Päivän sana: kuratointi

Web 2.0 Expo -tapahtuma New Yorkissa käynnistyi toden teolla tänään. Pitkin päivää pidetyistä lukuisista esityksistä on tietenkin mahdoton löytää mitään yhteistä teemaa, mutta seuraamissani esityksissä tuntui tänään nousevan pintaan web-sisällön kuratointi.

Termi täytynee selittää. Museomaailmassa kuratointia on tehty iät ja ajat. Siellä kuraattori on arvostettu ammattilainen: henkilö, joka tekee päätökset siitä, mitä ja millä perusteilla kokoelmaa kartutetaan.

Verkossa ja verkkojournalismissa kuratointi on viime vuosina noussut tärkeäksi puheenaiheeksi. Puheenvuorossaa konsultti Margot Bloomstein käsitteli web-kuratoinnin periaatteita ja etiikkaa. Bloomstein korosti, että pelkästään kaikenlaisen sisällön kerääminen ei ole kuratointia; aivan kuten minkä tahansa esinemassan kokoaminen ei vielä muodosta todellista kokoelmaa. Bloomsteinin mielestä esimerkiksi Huffington Post ei siis kuratoi vaan agregoi: kerää kaikkea mahdollista ja syytää kahmimaansa sisältöä kaikille mahdollisille tahoille.

Bloomsteinin mukaan suodattamisen tai harkitun keräilyn idea on keskeinen kuratoinnissa. Järkevästi tehty keräily mahdollistaa yleisölle mahdollisuuden saada sisällöstä irti merkitystä. Hyvin kuratoitu sisältö vastaa kysymyksiin "miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä tässä sisällössä on tärkeintä".

Eikä kuratoinnissa ole kysymys pelkästään olemassaolevan materiaalin käytöstä. Hyvä kuraattori myös luo uutta sisältöä, joiden avulla jo olemassa oleva sisältö saa uudenlaista valoa. Esimerkkinä tällaisesta kuratoinnista käy vaikkapa Ylen Elävä arkisto: se ei palveluna koostu sattumanvaraisesta arkistomateriaalista vaan se on toimitettu kokonaisuus, jossa esitellylle sisällölle annetaan konteksti.

Toisesta näkökulmasta kuratointia lähestyi Googlen omistaman YouTuben Next Lab -yksikön johtajiin kuuluva Timothy Shey. Sheyn alustuksesta kävi selvästi ilmi, että YouTube haluaisi selvästi eteenpäin nykyisestä tilanteestaan, jossa palvelu on yksittäisten, suhteellisen lyhyiden videopätkien esitysalusta. YouTuben haluna on televisionomainen, lean back -kokemus, jossa käyttäjän ei tarvitsisi joka kolmas minuutti klikata jotakin. Suunta olisi siis sama kuin nykyisillä tv-toimijoilla jo on.

Shey näkee tämänkaltaisen mahdollisuuden olevan olemassa. Nykyiset tv-kanavajätit kuten HBO, CNN ja MTV olivat alkuvaiheessa juuri muiden sisältöä kuratoivia toimijoita. Erityisesti MTV:n muutos kiinnostaa Sheytä: levy-yhtiöiden musiikkivideoiden kuratoijasta on 30 vuodessa kehittynyt uudenlaisia tv-formaatteja itse aktiivisesti kehittävä viihdevaikuttaja. Samaa kehitystä Shey näkee web-maailmassa esimerkiksi Bloomsteininkin mainitsemassa Huffington Postissa, joka alkaa kääntyä puhtaasta kuratoijasta tai kerääjästä oman originaalisisältönsä tuottajaksi.

Shey jakaa YouTuben nykyiset sisällöntuottajat nelikenttään, jonka akseleina ovat puhdas kuratointi/puhdas originaalisisältö ja suuri/pieni tuotantobudjetti. Näin syntyvän nelikentän muut osat YouTubesta löytyvät, mutta neljännes, jossa suurella budjetilla luotaisiin omaa alkuperäistä sisältöä, puuttuvat vielä. Lähes ainoana esimerkkinä tällaisesta Shey mainitsee Revision3-yhtiön, jonka tunnetuin tuote on web-aiheinen DiggNation-ohjelma.

Vaikuttavasta ja paljon katsojia keräävästä YouTube-kuratoinnista Shey ottaa esimerkiksi Ray William Johnsonin, jonka YouTube-kanavasta on tullut palvelun suosituin, vaikka Johnson ei (tiukasti tulkiten) tuotakaan samanlaista originaalisisältöä kuin esimerkiksi muusikot. Mutta fiksusti toimiva kuraattori tietenkin suuntaa valokeilansa sinne, missä todella uutta syntyy: näin MTV:kin aikanaan rakensi uusia tähtiä.