XTC, aikanaan eräs brittiläisen uuden aallon lupauksista, oli ajautunut urallaan seisovaan veteen 1980-luvun puoliväliin mennessä. Yhtyeen nokkamiehen Andy Partridgen hermoromahdus ja esiintymispelko esti tyystin keikkailun, ja pari edellistä albumia olivat menestyneet kehnosti. Uutta tuulta purjeisiin haettiin syrjähypystä psykedeliaan, salanimellä The Dukes Of Stratosphear toteutetussa sivuprojektissa.
The Dukes Of Stratosphearin ensimmäinen julkaisu oli kuuden biisin minialbumi 25 O’Clock (Virgin, 1985). Levy julkaistiin sattuvasti aprillipäivänä ja sitä markkinoitiin alkuperäisenä, 1960-luvun psykedeliabändin unohdettuna äänityksenä. XTC:n jäsenille oli kehitetty sopivan pöhköt salanimet, ja virallisesti XTC kiisti kaikki yhteydet levyyn.
25 O’Clock on hilpeä kokonaisuus, josta paistaa läpi aito innostuneisuus ja hyväntuulinen kunnioitus 1960-luvun psykedeelisiä esikuvia kohtaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ulkokohtainen pastissi, vaikka vaikutteet puskevat paikoitellen selvästi pintaan: The Electric Prunes, alkukauden Pink Floyd, The Move, Beatles jne. Biisimateriaali ja tuotanto albumilla on ensiluokkaista, ja bändi suodattaa psykedeliasävyt oman musiikillisen prismansa läpi. Vaikka Mole Of The Ministry -biisi voisi olla reväisty suoraan The Rutlesin albumilta, ovat levyn huippuhetkiin lukeutuvat Your Gold Dress ja What In The World hienovaraisempia inspiraation ammennuksessaan.
Yllättäen sivuprojektin levy osoittautui varsin suosituksi ja myi paremmin kuin pari edellistä XTC-albumia. Kaksi vuotta 25 O’Clock -minialbumin jälkeen XTC julkaisi The Dukes Of Stratosphear -nimellä täyspitkän albumin Psonic Psunspot (Virgin, 1987), ja molemmat kiekot koottiin sittemmin samalle CD-levylle Chips From The Chocolate Fireball (Virgin, 1987). Siinä vaiheessa XTC oli joutunut jo myöntämään olevansa The Dukes Of Stratosphear -nimen takana. Salanimellä tehdystä sivuprojektista XTC sai kuitenkin uutta puhtia uralleen, ja psykedeliasävyt valuivat myös yhtyeen seuraavilla, omalla nimellä julkaistuilla levyillä.
25 O’Clock on toimivin tapa tutustua The Dukes Of Stratosphearin maailmaan. Tuo kuuden biisin annos on juuri sopiva tujaus psykedeliaa, uutta ja vanhaa, omaa ja lainattua. Se on myös yksi parhaista XTC:n tekemistä levyistä, salanimellä tai ilman.