Levylöytö: The Music Machine

Julkaistu Su, 01/02/2009 - 07:00
  • The Music Machine: (Turn On) The Music Machine -albumin kansi (Kuva: )
  • Tummasävyisen garagerockin mestarit pyörittävät ensialbumillaan viiden liikkuvan osan masiinaansa säkenöivän tehokkaasti.

Amerikkalainen garageyhtye The Music Machine ampaisi hittilistoille heti iskevällä ensisinglellään Talk Talk (1966). Kappaleessa bändi hyödynsi sittemmin tavaramerkikseen muodostuneita aseitaan: tappavan tehokkaita fuzz-kitarariffejä yhdistettynä paholaismaiseen urutteluun ja yhtyeen laulajan ja nokkamiehen Sean Bonniwellin kiihkeänkäheään tulkintaan. Biisi edusti uutta ja radikaalia soundia, varsinkin valtavirran radioaalloilla.

Pophistorian aikakirjoissa The Music Machine muistetaan usein vain edellä mainitusta hitistään. Ensialbumillaan (Turn on) The Music Machine (Original Sounds, 1966) yhtye todistaa, että sillä oli muitakin ässiä hihassaan. Etenkin Sean Bonniwellin omat sävellykset ottavat monipuolisuudellaan ja omaperäisyydellään epäilijöiltä luulot pois.

Myös laulujen tekstit poikkeavat tummasävyisessä moniulotteisuudessaan selvästi rockyhtyeille tavallisesta tytöt-autot-hauskanpito-akselin tematiikasta. Tasavahvasta omasta tuotannosta (Turn on) The Music Machine -albumin huippuhetkiksi nousevat The People In Me, Trouble sekä Masculine Intuition.

Levy-yhtiön vaatimuksesta debyyttilevylle mukaan otettiin myös sellaisia aikakauden hittibiisejä kuten Taxman tai 96 Tears. Lainakappaleet jäävät oman materiaalin rinnalla selvästi vaisummiksi, vaikka sinänsä ihan kelpo versioita ovatkin. Poikkeuksen muodostaa Hey Joen pahaenteisen hidastempoinen tulkinta, joka istuu luontevasti omien sävellysten linjaan.

Musiikin lisäksi yhtyeellä oli myös tyyli hallussaan. Mustat poolopaidat, mustaksi värjätyt hiukset ja huipennuksena musta nahkahanska toisessa kädessä. Hanskakulujen säästämiseksi kuvioon kuului, että keikoilla niitä käytettiin oikeassa kädessä ja vapaa-ajalla vasurissa. Mahtavaa! Kun (Turn on) The Music Machine -albumin kannessa viisikko poseeraa mustissa asuissaan uhmakkaasti murjottaen, vaikutelma on vakuuttava. Katsoja/kuulija ymmärtää heti, että nyt on käteen osunut merkittävä levy.

Kuten albumin kansitekstissä osuvasti todetaan: ”The Music Machine’s components are soul, unity, communication and originality”. Lisätään joukkoon vielä ripaus psykedeliaa, niin säkenöivän musiikkikoneen osaset loksahtavat kohdalleen. Tähän levyyn kannattaa tutustua.

Tekijä:

Levylöydöt