Tekniikka ei korvaa ihmistä

Viime aikoina olen joutunut perehtymään kuvajournalismin saloihin, tekniikka edellä. Netissä radiojuttuja kuvitetaan, uutiskuvat saavat lisää ulottuvuutta kuvituskuvalla ja blogeihin pitää saada visuaalista ilmettä. Kuvien käyttö eri yhteyksissä on lisääntynyt huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän mahdollistaa digitaalinen tekniikka. Ei tarvitse kuvata filmille, viedä kuvaa kehitettäväksi ja skannata sitä ennen kuin se on digitaalisessa muodossa.

Tehtäväni Ylessä on kartoittaa miten nykyiset tekniset laitteet tukisivat parhaiten journalismia ja etsiä uusia kivoja vimpaimia journalismin tueksi. Tähän kuuluvat myös valokuvakamerat. Onko pokkari parempi kuin digitaalinen järjestelmäkamera?

Monet tuntuvat unohtavan digitaalisen kameran yhteydessä sen, että se on vain yksi lenkki ketjussa. Käyttäjän painaessa laukaisinta fliksi tallentuu muistikortille, siitä se pitää siirtää kortinlukijalla koneeseen ja tietokoneessa pitää olla kuvien käsittelyyn ja arkistointiin tarkoitettu ohjelma.

Kuvaajalla on edessä valokuvan kehitys. Toiset pitävät sitä kuvankäsittelynä, mutta jo filmikuvia on käsitelty. Ennen riitti että toimitti filmin valokuvausliikkeeseen. Käsittelijänä toimi se kiva valokuvaamon setä tai täti. Kameroissa suhteellisen uusi ja suurelle yleisölle tuntematon RAW -formaatti (raakakuva) on lyömätön. Digitaalista negatiivia ei saa kehitettyä kuin harvoilla ohjelmistoilla. RAW – formaattia voi käsitellä laadun kärsimättä paljon monipuolisemmin kuin vanhaa JPEG -formaattia. Kuvaan pitää saada oikea harmaatasapaino, hieman terävöittää sitä, ehkä jopa säätää kontrastia ja mahdollinen punasilmäisyys pitää korjata. Toki kuvaa voi hioa vaikka kuinka ja paljon, riippuen käyttötarkoituksesta.

Mietittäessä tekniikkaa journalismin tukena on mietittävä miten se olisi mahdollisimman helppoa ja tekniseltä laadultaan korkeatasoista. Milloin oikea tekninen laite kohtaa käyttötarkoituksen? Valokuvakameroita miettiessä pitää miettiä kameran mahdollisuutta tallentaa kuvat RAW – formaatissa. Voiko kuvia ottaa 16:9 – kuvasuhteessa? Onko megapikseleillä väliä? Mitä muistikorttia laite käyttää? Kuka painaa laukaisinta eli kuinka teknisesti orientoitunut käyttäjä on? Mikä on kuvan käyttötarkoitus?

Digitaalinen järjestelmäkamera vaihdettavine valovoimaisine linsseineen on lyömätön kuvattaessa pientä, intensiivistä keikkaa radiokanavan B-studiossa. Kännykkäkameralla otettu ensimmäinen kuva suuresta tulipalosta on parempi kuin juttu ilman mitään valokuvaa. Pokkarilla saa moitteettoman kuvan kesän ensimmäisestä huvipuiston kävijästä. Kaikki lähtee käyttötarkoituksesta.

Tulevaisuudessa digitaalisiin järjestelmäkameroihin tulee HD -videokuvaus vakioksi, ainakin tietyn hintaluokan malleihin. Kännykät pystyvät ottamaan yhä korkealuokkaisempia kuvia ja 16:9 kuvasuhde tulee yleistymään. Megapikseleillä nokittelu jää yhä pienenpään rooliin valmistajien keskittyessä kuvan laatuun. RAW- formaatti tulee yleistymään edelleen aina järjestelmistä pokkareihin.

Hyvä, puhutteleva ja käyttötarkoitusta palveleva kuva ei synny ilman asiansa osaavaa käyttäjää. Tekniikka vain mahdollistaa erilaisten asioiden teon. Se ei korvaa ihmistä. 

_{Kirjoittajan ensimmäisiä digitaalikameralla otettuja kuvia. Kohteena ensimmäinen, hyvin palvellut auto ennen puristinta. Kamerana Fujifilmin A303 -pokkari.}