Ajan henki: työntekijä kohtuuttomasti alakynnessä työnantajan suhteen somessa

Yksityisminää ei saa irti työminästä. Niinpä työnantajat pitää totuttaa nettielämään. On ajan henki, että työnantaja pyrkii olemaan mieltä ja ottamaan kantaa siihen, millä tavalla yksityinen henkilö on läsnä verkossa omalla ajallaan ja omissa nimissään. Ellemme pidä varaamme, voi käydä niin että tavaksi vakiintuu, että työnantaja omistaa henkilöbrändimme 24/7. Sellainen tilanne lähestyy jo digitaalista feodalismia.

Kokoan linkkejä työn ja nettielämän yhteensovittamisesta. Ehdota lisää, jos tietämäsi julkinen tapaus puuttuu koosteesta.

Helsingin sanomien 23.1. julkaistussa jutussa Facebook-potkujen takana usein kanteleva työkaveri todetaan:

Työnantajalle tuskin tulee yllätyksenä, että työntekijät suhtautuvat työpaikkaansa ristiriitaisin tuntein. Etenkin matalapalkka-aloilla, joilla työolot ovat kehnot ja ihmiset helposti korvattavissa.

Kahvihuoneiden estottomasta kritiikistä Facebook-tilityksen erottaa kuitenkin se, että siitä jää kirjallinen jälki.

Se on kätevää, kun muutenkin halutaan päästä eroon hankalaksi koetusta työntekijästä, kirjoittta Helsingin sanomat.

Juttuun haastatellun Palvelualan ammattijärjestö Pamin Tampereen aluepäällikkö Niina Koivuniemen mukaan keinoon onkin turvauduttu osana irtisanomisen perustelurepertuaaria. Jos irtisanominen on päätynyt oikeuteen, Facebook-kirjoitus ei ole se, jonka työnantaja on ottanut esiin irtisanomisen perusteena.

Summa summarum: ihmiset ovat joskus hankalia, mutta se että he ilmaisevat mielipiteensä sosiaalisessa mediassa ei välttämättä ole irtisanomisperuste. 

Miten voisimme valaa suomalaisiin enemmän rohkeutta pitää kiinni nettielämästään?