Ensio Musicon Anna Hanskin, Tuula Amberlan ja Rainer Frimanin kaltaisten iskelmäartistien kultakausilla tähtihetkensä elänyt turkulainen levy-yhtiö. Sen ensimmäinen LP-julkaisu oli kuitenkin punk/uusiaaltohenkinen Vaahtopäät-kokoelma (Selecta 1980). Vaahtopäät keskittyi labelin omiin yhtyeisiin sekä varsinaissuomalaiseen, lähinnä Turku-Raisio-akselin, tarjontaan. Rikaksi rokkaan on jostain löydetty sellainenkin kummajainen kuin Popeda.
Levyn aloitusuran aukoo SIG Mossella. Moskvitsz on tässä tapauksessa Matti Inkisen hilpeästi kääntämä ja tulkitsema versio Renegadesin Cadillacista. Kaikki Inkisen parhaat ja tunnistettavimmat maneerit ovat vahvasti läsnä. Länsi kääntyy idäksi ja anarkisti on pukeutunut naivistin hepeniin. Inkinen palaa, ilman maneereitaan, kuvioihin levyn kahdella viimeisellä raidalla. Näiden kokoonpanot kasattiin ja materiaali sävellettiin pikaisesti, pelkästään tätä kokoelmaa varten (tarjolla olleesta materiaalista ei siis ainakaan ole vallinnut runsauden pula). Näistä etenkin jäkimmäinen, avantgardistinen Vaarallisen Mutantin Robotin' USA, ansaitsee maininnan.
Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat todennäköisesti Wrumin Takapihojen rocktähdet sekä KorroosionHei hei hei. Edellisestä levylle on runtattu alkuperäistä ska-henkistä versiota suoraviivaisempi otto. Hei hei hein tapauksessa kyse onkin sitten ihka ensimmäisestä levytyksestä. Molemmat kappaleet ennakoivat hienosti, Levylöydössäkin aiemmin sivuttua, punkin ja iskelmän rakkausavioliittoa josta sikisi suomirock.
Streets oli Ensio/Selectalle albumillisen levyttänyt yhden hitin ihme. Komea Kestääkö siivet soi mm. Aki ja Mika Kaurismäenensimmäisessä pitkässä elokuvassa Arvottomat. Vaahtopäille yhtye osallistui riemukkaalla ja kulkevalla Kaikki tanssii palalla. Yhtyeen lahjakkuus ja 60-lukuhenkisyys kantavat tällä biisillä lähes Siipien veroisesti.
Vaahtopäiltä löytyy myös kaikkien aikojen ensimmäinen levyttänyt turkulainen punkyhtye. Oli edellä mainittu sitten meriitti tai ei, oli yhden oman singlenkin julkaissut TV:n orjat sikäli verkostoitumisen päälle selvästikin ymmärtävä ryhmä - että sen tuotos löytyy myös täällä aiemmin ruoditulta HilseLP-kokoelmalta.
Vaahtopäiden suurin helmi on kuitenkin helsinkiläinen Lola Ego. 'Suomen ainoan' mod-bändin Kaupungin tyttö-biisin veroista The Jam-pastissia saatiin odottaa aina Green Dayn läpimurtohittiin, Basket case, saakka. Yhden seiskatuumaisen EP:n levyttäneestä yhtyeestä löytyi Jay Havannan (tuolloin vielä Pekka Hakala), Hande Virkin (myöh. mm. Shadowplay) kaltaisia lahjaakkuuksia. Hengästyttävästi etenevä ja sopivan pateettisen-traagisella tarinalla varustetun Kaupungin tytön voisi huoletta nimittää parhaimmaksi ansiottaan unohdetuksi kotimaiseksi rock-biisiksi.
Jos kaikki edellä kerrottu ei saa sinua ottamaan Vaahtopäistä selvää hieman tarkemmin, niin minä en kyllä keksi että mikä sitten.