Metallinen sateenkaari, Kuoleman kauppias, 100 megawatin totuus. Ei, kyseessä ei ole ote Teräsbetonin, eikä tuhannen ja yhden muunkaan nyky-yrittäjän biisilistasta. Moottorilinnut (JP Musiikki 1982) on ensimmäinen suomenkielinen heavy-levy. Senkin jälkeen saatiin elellä vielä pitkään ennen kuin Timo Rautiainen ja Kotiteollisuus kumppaneineen tekivät, kansan syvien rivien pakottamina, ensimmäisellä kotimaisella vedetystä raskaasta rokista uutta kansan- ja iskelmämusiikkia.
Mies Moottorilintujen takana on Kimmo Kuusniemi, pitkän linjan heavy-kitaristi ja genren yhdistysaktiivi. Hänen Sarcofagus yhtyeensä oli toisen aikalaisen Zero Ninen kanssa 80-luvun alussa maamme ensimmäisiä 'puhtaita' heavy-yhtyeitä. Tuohon aikaan varottiin vielä tuomasta pohjoista ulottuvuutta mukaan musiikkiin. Homma koitettiin runtata läpi brittiläisten esikuvien mukaisesti ja suurin mahdollinen ansio oli tulla kuvailluksi termillä 'aika hyvä suomalaiseksi'.
Moottorilinnut oli villi ja ennen kuulumaton projekti. Mukaan saatiin huippumuusikoita rumpali Upi Sorvalista ja urkuri Esa Kotilaisesta lähtien. Laulupuolella hääräsi niinikään Muskan ja Kirkan kaltaisia valtakunnan ykkösosaajia. Puitteissa ei siis periaatteessa ollut mitään vikaa. Liikkeellä oltiin vakavissaan ja kunnianhimoisesti, ei kieli poskessa - mikä olisi sopivina annoksina ollut ehkä ihan paikallaan.
Idea suomenkielisestä heavysta oli jo sen verran raju, ettei lisärohkeutta riittänyt taiteelliselle puolelle. Ääni- ja tekstikuvasto on pääosin lainattu ulkomaisilta esikuvilta. Levy on arvokas nimenomaan kannanottona; näinkin asiat voidaan tehdä. Idea sai levyn sisällön ohella/vuoksi aikanaan melko penseän vastaanoton. Nykymaailman näkökulmasta sen profeetallisuutta ei kuitenkaan käy kieltäminen. Edistyksellistä ja ennen kuulumatonta oli myös levyn julkaiseminen samaan aikaan videona. Visionäärisyyttä löytyy myös lyriikkapuolelta. Ajan hengen mukaisesti paikoin otetaan myös kantaa ja huoli perheen pilttien tulevaisuudesta kumppaneinaan näyttöpääte on kieltämättä suorastaan oraakkelimainen.
Niin marginaalinen levy kuin Moottorilinnut onkin, joutui se syntyessään markkinointipolitikoinnin uhriksi. Levyä ei saatu julkaista Sarcofagus-yhtyeen nimissä. Kukaan ei tuntunut sittemmin tietävän onko Moottorilinnut pelkän levyn vai myös yhtyeen nimi. Myöskään äänitteen kansitaiteen saati soundipolitiikan ei voida katsoa syntyneen onnellisimpien mahdollisten tähtien alla. Spinal tapia oli siis matkassa riittämiin.
Ensiaskeleet suomenkielisen heavyn rintamalla oli kuitenkin otettu, eikä niistä puuttunut ainakaan kunnianhimoa. Kun pohtii kuinka suomiheavyn kyllästämää aikaa elämme, toteaa että jokaisen populaarikulttuurista kiinnostuneen henkilön tulee tietää mistä puhumme silloin kun puhumme Moottorilinnuista.