Geno Washington And The Ram Jam Band oli eräs 1960-luvun brittiläisen soul-skenen keskeisimmistä yhtyeistä. Aikana, jolloin amerikkalaisten soultähtien kiertueet ulottuivat saarivaltioon vain harvakseltaan, Geno yhtyeineen levitti soulin ilosanomaa esiintymällä aktiivisesti ympäri kuningaskuntaa. Noiden keikkojen tekemää lähtemätöntä vaikutusta kuvataan osuvasti Dexy’s Midnight Runnersin vuoden 1980 läpimurtohitissä Geno, joka nimensä mukaisesti on tribuutti Geno Washingtonille.
Amerikkalainen Geno Washington suoritti asepalveluksensa Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa Englannissa. Vapauduttuaan palveluksesta vuonna 1965 hän päätti jäädä Britanniaan ja kokeilla onneaan laulajana. Kitaristi Peter Gage vakuuttui Genon solistinkyvyistä nähtyään tämän klubikeikalla ja pyysi häntä liittymään vastaperustettuun yhtyeeseensä.
Vuodesta 1966 alkaen Geno Washington And The Ram Jam Band keikkaili ahkerasti pitkin Britanniaa ja tuli tunnetuksi tiukkana live-bändinä. Yhtyeen repertuaari koostui etupäässä rhythm and blues ja soul -klassikoista, jotka paahdettiin läpi raivoisalla intensiteetillä.
Geno Washington And The Ram Jam Bandin toinen pitkäsoitto Hipsters, Flipsters, Finger-Poppin’ Daddies! (Piccadilly, 1967) on mainio dokumentti siitä, mikä oli homman nimi. Yhtyeen ensimmäisen albumin tapaan kyseessä on live-taltiointi, joka nousi brittilistan Top 10:een. Biisit seuraavat toisiaan tauotta, Geno Washington laulaa kuin viimeistä päivää, ja Ram Jam Bandin tiukasti svengaava soitto etenee tukevasti kuin yöjuna. Sellaisten takuuvarmojen soul-biisien, kuten I Can’t Turn You Lose tai In The Midnight Hour ohella albumilla on mukana myös sielukkaita versioita tuon ajan popkappaleista (Day Tripper, Wild Thing) sekä yhtyeen omaa tuotantoa.
Geno Washington and The Ram Jam Band esiintyi vuonna 1967 myös Suomessa, ja mikäli keikka on kuulostanut vähääkään siltä kuin Hipsters, Flipsters, Finger-Poppin’ Daddies! -albumilla, kyseessä on ollut kovan kaliiberin tapaus.