Tarkastaja Miettisen pyörittämä Hilse-levyt ja sen julkaisema HilseLP - Suomen suursuosikit samalla levyllä (1979) voisivat olla vaikkapa punk-lehti Hilseen kylkiäis- tai nykyaikaisemmin sanottuna kytkykauppatuotteita. Vaihtoehtolehden taustavoimilla oli siis kaupallista pioneerihenkeä aikana jolloin oli pyhempää tehdä asiat 'oikein' kuin saada vaivan palkaksi omansa pois, bussirahat kotiin tai sortua muutenkaan paheelliseen kaupallisuuteen.
HilseLP potkaistaan käyntiin ja sitä kannatellaan kaveripohjalta. Miettisen oivalliset suhteet aikakauden keskeisiin vaikuttajiin punk-scenessä tulevat hyvin ilmi. Eppu Normaali on jo tuolloin ollut sen verran kova sana, että heidän Stooges-coverinsa Cock in my pocket on kelpuutettu levyn avausraidaksi. Tämän jälkeen Maukka Perusjätkä pistää peliin sekavan rupisen live-vedon Kun sä tuomitset mut. Kolmantena puksutteleva Tinnerin Maailma on mustavalkoinen on ensimmäinen ns. hilse-biisi ja ennakoi profeetallisesti tulevaa iskelmällistä suomirockia.
Poko Rekordsin ja Johannan kaltaisille 'oikeille' levy-yhtiöille levyttäneiden bändien levylle mukaan luovuttaneiden biisien joukosta löytyy todellisia helmiä, jotka eivät muutoin olisi välttämättä levylle koskaan päätyneet. Pelle Miljoonan & 1980:n psykedeelinen Ketään ei kiinnosta mikään voisi edustaa ennemminkin 70-luvun alkupuolen progea - jota punkit tuolloin kuulemma vihasivat - kuin varsinaista punkkia. Treenikämpälle tuodun tai studiosta löytyneen kaikulaitteen vaikutusta biisin tekoprosessissa ei tietenkään voi aliarvioida.
Riemastuttavia ovat myöskin Kollaa Kestään Adverts blues (ylistys brittiläiselle Adverts-yhtyeelle) ja Se-yhtyeen Punk on typerää jossa mm. törmätään Petri Tiiliseinään ja väistetään Hasse Äänivallia. Miettinen itse mainitaan salolaisen Vaavin Lällätyksessä.
HilseLP on hyvä dokumentti ja leikkaus suomipunkista vuonna 1979. Joukosta erottuvat melko vähällä vaivalla ne joilla oli näkemystä, omia ideoita ja riittävästi musiikillista osaamista. Levyltä löytyy niin poliittista saarnaamista, tosikoita kuin ironian keinoinkin liikkeellä olevia ryhmiä. Koko alakulttuurin kirjo on hyvin esillä.
Pop-musiikista ja etenkin punkista tekee ainutlaatuisen taidemuodon tämä lainalaisuus: bändi tai artisti voi olla vakavasti otettava, vaikka se ei teksteiltään tai asenteeltaan vaikutakaan kovin vakavalta tai tunnu ottavan omia tekemisiään maailman tärkeimpinä toitotuksina. Tämänkin demostroinnissa HilseLP on oivallista oppimateriaalia.