Ari Voutilaisen (1959-2003) keulakuvittama Woude tuli tietoisuuteen suomipunkin ja uuden aallon kulta-aikana, 1980-luvun alussa, kun suomirockin paalutusta juntattiin peruskallioon. Energisenä esiintyjänä tunnettu yhtye operoi huomattavasti laajemmalla kuin pelkällä punk-skaalalla. Voutilainen oli pitkine hiuksineen, melodioineen ja romanttisine teksteineen tämän päivän näkökulmasta lähinnä post-hippi tai americana-vaikutteinen singer-songwriter.
Punk toi Wouden herkänkauniisiin kappaleisiin energiaa ja hälläväliäasennetta jotka sekoittuivat onnistuneesti yhtyeen 'hipahtavan' materiaalin ja musiikillisen kunnianhimon kanssa.
Woude sai alkunsa punk-yhtye Problemsin rytmiryhmän (Jarmo 'Häkä' Halttunen ja Timo 'Droppis' Wahlberg) kyllästyttyä muun yhtyeen luuhaamiseen Pelle Miljoonan leivissä. Ongelmat ratkesivat herrojen tutustuttua laulaja-kitaristi-lauluntekijä Voutilaiseen.
Woude levytti kasan singlejä sekä kaksi pitkäsoittoa Keskellä aikaa (Johanna 1981) ja Kauniit päivät (Johanna 1981). Ajan kiihkeydestä ja luomisvimmasta todistaa LP-levyjen sama julkaisuvuosi. Toisaalta tämä on myös merkki koordinaation ja A&R-osaston puutteesta - tai punk-asenteesta - miten vain.
Molemmat levyt joka tapauksessa odottavat yhä sitä toista julkaisuvuotta, CD-muodossa.
Kappaleet Satoi, Kaupungin yöt ja Keskellä aikaa ovat yhtyeen tunnetuinta, ja miksei myös parasta, osastoa. Energisiä, melodisia, raikkaita ja romanttisia voima-pop-paloja. Studiossa ryhmällä oli käytössään perusbändiä laajempi arsenaali, mm. Hessu Hiekkala koskettimissa sekä Hepa Halme saksofonissa.
Pitkäsoittoja kuunnellessa tulee mieleen, että tässä on oltu alusta asti tekemässä ajatonta musiikkia. Kappaleita rakennettaessa on nähty pop-musiikin historiaa taakse- ja miksei myös eteenpäin. Samalla kun ollaan tiukasti kiinni ajan hermosäikeissä ja omassa nuoren miehen kärsimättömässä elämäntilanteessa, hallitaan taiteelajin lainalaisuudet ongelmattoman tuntuisesti.
Juuri tästä on hyvässä pop-musiikissa kyse. Juuri tämän reseptin haluaisi jokainen osata. Niilläkin jotka sen hallitsevat on poikkeuksetta kyse ohimenevästä ilmiöstä. Näin oli Woudenkin kohdalla. Meidän onnemme on, että tuo ohikiitävä hetki tallentui asiallisisssa studio-olosuhteissa.