Italialaisen isän ja ranskalaisen äidin poika Nino Ferrer (1934–1998) nousi 1960-luvun puolivälissä supertähdeksi ranskalaiselle poptaivaalle sellaisten kepeästi svengaavien hittisinglejen, kuten Mirza ja Les Cornichons, vauhdittamana. Verrattuna aikakauden parikymppisiin yé-yé-tähtiin Ferrer edusti eri ikäpolvea ja oli ennen poptähteyttään jo ehtinyt kokeilla kaikenlaista. Hän oli multi-instrumentalisti (kitara, piano, klarinetti, pasuuna, trumpetti) ja maksanut musiikilliset oppirahansa soittamalla mm. jazz-trumpetisti Bill Colemanin ja laulaja Nancy Hollowayn orkestereissa.
Menestyksestään huolimatta Ferrer turhautui 1960-luvun loppua kohden levybisneksen hittihakuisuuteen ja omaan pop-idolin-imagoonsa. Hänen musiikkinsa ja sanoituksensa saivat synkempiä ja henkilökohtaisempia sävyjä. Ferrer otti tietoisesti etäisyyttä musiikkiteollisuuteen, työskenteli mm. tv-juontajana ja näyttelijänä sekä ryhtyi kasvattamaan hevosia.
Vuonna 1972 julkaistu Métronomie (Barclay) oli tavallaan Nino Ferrerin comeback-levy. Ferrer itse piti sitä ensimmäisenä kunnon albuminaan. Métronomie olikin rohkea suunnanmuutos, sillä kyseessä on kokeellinen konseptialbumi, joka sisältää vain kahdeksan kappaletta.
Levyn avaava Métronomie on laajamuotoinen popsinfonia, joka jakautuu neljään mahtipontisesti nimettyyn osaan: Organum, Homo-Modernicus, Flying Dutchman sekä Bertha. Tämä pääosin instrumentaali teos liikkuu yllätyksellisesti progetunnelmista tiukkaan, urkuvetoiseen funkkiin ja taas takaisin. Väliin on miksattu ääniefektejä, kuten tuulen suhinaa ja aaltojen kohinaa. Albumin kääntöpuolella Cannabis ja Freak leijuvat svengaavan psykedeelisen jazzrockin ilmatilassa.
Vaikka albumi sinänsä ei ollut menestys, siltä lohkaistusta singlestä La Maison Près de la Fontaine tuli iso hitti Ranskassa. Kappale on kaihoisan melodinen laulelma, joka poikkeaa selvästi levyn linjasta. Ferrer oli menestyksestä huolimatta pettynyt, koska koki albumin muun materiaalin jääneen hitin varjoon.
Métronomie on ranskalaisen kokeellisen popmusiikin virstanpylväs, joka muistuttaa miten omaperäistä ja kunnianhimoista musiikkia Nino Ferrer teki ikivihreiksi muodostuneiden hittiensä aluskasvillisuudessa.