Heikko signaali? Bloggaaminen jatkuu eläkkeellä
Kun tämän päivän tietotyöläinen jää eläkkeelle, hän menettää asemansa organisaatiossa ja työyhteisössä. Omaa ääntään yhteiskunnallisena vaikuttajana ja ajattelijana ei tarvitse menettäää, sen osoittavat YLEstä vuoden sisään eläkkeelle jääneet, joskin freelancer-työssä jatkavat radiomiehet Matti Laitinen ja Pekka Kyrö.
"Nyt kun Jungner on lähtenyt Yleisradiosta ja kertonut mitä sai viidessä vuodessa aikaan, minäkin ajattelin kertoa Ylestä lähdöstäni, mutta en siitä mitä mahdollisesti sain aikaan 23 vuodessa, vaan siitä miltä tuntui eläkkeellejäämisen jälkeen", Kyrö kirjoittaa kuulokulmia-blogissaan.
"Tämä on kai se eläkkeelle jäämisen suurin oppi. On osattava suojata itsensä siltä yksinäisyydeltä, joka syntyy kun se mikä on antanut elämälle, tarkemmin sanottuna toiminnalle, kaiken sisällön eräänä päivänä loppuu. Työtoverit kiittävät, halaavat ja hyvästelevät, kukittavat kuin vainajan. Ja juotuaan lasillinen palaavat jokapäiväiseen työhönsä. Vain minä en enää sinne palaa. Tämä on kosminen hetki. Työelämä oli siinä. Siinä seison kadulla keskellä yötä odottamassa taksia kotiin."
Pekka Kyrö oli Radioteatterin päällikkö.
"Radioteatteri oli minulle kaikki kaikessa. Erittäin uhanalaisena ja perifeerisinä ohjelmalajina se tuntui sitäkin tärkeämmältä. Minulla on pahvilaatikossa nelisenkymmentä muistikirjaani ylevuosiltani, niissä on kehityssuunnitelmia, organisaatiokaavailuja, ohjelmasuunnitelmia, budjettikehittelyjä, mutta myös purkauksia asioista jotka eivät onnistu, jotka eivät mene niin kuin toivoisi. Luonnoksia puheiksi eläkkeellelähtijöille. Ja muuta sellaista. Kaikki muut paperit heitin roskikseen.ja johtamistaidon oppaat annoin muille."
Matti Laitinen toimitti pitkään YLE Radio 1:n yhteiskuntakriittistä Vallan vaiheilla - ohjelmaa ja on jatkanut bloggaamista YLEn netissä eläkkeelle jäätyään.
Kuukauden eläkkeellä olemisen kokemuksella hän kirjoitti maaliskuussa 2009 seuraavasti:
"Näin toimittajana on myös hyvä muistaa, että palkkatyössä ollessa tapasi kiinnostavia ihmisiä ja sai houkuttelevia kutsuja, sillä toimittaja edusti organisaatiota. Kun tämä status loppuu, niin kutsutkin loppuvat. Ei siis kannata luulla liikaa itsestään."
Nyt hän opettaa samaa pestinsä päättäneelle Mikael Jungnerille:
"Taitaa olla niin, että mitä isommalla ja näkyvämmällä pallilla henkilö istuu, niin sitä vaikeampaa on käsittää oma asemansa. Sitä luulee helposti, että MINÄ olen se jota arvostetaan, kutsutaan sinne tänne ja pidetään hyvänä. Eihän se näin ole. Se on kova paikka hyväksyä oman persoonansa painoarvo, kun ´kaluunat´on otettu pois kuin komentavalta kenraalilta. Olet vain sitä mitä olet, hyvä jätkä tai paskiainen. Todellinen ihminen."
Jungner on kertonut kirjoittavansa muistelmat johtajakaudestaan. Kirjaa odotellessa olisi kiinnostavaa lukea tältä ahkeralta Twitterin ja Facebookin käyttäjältä myös pohditumpaa tekstiä blogimuodossa.
