Levylöytö: Bluesounds: Black

Julkaistu Ma, 09/03/2009 - 07:00
  • BS-Black-LL.jpg (Kuva: )
  • Mitä on Bluesoundsin Black? Mitä on Kraftwerk? Minimalismia. Se on sitä kun heput joilla on näpeissään laaja pop-musiikin osaaminen, onnistuvat valitsemaan isosta massasta vähät äänet oikein.

Kaikki eivät arvosta Dave Lindholmia. Hän on joillekin teennäisen blues, toisille tekotaiteellinen ja kolmansille yliarvostettu kitaranvinguttaja. Niin tai näin, niin Bluesoundsin Black-levyltä ei edellä mainittuja maneereita löydy. Black (Johanna 1980) on yksi tyylikkäimpiä avauksia Suomirockin 1980-luvulle. Se on bändilevy, jolla vahvassa luomisvireessä olevan kappaleentekijän ja kahden lahjakkaan muusikon urat kohtasivat, innostivat toisiaan ja synnyttivät jotain ns. uutta ja ihmeellistä.

Dave Lindholm oli ennen Bluesoundsia seikkaillut suomen- ja englanninkielisen rockin ja folkin parissa levyttävänä artistina vuodesta 1971. Basisti Ari Vaahtera ja rumpali Zape Leppänen olivat mm. olleet mukana legendaarisessa Kalevalassa. Kolmikko soitteli aikansa yhdessä ilman sen kummempaa päämäärää. Jossain vaiheessa asiat loksahtivat kohdalleen. Näkemys kirkastui, kappaleita alkoi syntyä ja ryhmä löysi linjansa. 

Tärkeä vaikuttaja Bluesoundsin kohdalla on amerikkalainen Talking Heads. Vaahtera oli innostunut David Byrnen johtamasta yhtyeestä ja esitteli sen Lindholmille. Levyn miksannutta  Vaahteraa voidaan pitää toisena Blackin päätekijänä. Lindholmin folk/blues-osaaminen sekä kitarasankaruus saa levyllä raamit joissa olennainen tulee esiin ja massasta kaivetaan esiin oikeat ja riittävät elementit. Talking Heads-vaikutteet kuuluvat levyn rytmisissä valinnoissa sekä lauluosuuksien eräänlaisessa toteavuudessa ja kuivakkuudessa. Yhdistelmä Lindholmin rönsyilevän tyylin kanssa on herkullinen.

Hassua kyllä, Black tuo mieleen mm. Kraftwerkin. Siinäkin on kyse näennäisestä yksinkertaisuudesta. Jokainen ääni musiikissa on kuitenkin painotettu ja huolella valittu. Tyhjäkäyntiä ei esiinny.

Tyylillisten valintojen onnistumisen lisäksi Blackilla ovat myös perusasiat kohdallaan. Pop-musiikin tärkein lähtökohta, biisinkirjoittaminen, on hallussa. Touhu on melodista, kepeää ja oivaltavaa. Yleensä taiteessa ja erityisesti pop-musiikissa elintärkeän ennakkoluulottomuuden Lindholm oli jo ehtinyt todistamaan mm. soittamalla 'vakavasti otettavana' artistina mm. junttihuumoriroc-yhtye Sleepy Sleepersin riveissä.

 Jos ja kun olet kiinnostunut kevyestä musiikista, niin tarkasta tämä levy.

Levylöydöt