The Seeds oli persoonallinen amerikkalainen 1960-luvun garagerock-yhtye, joka muistetaan lähinnä Pushing Too Hard -pikkuhitistään. Lyhyeksi jääneen uransa aikana The Seeds ennätti tehtailla monta muutakin pienimuotoista klassikkoa, ja bändin vaikutus jälkipolven artisteihin onkin ollut selvästi sen listamenestystä suurempi.
The Seedsin kesäkuussa menehtynyt nokkamies, laulaja ja basisti Sky Saxon (s. Richard Marsh, 1937–2009) perusti yhtyeen Los Angelesissa vuonna 1965. Bändin omintakeisen ja helposti tunnistettavan soundin kulmakivinä olivat Sky Saxonin karheankimakka laulu ja yhtyeen kosketinsoittaja Daryl Hooperin hypnoottinen sähköpiano.
Vaikka Saxon ei ollut mikään kultakurkku, hänen kiihkeässä tulkinnassaan oli kiistatonta tehoa. Yhtyeen sävellyksiä voi kritisoida kaavamaisuudesta, mutta minkä bändi ehkä nyansseissa häviää, se ottaa korkojen kanssa takaisin esityksen intensiteetissä. The Seedsin musiikissa on yksinkertaisesti vastustamatonta imua.
The Seedsin kolmas albumi Future (GNP Crescendo, 1967) tallentaa yhtyeen mielenkiintoisessa vaiheessa, siirtymässä suoraviivaisesta garagepaahdosta kohti psykedeelisempia värisävyjä. Kyseessä on eräänlainen konseptialbumi, joka on tulvillaan hippihenkisiä kukkaistunnelmia kansitaidetta myöten. Vaikka tuotantoon on panostettu ja studiossa viihdytty aiempaa pidempään, puskee The Seedsin ominaissoundi silti läpi hippikuorrutuksen. Levyn huippuhetkiin lukeutuvat The Flower Lady And Her Assistant, joka on kuin kukkaisversio bändin hittibiisistä Pushing Too Hard sekä tiukka garagerypistys Out Of The Question.
Future on ennakkoluulottoman kokeilunhaluinen ja energisen leikkisä levy, jota ainakaan garagen tai psykedelian ystävien ei kannata ohittaa.