Mistä avoimuus- ja läpinäkyvyyspuhe sai alkunsa?

Avoimuus ja läpinäkyvyys uivat puheenparteemme vuosituhannen vaihteessa. Avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä puhutaan nyt niin julkisen hallinnon ja kirkon, kuin kaupan ja teollisuuden ja muun yritystoiminnan piirissä. 

Sen toivat muassaan yhteiskunnalliset muutokset niin idässä kuin lännessä - ja muutosta kiihdytti internetin aiheuttama viestintäteknologinen murros. 

Suljettu EU alkoi avautua vuosituhannen vaihteessa

“Vuosituhannen vaihteen arjessa elää voimakkaana tiedon vallankumous, kun uusi tekniikka ja internetin tapaiset kanavat avaavat räjähdysmäisiä tiedon levityksen näköpiirejä. Ne saavat EU:n tiedotuksen näyttämään entistä vanhakantaisemmalta.”

HS - Pääkirjoitus - 15.10.1998 (HS arkisto)

“Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat nykypäivän sanoja, joiden toteuttamista EU on pystynyt tehokkaasti estämään", piiskasi Helsingin sanomat pääkirjoituksessa  25.2.1999 (Tiedonvapaus korostuu nykyaikana). 

Suomen julkisuuslaki uudistui 1999

Aikaisemmin voimassa olleen nimikirjalain mukaan henkilökohtaisesti määräytynyt palkka oli pidettävä salassa. Nimikirjalain muuttamisesta annetun lain (627/1999) mukaan valtion ja kunnan virkamiesten sekä viran- ja toimenhaltijoiden palkkaa koskevat tiedot ovat julkisia. Julkisuus koskee siis myös niitä eriä, jotka määräytyvät henkilökohtaisen suorituksen ja sen arvioinnin perusteella.

• OM: Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyvät lait - muutosten pääpiirteet

Hallinnon avoimuus ei ole kuitenkaan käytännössä toteutunut. Valtio-opin professori Matti Wiberg osoitti laajassa tutkimuksessaan, että viranomaiset eivät noudata avoimuussäädöksiä. Artikkeli Salaajien valtakunta julkaistiin 19. joulukuuta 2010 Helsingin Sanomissa.  

“Avoimuudesta on säädetty perustuslaissa, julkisuuslaissa, hallintolaissa, nimikirjalaissa sekä henkilötietolaissa. Reaktiotapoja pitäisi olla vain yksi: kaikkien viranomaisten pitäisi toimia samalla tavalla. Julkiset tiedot pitäisi antaa ilman lisäselvitysvaatimuksia. On perusoikeus saada julkisia tietoja viranomaisilta, pyydetyllä tavalla ja ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisilla on tiedottamisvelvollisuus."  

Asko Hynninen koki vaikeaksi edes hahmottaa sitä, mitä tietoa viranomaisilla oikein on ja missä muodossa. 

"Tässä kovin viattomalta tuntuvassa tietopyynnössä yksi virkamies saattoi lyödä luuria korvaan ja uhata lakimiehillä ja juridisilla sanktioilla. Toinen piti tietopyyntöjä niiden aiheuttaman työmäärän takia kohtuuttomina. Kolmas rukoili nöyrästi jatkoaikaa, kun tietojärjestelmät eivät olleet vielä lain edellyttämässä kunnossa. Neljäs virkamies kannusti työtämme ja arvosteli itse virkamieskuntaa pilkunviilaamisesta ja haluttomuudesta aktiivisesti edistää kansalaisten tiedonsaantia." 

Avoin data - liike voimistui vuonna 2011

Vaikka kansalaisen on siis tutkitusti vaikea saada tietoa viranomaiselta edes pyytämällä, puskevat avoimen tietoyhteiskunnan aktiivit asiaa voimallisesti eteenpäin.

Tieto pitää tarjota pyytämättä, koneluettavassa muodossa, ja avoimesti lisensoituna. Asiaan kuuluu että tiedon käyttöä hankaloittava maksullisuus puretaan.  

Liikenne- ja viestintäministeriö teetti oppaan datan avaamisesta (Julkinen data) ja valtioneuvosto laati periaatepäätöksen julkisen sektorin
digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja
uudelleenkäytön edistämisestä

Avoimen datan käytön edistämiseksi on järjestetty jo kolme Apps4Finland-kilpailua 2009, 2010 ja 2011.  

YLE Uutiset kertoi eilen, että virkamiehet yrittävät jarruttaa tietovarantojen avaamista kaikelle kansalle. Valtiovarainministeriö on vastustanut Maanmittauslaitoksen ehdotusta maastokarttojen avaamisesta maksutta kaikkien käyttöön.

• Ylekin on ottanut ensimmäiset askelensa datan avaamisessa.

Verkkoviestinnän osaaminessa puutteita 

Muutama vuosi sitten nähtiin sosiaalisen median läpimurto. Verkko-oppimisen ja yhteisöllisyyden parissa työskentelevä Ville Venäläinen pohti blogissaan hypetettyä avoimuutta. 

“Välineet eivät vielä ole tasolla, joka tekisi verkossa työskentelystä aidosti kaikille avoimen. Tämä jo yksinkertaisesti siitäkin syystä ettei kaikilla ole pääsyä verkkoon ja tarvittavia taitoja käyttää verkkotyövälineitä. Tästä syystä esim. kunnallisen vaikuttamisenmalleja suunnitellessa on pakko miettiä myös vaihtoehtoisia teitä osallistumiselle – verkko ei vielä yksin riitä. Kouluttajilla ja viranomaisilla on tässä vielä työtä vuosiksi ellei vuosikymmeniksi. “

• Avoimuus taas kerran. Ville Venäläinen Opi Olemaan -blogi 17.5.2009
• Myös 85-vuotias Yle uudistaa yhtiöviestintänsä verkkoläsnäoloa ja haluaa kuulla suomalaisia. 

Yllä listatut sekä muita poimintoja avoimuus - ja läpinäkyvyys - puheesta tässä Google-dokumentissa. Saa täydentää! Erityisesti olisin kiinnostunut aikalaismuistelusta sen suhteen, mistä avoimuus- ja läpinäkyvyyspuhe Suomessa lähti liikkeelle.