseni vastaa Newsweekin tulosta eli kulissit ovat hyvät.

Suomalaisten käyttäytymisestä he sanoivat näin: suomalaiset katsovat paljon televisiota, viihtyvät mökeillään, juovat paljon alkoholia ja tapaavat vanhempiaan kovin harvoin. Poliittisista päätöksistä ulkomaalaiset tuttavani eivä osaa (lue: eivät halua) sanoa kovinkaan paljon, mutta totuushan on se, että kansa jakaantuu kovaa vauhtia hyvä- ja huono-osaisiin.

Elintavoissa olisi paljon, paljon kohentamisen varaa. Nuorten työttömyys, perheväkivalta, liikajuominen ja vanhusten terveyshuolto ovat olleet ikiaikaisen jankutuksen aiheita politikkojen agendalla, mutta asiat luisuvat koko ajan hullumpaan suuntaan.

Jos Newsweek vertailisi jatkossa eri kansalaisten subjektiivista hyvinvointia, nousisivat suomalaisten mielenterveysongelmat ja liikajuominen näkyviin. Silloin maamme vertailusijoitus olisi oikeansuuntainen. Emme olisi ykkössijalla.

Nykyisessä vertailussa Newsweek mittasi elämänlaatua sellaisilla arvoilla kuten sukupuolten tasa-arvo, köyhyydessä elävien vähäisyys, varakkuuden tasainen jakautuminen, itsemurhien määrä, ympäristön tila sekä työssäkäyvien osuus väestöstä.

Ehkä tästä ”vuoden parhaasta uutisesta” voisi olla se hyöty, että Suomi-kuva kirkastui taas pikkuisen. Maailmallehan levisi muutama viikko sitten kuvia kyseenalaisesta saunakisastamme, jossa venäläinen ei kestänyt kunnon löylyjä.

Asiasanat:

elintavat

elämänlaatu

suomalaisuus

Tavarataivas on jätevuori

2 kommenttia

Oletko nähnyt animaatioelokuvan Walle-E? Se kertoo yksinäisestä ja inhimillisestä siivousrobotista, joka järjestelee tutunnäköisiä tavaroita autioituneen Maa-planeetan loputtoman tuntuisella kaatopaikalla.

Liikuntakyvyttömät, itsensä muodottomaksi syöneet ihmiset asuvat täysin koneistetulla avaruusaluksella, sillä he ovat saastuttaneet planeettansa asuinkelvottomaksi.

Vaikka elokuva on hellyttävän hauska ja sarkastinen seikkailukomedia, ahdistavat tarinan alkukuvat ainakin minua.

Katastrofi johtuu tietysti siitä, että itsekäs ylikuluttaminen, ylenpalttinen tavaroiden ostaminen, röyhkeä energian loputon tuhlaaminen johtivat inhimillisen elämänmuodon tuhoamiseen. (Mieti siis, lähdetkö Tampereelle juuri avatun huonekalujätin turhille kaupoille!)

Ekologista sanomaa löytyy myös upeasta FST:llä esitettävästä neliosaisesta brittisarjasta Kaatopaikka kutsuu, joka kertoo valtavasta englantilaisesta kaatopaikasta. Se esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008 ja ohjelmatietojen mukaan sarja tulee vielä nettilevitykseen.

Alkujaksossa reality-ohjelmaan valitut britit arvelevat joutuvansa eräänlaiseen selviytymisleikkiin autiolle hiekkarannalle. Järkytys on suuri, kun bussi viekin vapaaehtoiset tv-esiintyjät haisevalle kaatopaikalle. Hygieniaohjeet ja muut toimintatavat selvitetään kilpailijoille huolellisesti, sillä kenenkään ei pidä sairastua kaatopaikan rottien tai muiden eläinten levittämiin tauteihin.

Ken kestää asua kaatopaikalla kokonaiset 3 viikkoa, pääsee jakamaan 20.000 punnan arvoista rahapottia. Leikistä voi toki luopua kesken, mutta lähtijä kasvattaa luonnollisesti kokeiluun jäävien rahaosuutta. Toisessa jakossa (23.5. ja 24.5.2010) porukalta vietiin kuivakäymäläboksit, sillä jengin piti rakentaa kaatopaikalta löytyvistä rakennusmateriaaleista kompostoituva käymälä - itse.

Walle-E:n tavoin britit keräävät hyödyllisiä esineitä, joita he käyttävät uudelleen asuessaan kaatopaikalla.

Sarjaan valitut ihmiset ovat hyvin erilaisia, mikä tekee sarjasta mielenkiintoisen. Ekointoilija Selena nousee kello viisi aamulta keräämään muovia, sillä hän ei halua jättää muovia maaperään. Aamu-uninen mallityttö Sasha taitaa olla seuraava pudokas, sillä hän haluaa takaisin kodin silkkilakanoihin pois hurjasta kaatopaikkaelämästä. Sitä paitsi - täytyyhän hänen päästä hoidattamaan naurettavia kynnenpidennyksiään.

Itse en voisi kuvitella eläväni päivääkään kaatopaikalla. Yksi opastettu vierailu oli erittäin mielekäs, mutta riittävä, sillä haju oli sanoinkuvaamattoman kuvottava.

Vierailustani muistan erityisesti sen, että tavaraa ei voi heittää ”pois”. Sellaista paikkaa ei ole olemassa, vaan ”pois” tarkoittaa maaperää kuten kuoppaa tai maa-aluetta. Yritän ostaa vähemmän ja ympäristöystävällisesti ja nuukailen parhaani mukaan.

Suosittelen tv-ohjelmaa kaikille niille, jotka eivät pääse henkilökohtaisesti käymään suurella kaatopaikalla. Ken näkee jätevuoret, se ymmärtää paremmin, että kulutusvimma on saatava aisoihin.

Asiasanat:

Onko väkivallalla kasvattaminen rakkautta?

1 kommentti

Suomessa kurittaminen on lailla kielletty. Unicefin kyselyn mukaan kolmannes suomalaislapsista hyväksyy kuitenkin kurittamisen.

Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että nykylapset eivät tiedä mitä kurittaminen oikeasti tarkoittaa vai sitäkö, että lapset haluavat kovaotteisempaa kasvatusta?

Uutisen mukaan etelässä ja idässä noin 60 prosenttia ei salli kuritusta milloinkaan. Loogista. Jos tietää, että kurittaminen tarkoittaa muuta kuin komentamista, ei sitä voi hyväksyä.

Kummallista, että kaikista maailman tahoista juuri Unicef kysyisi lapsilta hyväksyvätkö he itseensä kohdistuvaa kurittamista.

Siis, se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa...

Asiasanat:

kurittaminen

Unicef

Varo heikkoja kopioita ja pilleripiraatteja

0 kommenttia

Väärennetty T-paita ei ole hengenvaarallinen juttu, mutta lääkeväärennös voi tuhota terveytesi. Laadunvalvonnan laboratoriot ja tulliviranomaiset näkevät vain jäävuoren huipun siitä, mitä lääkeväärennösten maailmankaupassa liikkuu.

Äsken esitetyssä (11.3.2010) Ulkolinjan Vaarallinen väärennös -ohjelmassa näytetään miten maailmalla liikkuvat tarkastusagentit, väärennösten etsijät ja tutkivat journalistit paljastavat vaarallisia piraattikopiota. Enpä ole vähään aikaan nähnyt tv-ohjelmaa, jossa kasvoja on blurrattu yhtä tiheästi kuten tässä ohjelmassa.

Väärennösten maailmassa kaupataan uni-, masennus- ja malarialääkkeitä sekä antibiootteja kohtalokkain seurauksin. Esimerkiksi Kambodzassa annetaan vakavasti sairaille lapsille väärennettyjä malarialääkkeitä, jotka pahimmassa tapauksessa tappavat lapset.

Kiinassa valmistetaan täysin aidoilta näyttäviä, hologrammeilla varustettuja kännykkäakkuja, jotka voivat latautuessaan ylikuumentua niin, että ne räjähtävät pienoispommin tavoin. Näitä akkuja lähetettiin Ranskaan huomattava lasti eli 24.000 kappaletta.

TV-ohjelma pullahtaa huomenna YLE Areenaan katsottavaksi. Ohjelman voi katsoa myös ma 15.3.2010 klo 22.55 TV1:stä.

Asiasanat:

lääkeväärennös