Miksi tyytyä kesäaikaan kun viisareita voisi pyöräyttää enemmänkin
Kellojen siirto kesäaikaan jaksaa ärsyttää vuodesta toiseen. "Vähän kuin toipuisi jetlagistä", totesi kollega hississä kesäajan ensimmäisenä arkiaamuna. Ja samasta asiastahan siinä on kysymys: aikaerorasituksesta.
Miksi aikaerorasitus sitten harmittaa vähemmän silloin kun se syntyy matkustamisesta eikä EU-määräyksestä? No, toisin kuin kesäajalla, matkustamisella on aina jokin tarkoitus, ja matkan ajankohdasta ja kohteesta voi päättää useimmiten itse. Akuutiksi ratkaisuksi kesäaikaraivoon voisikin ehkä sopia, että matkustaa maaliskuussa jonnekin toiselle aikavyöhykkeelle, jolloin jetlag-fiilikselle on oikea ja itseaiheutettu peruste.
Mutta lentomatkailu ei tietysti ole hyvä juttu ainakaan pelkän kesäaikatorjunnan takia, kun pikemminkin pitäisi pyrkiä pienentämään omaa ekologista jalanjälkeään. Voisiko kelloja siirrellä muuten vaan vapaaehtoisesti ja samalla valita oman aikavyöhykkeensä?
Lähikaukomatkailu säästää ilmastoa ja sopii myös kiireisille
Ehdotan lähikaukomatkoja. Ne voisi toteuttaa isossa hallissa, jonne myytäisiin "matkoja" eri puolille maailmaa. Matkalaukku pakattaisiin kuten oikeallekin matkalle, ja hallin eteisessä olisi ihan oikea terminaalitunnelma. Talvikamppeet jätettäisiin narikkaan, ja kellot siirrettäisiin kohdemaan aikaan. Kiireinen matkaaja marssisi suoraan hallin matkakohteeseen, mutta perinteisempi voisi istua virtuaalilentokoneeseen ja viettää muutaman tunnin turvavöissä perillepääsyä odotellen.
Halliin olisi rakennettu niin autenttinen ympäristö kuin mahdollista paikallisine ihmisineen, turisteineen, äänineen, hajuineen ja makuineen. Ja jokainen tietysti valitsisi itse miten matka-aikansa kuluttaisi. Majoitusvaihtoehtoja olisi tarjolla joka lähtöön, ja tarjolla olisi mahdollisuus omatoimimatkailuun tai opastettuihin kiertoajeluihin.
Toisten maailmojen tehotunnelmaa virtuaalikypärällä
Koska tilaan rakennetut lavasteet joka tapauksessa olisivat vain kulissia eikä paikallisia ihmisiäkään olisi riittävää määrää, intensiivisempää tunnelmaa haluavien olisi mahdollista käyttää lisäksi virtuaalikypärää, joka tuo äänet, hajut ja maut käytännössä oman pään sisään. Kypärään sisältyvän nettiyhteyden, kameran ja äänentoistolaitteiden avulla voisi päästä vielä lähemmäksi aitoa kohdemaata ja kommunikoimaan siellä jossain kaukana olevien ihmisten kanssa.
Maapallon oikeiden kohteiden lisäksi tarjolla voisi olla matkoja myös keksittyihin maailmoihin. Yhteistä näille kaikille olisi, että matka kestäisi lyhyimmilläänkin useampia päiviä, jona aikana matkalainen olisi täysin irti normaalista arjestaan ja aikavyöhykkeestään.
Virtuaalikypärä voi olla kaupoissa jo muutaman vuoden kuluttua ja se mahdollistaa nämä elämysmatkat vaikka omasta makuuhuoneesta. Mutta milloin nähdään se, että urheilu- tai messuhalli muuttuu vaikkapa kahden viikon virtuaali-Brasiliaksi, jossa pääsee keskelle Rion karnevaalitunnelmaa kypärällä tai ilman?
3 kommenttia
Su 05.04.2009 @ 13:46
Päänsisäisiä virtuaalimatkoja taidetaan tehdä näppiksen tai pelikonsolin ääressä jo ihan ilman kypäröitäkin. Toisille se ei ole turismia vaan jonkin asteen siirtolaisuutta: kullakin hetkellä meneillään olevassa pelissä vietetään tuntuvia määriä aikaa viikkotasolla.
Virtuaalimaailmoja talouden näkökulmasta tutkiva Edward Castronova kirjoitti tuoreimman kirjansa (Exodus to the Virtual World - How Online Fun Is Changing Reality, 2007) siitä näkökulmasta, että mitä tämä siirtolaisuus muihin maailmoihin voisi tarkoittaa yhteiskunnan vetotulon muodostuksen ja lainsäädännön kannalta: kun yhä suurempi osa kansalaisia valitsee ajanvietteekseen pikselipaikat, heidän kulutuksensa ja panoksensa kansantalouden pyörittämiseen on niiltä osin lähikioskeilta ja leffatettereilta pois. Entäpä yhteiskunnallinen vaikuttaminen sitten: mitä se kertoo poliittisen järjestelmämme motivoivuudesta ja kiinnostvuudesta, että yhä suurempi osa väkeä on tulenpalavan kiinnostunut keskustelemaan pelimaailmansa sääntömuutoksista, muttei viitsi äänestää IRL vaaleissa.
Ma 06.04.2009 @ 16:01
Minä tartuin heti tuohon ajatukseen kulutuksen ja työpanoksen siirtymisestä pois reaalitaloudesta. Mielestäni tämä olisi varsin postitiivinen kehityskulku, sillä toiminta ja kuluttaminen virtuaalimaailmoissa on (tarvittavaa sähköä + infraa lukuun ottamatta) puhdasta kuluttamista.
Tähän liittyy myös kysymys siitä, mihin talouskasvu voi pitkällä aikavälillä perustua ilman, että pallon pinnalle jää muutakin kuin savuavaa erämaata 2100-luvulle tultaessa. Tällä hetkellä ihmisten perustarpeiden ylittävä kulutus kohdistuu mielestäni yllättävänkin paljon materiaaliseen maailmaan, mikä johtaa ympäristön kuormitukseen ja muihin negatiivisiin ilmiöihin. Jos vapaa-ajalla kulutus kohdistuu vaatteisiin, kodinelektronikkaan, liikkumiseen, matkustamiseen, uuteen autoon, vaatteisiin, pihveihin jne. niin rajat häämöttävät edessä melko lähellä. Jos kulutus puolestaan suuntautuu johonkin virtuaalimaailmassa, rajat ovat vielä kaukana horisontin takana. En ihmettelisi, jos verotus jakautuisi tulevaisuudessa fyysisen maailman raskaisiin veroihin ja virtuaalisen maailman kevyempiin veroihin. Toisaalta kuluttaminenkin voisi kovasti kärjistettynä jakautua kahteen tyyppiin: fyysisen maailmaan kohdistuvan huonon omantunnon kuluttamiseen ja virtuaaliseen maailmaan liittyvään hyvän mielen harmittomaan kuluttamisen.
En näe täysin epärealistisena ajatuksena sitä, että virtuaalinen talous kasvaisi tulevaisuudessa fyysisen rinnalle, sillä virtuaalisessa maailmassa ihmiset voivat yhtä lailla tuottaa jotakin arvokasta samalla tavalla kuin fyysisessä maailmassakin. Kulutuksen motiivitkaan ole toisistaan täysin poikkeavat. Jos joku esimerkiksi suunnittelee hienoja asusteita avatareille, niin todennäköisesti niiden ostaminen ja käyttäminen tyydyttää samankaltaisia identiteettiin liittyviä tarpeita kuin reaalimailmassakin. Tässä tullaan aika nopeasti juridisiin kysymyksiin kuten omistusoikeuksiin, tekijänoikeuksiin ja oikeuteen verottaa. Uskoisin, että verotukseen liittyvät suuret kysymykset tulevat liittymään siihen, verotetaanko tuottamista vai kuluttamista. Olisi houkuttelevaa visioida fyysisen talouden rinnalle virtuaalista talousjärjestelmää, jonka yhteys reaalitalouteen olisi poikki. Tällöin eurot tai dollarit korvautuisivat joillakin muilla vaihdon välineillä, joiden arvo määräytyisi virtuaalimaailman tapahtumien välityksellä. Eli öljy ja muu energia, asuntovarallisuus tai reaalimaailman konflitkit eivät vaikuttaisi virtuaalivarallisuuden arvoon. Toisaalta virtuaalitalouden heilahteluista saattaisi tulla ultranopeita, sillä pelkästään reaalimaailman tapahtumat vaativat paljon aikaa, mutta siitä huolimatta talouden heilahtelut tuntuvat varsin nopeilta.
