Mikropalkka, dystopia työlämästä
Ajattele, jos olisi sellainen maailma, jossa me saatais palkkaa yksittäisten työsuoritteiden perusteella, ajatteli kollega ääneen kun suunnittelimme tämän blogin perustamista ja mietimme, millaiseen ajankäyttöön itse kunkin pitäisi varautua. Viime vuosina on paljon puhuttu pätkätöistä. Se olisi varmaan jo mikrotöitä sitten. Mitäpä uutta tuossa, monenlaista suorittavaa työtä palkitaan aikaan saadun perusteella. Marjoja poimitaan, saumoja ommellaan. Tällä digitaalisella aikakaudella tietotyöhön voisi menetelmällisesti ottaen soveltaa ihan samaa.
Digikuva julkaistu, blogimerkintä kirjoitettu, hakukoneessa näytty, sivulatauksia synnytetty, palkkaa ansaittu. Journalistin ammatin tulevaisuuden kauhukuva? Sellainen kehityskulku on jo nähtävissä ensimerkiksi valokuvan käytössä, että sen sijaan, että firma X tilaisi ammattivalokuvaaja Y:ltä otoksen kuuraisesta kanervikosta, firman hankkija etsiikin haluamansa netin kuvagallerioista ja pyytää lupaa saada käyttää kuvaa nimellistä korvausta vastaan. Harrastelijakuvaaja on otettu, firma pysyy budjetissa. Ammattikuvaaja istahtaa smoothien ääreen päivittämään bisnesmallinsa.
Eikös Neal Stephensonin Snowcrashissa (1992) esitelty tällainen tienestimalli? Kirjan henkilöt liikkuivat metaversessä ja kun törmäsivät kiinnostavaan informaatioon, latasivat sen jonkin suuren tietoarkistofirman tietokantaan ja saivat krediittiä sen mukaan, minkäarvoista tietoa olivat hankkineet.
7 kommenttia
Ti 30.12.2008 @ 10:47
Heititpä mielenkiintoisen kysymyksen, josta ay-aktiivitkin voisivat intoutua keskustelemaan, ainakin jos firman johto ehdottaisi moiseen suoritepalkkaukseen siirtymistä ;-) Minusta tietotyön suoritteet ovat aina olleet tosi hankalia määrällisesti arvioitaviksi tai palkanmaksun perusteeksi, käytetäänpä palkkaperusteena käytettyä työaikaa tai aikaansaatuja tietotuotteita. Olikohan siinä Snowcrash-maailmassa keksitty jokin muu kuin kpl-hinta tietotuotteiden arvonmääritykseen? Voisiko ajatella, että tietotyöllä on tosi pitkä häntä, eli tämän päivän blogin perustamispuuha voi tuoda firmalle hyötyä vasta useamman vuoden päästä. Tai sit ei. Siinä firmamme ottaa jatkuvan riskin, kun meille kk-palkkaa maksaa vaikka työn tulokset eivät näy puntarissa ainakaan heti :-)
Ti 30.12.2008 @ 16:15
Aina kun mittaamisinto ja tulospalkkausvimma riehuvat epidemioina, yritän pysyä järjissäni katsomalla Adam Curtisin Trapin. Siinä on erinomaisia esimerkkejä siitä mitä tulospalkkauksella saadaan aikaseksi. Kun Vietnamin sodassa otettiin bodycount käyttöön, tyypit alko listii siiviilejä jne...
http://video.google.com/videosearch?q=adam+curtis+the+trap&emb=0&aq=f&aq=0&oq=adam+curtis#
Ja työmää komentti, miten toi osoite hirviö kääntyy linkiksi? En onnistunut ainakaan ASTIN drupal kikoilla...
Ti 30.12.2008 @ 18:23
Ja jotta ei vaan jäisi epäselväksi, inhoan kellokortteja ja kaikenlaista työn tai työajan määrällistä mittaamista. Jo kauan sitten harjoittelijapalkalla tehtaassa mua inhotti eniten, ku ihmiset aamuisin juoksi kellokorttilaitteen kautta pukuhuoneeseen ja aloittivat itsensä tuunaamisen. Ja iltapäivällä keräännyttiin hyvissä ajoin kellokorttilaitteelle hengaamaan, kunnes kello raksahti oikeaan aikaan ja taas oli ryysis valmiina portista ulos päin. Mittarit saa aikuiset ihmiset käyttäytymään hassusti, M.O.T.?
Ja sit taas osastoa tekniska frågor: onko kommentoijan nimi aina sama ku käyttäjätunnus, vai voisiko siihen vaik valita käyttääkö etunimeä, koko nimeä tai käyttistä?
Ti 30.12.2008 @ 19:16
Auh, en kai mä heti ensimmäisellä kommentillani herättänyt vääriä käsityksiä. Ei ollut tarkoitus.
Ma 05.01.2009 @ 09:56
Siis mitä vääriä käsityksiä - nyt en käsitä mitä tarkoitat ;-)
Sit taas toiseen asiaan: mun mielestä kommenttinäkymä on hankala, kun kommentit näkyvät pohjalta pintaan päin (eli uusin ylimpänä lähimpänä alkuperäistä postausta). Mun aivoihin sopisi helpommin, jos kommentit etenisivät kronologisesti from top to bottom.
