To 05.03.2009 @ 13:32Tuija Aalto

Paikkatiedosta syvyyttä muistoille

Olen viime aikoina testaillut kännyköille suunnattuja paikkatietopalveluja. Kaksi kiinnostavinta käyttää Googlen karttoja.

Helmikuussa julkaistu Google Latitude on lisäominaisuus Google Maps - sovellukseen. Googlen kartalla on voinut ilman Latitudeakin löytää oma sijaintinsa ja reittiohjeita haluamaansa kohteeseen. Latitude tuo kartan selaamiseen sosiaalisen kerroksen: kartalla näkyvät nuppineulanpään kokoisina avatareina ne kaverit, jotka ovat antaneet luvan sijaintinsa seuraamiseen. Jos sattuu vilkaisemaan palvelua siihen aikaan, kun kaveri on työmatkalla tai muuten reissun päällä, on lystikästä seurata matkan etenemistä kartalla.

Yksityisyyden suoja puhuttaa

Google Latituden ilmestyessä nousi esiin aiheellinen huoli yksityisyyden suojasta. Miten voimme luottaa hakukonemediajättiyhtiölle elämästämme syntyvän näin massiivisen tietokannan tallessa pitämisen? Tietosuojan sääntely on jo kuuma puheenaihe ja sen merkittävyys vain kasvaa sitä mukaa kun elämäämme puolestamme dokumentoivien palvelujen käyttö yleistyy.

Brittiläinen tietosuojaa puolustava järjestö Privacy International näkee Latitudessa  tietosuojariskejä (Privacy international identifies major security flaw in Google’s global phone tracking system). Järjestö moittii sitä, että joku muu kuin puhelimen käyttäjä voi tämän tietämättä kytkeä jäljityksen eikä ohjelmisto aktiivisesti muistuta puhelimen käyttäjää siitä, että paikkatiedon jakaminen on kytketty päälle. Näin on mahdollista, että puhelimen käyttäjää jäljittää tämän tietämättä esimerkiksi työnantaja tai mustasukkainen puoliso. Yksityisyyttä loukkaavana järjestö pitää sitäkin mahdollisuutta, että vanhemmat antavat lapselle puhelimen käytettäväksi ja jättävät mainitsematta, että siinä on jäljitys päällä.

Brightkiten iPhone-sovelluksen Universe-näkymäGoogle Maps - karttapalvelun päälle rakennettu Brightkite on paikkatietoon perustuva sosiaalinen verkostoitumispalvelu. Siinä missä Google Latituden kontaktit ovat omia tuttuja, Brightkitessä voi myös seurata aktiviteettia jonkun paikan tiimoilta ja liittyä mukaan keskusteluun, jos siltä tuntuu.

Brightkitessa voi tietokoneen tai kännykän selaimella tarkastella itseään lähellä olevia käyttäjiä määrätyn etäisyyden puitteissa (10, 50 tai 100 km), koko "universumia",  omia ystäviä, paikkoja, joissa on käynyt sekä asettamiaan paikkamerkkejä. (Kuva Brightkiten iPhone-sovelluksesta).

Brightkiteen pyrähti helmikuulla joukko uusia kokeilijoita Suomesta etsimään korvaajaa epävakaalle Jaikulle. Vaihtoehtoina verkostoitumiseen on mainittu muiden muassa Twitter ja Friendfeed. Lopullista voittajaa ei liene julistettu ja Jaikussakin on yhä elämää.

Google Latituden ja Brightkiten lisäksi markkinoilla on joukko muita kuluttajille suunnattuja paikkatietopalveluja erilaisissa testivaiheissa. Kotimaisina esimerkkeinä ainakin Elisan Zircle, yksityisessä betassa oleva Zokem ja Nokian Friendview.

Mitkä jaan - rutiinit vai poikkeamat?

Raaka tässä ja nyt - paikkatieto on kuitenkin ensimmäisten kokemusten perusteella melko hankalasti käytettävää. Dopplr - palvelun kehittäjä Matt Jones muistuttaa pitkässä, mutta kiinnostavaa perspektiiviä paikkatiedon käyttöön tarjoavassa esseessään, että arkena reittimme ovat rutiineja. Töihin, tarhaan, kotiin, kauppaan, kuppilaan.

Vakiopaikkojen ilmoittelu lähipiirille ei tarjoa sellaista merkittävää lisäarvoa arkeen, että ihmiset sen vuoksi asettaisivat yksityisyyden suojansa vaakalaudalle. Itse asiassa paikkatiedon ilmoittelu tuttavapiirissä voi aiheuttaa kiusallisia sosiaalisia tilanteita, jos vastaanottaja tulkitsee saamansa paikkatietoilmoituksen kutsuna liittyä seuraan, vaikka sitä ei sellaiseksi ollut tarkoitettu (lue Wired - lehden mainiosta artikkelista I Am Here: One Man's Experiment With the Location-Aware Lifestyle). Jones pitääkin aikomusten ilmaisemista reaaliaikaista paikkatietoa hyödyllisempänä. Tieto siitä, että kiinnostava tuttava on samaan aikaan samassa kaupungissa ja saattaisi innostua illallisseuraksi saattaa olla arvokas paljon matkustavalle. Tähän ideaan perustuu Dopplrin toiminta-ajatus.

Aikomusten julki viljelyyn perustuu myös Helene Auramon Zipiko - yrityksen tuote (Helene Auramon haastettelu: Zipipopin mobiilisovellus Zipiko lupaa säästää aikaa tapaamisten sopimisesta).

Tulevaisuuttakin kiinnostavampi menneisyys

Hyvä esimerkki rutiineista poikkeamisesta on matkustaminen. Itselle ennestään tuntemattomaan paikkaan liittyvä tieto on arvokasta - mitä täällä tapahtuu, mistä mitäkin löytää. Omasta matkasta raportoiminen on hauskaa sekin: olen nyt täällä - viesti on jotenkin hohdokkaampi lähettää Ouagadougousta kuin kolmosen ratikasta. Edellyttäen, että langattoman laajakaistan kaupunki-infrastruktuuri on kunnossa.

Matt Jonesin ajattelussa ehkä kaikkein kiehtovin näkymä onkin - yllättäen - menneisyys. Jos meillä on mahdollisuus visualisoida oman elämämme paikkatieto jollain viehättävällä tavalla, saavat muistojen albumit aivan uusia ulottuvuuksia. Näitä polkuja tallasin keväällä 2009, muistelen mummona karttaa katsellen ja sille viuhkaksi aina kulloisenkin näkökulman perusteella asettuvaa elämänvirtaa selaten.

Ti 03.03.2009 @ 19:54Tuija Aalto

Puhekupla paidassa

Jokainen teini ja ikiteini sen tietää, että t-paita kertoo asenteesta. Nyt tulee tekniikka viestintään avuksi reaaliajassa. Flash-koodausta osaava mikrobloggaava nörttijoukkio usalaisessa uusmediayhtiö Squidderissä on rakentanut prototyypin systeemistä, jossa T-paitaan painettu viivakoodi sisältää kantajansa Twitter-käyttäjätunnuksen. Jos oikein ymmärsin, ilmeisesti erityisellä lukijalla voi sitten saada näkyville, mitä paidan kantaja on viimeksi piipannut.


PaperTweet3d: Augmented Reality T-shirts from squidder on Vimeo.

Twitter on viimeisin Amerikan villitys nettipalveluissa. Siinä julkaistaan enintään 140 merkin pituisia viestejä niille, jotka haluavat niitä seurata. Sana leviää käyttäjältä toiselle parhaimmillaan lähes reaaliajassa. 

 

Ke 25.02.2009 @ 15:20SusannaS

Facebook tappaa postmodernin. Lopullisesti

Jänis Libyassa. Pressens Bild.

Juu juu. Me emme koskaan ole olleet edes moderneja eikä postmodernikaan ehtinyt tulla ennen kuin se kuoli. Mutta minä en voi ymmärtää Facebookin aiheuttamaa ahdistusta itsessäni muuten kuin myöntämällä, että olen todella vanhanaikainen ja läpensä postmoderni.

Kaipaan viimevuosisadan lopun dekadenttia aikaa, jolloin sai vaihtaa seurasta ja kontekstista toiseen kunhan muisti vaihtaa vaatteet matkalla. Aamulla saattoi olla kesätöissä mainostoimistossa ja illalla pokata sivareita vasemmisto-opiskelijoiden bileissä, keksiäkseni nyt jonkun fiktiivisen esimerkin. Kummankaan kontekstin ei tarvinnut sietää toisiaan eikä tietää toisistaan. Elämä oli täynnä erilaisia ystäväpiirejä, joissa saattoi käyttäytyä eri tavalla, ja kun kyllästyi yhteen rooliin saattoi vaihtaa toiseen. Ei tarvinnut etsiä autenttista minää, koska se oli valheellinen moderni idea. Identiteettejä oli yhtä monta kuin piirejä missä pyöriä.

Ja nyt Facebook tahtoo tehdä tästä kaikesta syntiä. Minun pitäisi paljastaa kaikki piirini toisilleen ja vielä kirjahyllyni siihen päälle. Vaikka testaisin persoonallisuuttani sadalla testillä, ovat samat tulokset näkyvissä kaikille ystävilleni. Facebook määrittää sen olenko Sinkkuelämän hahmoista Carrie, Miranda vai Samantha. Edes käyttäytymällä eri tavoilla eri yhteyksissä ei tätä järisyttävää tosiseikkaa voi enää murtaa. Musiikkimaustani tulee absoluuttinen suure, jota voi verrata muiden suureisiin, mutta sitä ei voi enää muokata sen myötä kenen kanssa puhuu. Ja kaiken tämän lisäksi, jos olisin kovin edistyksellinen, voisin jakaa koko sosiaalisen olemukseni vaikka pomoni tai äitini kanssa.

Puolustaakseni vanhanaikaista elämäntapaani siltä ajalta, kun vielä omasin elämää (ja vasemmistosivarit eivät olleet mainostoimistoissa töissä), olen kehittänyt muutaman nyrkkisäännön, jolla voin räpiköidä alustalla, jonne elämä näyttää muuttaneen.

Postmodernin reliikin säännöt Facebookille

1. Unohda rehellisyys, autenttisuus ja amerikkalaisen imperialistisen järjestelmän säännöt. Älä rekisteröidy omalla nimelläsi, vaan opettele kirjoittamaan se väärin vähintään kolmella tavalla. Avec différance.

2. Pidä eri piirit erossa toisistaan ja mielellään eri yhteisöpalveluissa. Kohtele niitä edelleenkin eri kulttuureina, jotka eivät voi ymmärtää toisiaan vaikka jäsenet kuinka tuntisivatkin toisensa. Vain sinä olet se nerokas kulttuuriantropologi, joka voi liikkua piirien välillä loukkaamatta ketään ja kääntää gavagain sujuvasti metsästäväksi jänikseksi.

3. Älä hyväksy ystäväksesi yhtään ystävää, joka paljastaa ystävänsä kaikelle kansalle, koska se on varma tapa jäädä kiinni useammasta identiteetistä. Pidä moista fraternalististä universalismia harhautuneena habermasilaisuutena ja hoe ettei Facebook kuitenkaan täytä kommunikatiivisen toiminnan liian tiukkoja ehtoja.

4. Valehtele, huijaa ja liioittele statuksissasi sen minkä kerkiät, niin saat ainakin hetkellistä mielihyvää siitä, etteivät muut vieläkään tiedä tekemisistäsi. Pidä tekosyynä sitä, että peittely ja totuus kulkevat kuitenkin käsikädessä. Toista ei voi olla ilman toista.

5. Kun sinulta kysytään 25 satunnaista seikkaa itsestäsi, kopioi ja lainaa ne muilta. Vaikka täältä.

6. Ota huomioon, että edelliset säännöt rikkovat sääntöjä, mutta muista, että sääntöjen rikkominen kuuluu postmoderniin etiikkaan. Mikä tahansa sääntö voi olla vääryys jotakin sellaista kohtaan, mikä ei voi tulla kyseisen säännön piirissä artikuloiduksi. Ja sinun tehtäväsi on tuoda esiin vääryydet. Varsinkin se, että Facebook haluaa annihiloida postmodernin elämäntavan. Ja ah kuinka tämä ajattelu kuulostaa ihan yhtä kristalliyön kirkkaalta kuin 20 vuotta sitten!

Susànné menee nyt päivittämään statustaan ennen kuin keksii yhtään uutta sääntöä, mitä rikkoa. Mutta olkaa hyvät ja jatkakaa...
 

Ti 24.02.2009 @ 23:14Tuija Aalto

Tutkija: Ennakointia arvostetaan, muttei osata

50-luvulla amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yrityksissä osattiin pitkän tähtäimen ajattelu. Nyt se taito on unohtunut - yrityksissä ei ole aikaa ajatella, sanoo ennakointia suomalaisille yrityksille tällä viikolla opettanut tohtori William Cockayne Stanfordin yliopistosta.

Cockaynen mukaan pitkän tähtäimen ajattelu on hyödyllistä. Ei sillä, ettNelikenttä fläppitaulullaä tulevaisuutta pystyttäisi ennustamaan, vaan koska tulevaisuus tehdään.

Ensin on ymmärrettävä, missä ollaan nyt. On luotava konteksti käsiteltävänä olevalle ongelmalle, miten tähän on tultu ja mitkä kaikki asiat liittyvät kuvaan. Kontekstin muodostamisen jälkeen voidaan ottaa muutama kiinnostavin teema aseteltavaksi nelikentälle. X- ja Y - akselien arvoina kannattaa välttää polarisoivia hyvä-paha -arvoja - niillä syntyy latteita itsestäänselvyyksiä.

- Jos teet nelikenttää autoteollisuudelle ja otat x-akseliksi hinnan, saat tulokseksi havainnon, että mitä enemmän haluttuja ominaisuuksia, sitä kalliimpi auto. Onpa kiinnostavaa, Cockayne varoittaa sarkastisesti. Kaikki asiat eivät vain asetu kiinnostavasti nelikenttään. Nelikenttään sopivien asioiden poimimista ei oikein voi opettaa, ennakointiguru sanoo, ja kehottaa harjoittelemaan sinnikkäästi.

Työpajassa, johon osallistuinPaperikuitukoti, prototyyppi, oli parikymmentä yrityselämän edustajaa kansainvälisistä suuryrityksistä Väisälästä UPM-kymmeneen ja Nokiaan. Tavoitteena oli tutustua metodiin, mutta prototyyppeinä syntyi huikeita visioita: älykkäistä paperikuiduista rakennettu koti, energiaomavarainen talo kallioon varastoituine lämpöineen, urbaani kaupunkiliikennetietopankki, joka yhdistää Cityfillarit, City car Club - autovuokrauskonseptin ja Reittioppaan paikkatietoiseen taskukarttasovellukseen.

Ryhmä, jossa itse olin, lähti hakemaan vastausta nykyihmistä piinaavaan viestintästressiin. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun viestintälaitteet ovat aina mukana. Miten yhdistää tavoitettavissa oleminen keskittymiseen saumattomasti? Kyllähän jo nytkin kännykkäänsä voi asettaa eri profiileja, mutta tosielämässä ei aina voi ennustaa, milloin pääsee uppoutumaan vapaa-ajan harrastukseen tai työn virtaan ns. flow-tilassa. Hammasimplantti, joka lukee aivojen alfa-aaltoja ja lähettää signaalin kaukosäätimelle

Ratkaisumme on aivojen alfa-aaltoja tunnistava yleiskaukosäädin: kun aivoaaltojen lukija huomaa, että olen luovassa ja keskittyneessä tilassa, se vaimentaa kaikki sisääntulevat puhelut ja jättää hälyttämättä sahköposteista ja tekstiviesteistä.

DIP FI innovatioverkoston järjestämässä ennakointityöpajassa käytiin läpi ennakoinnin kolme askelta nykytilan ymmärtämisestä mahdollisuuksien tunnistamiseen ja ratkaisujen keksimiseen. 

Seminaarin vetäjä kertoo tässä videohaastattelussa vaikutelmiaan suomalaisesta ennakointiosaamisesta tuoreeltaan työpajan päätteeksi.

Su 22.02.2009 @ 22:55Tuija Aalto

Uutistyön nostalgiaa Uutishuoneella, dystopiaa Mediavirrassa - entä tässä päivässä?

Oletko seurannut kylmän sodan aikaiseen Yleisradion uutistoimitukseen sijoittuvaa Uutishuonetta? Entä 8-osaista asiafiktiota Suomi vuonna 2030? Jos Uutishuoneen kuvaamassa ajassa oltiin poliittisten ideologioiden vallassa, niin Suomi Vuonna 2030:n uutistoimituksen Mediavirta2 - kanavalla uutisia tehtiin härskisti katsojan tunteita manipuloimaan pyrkien. Parin jakson vaikutelmani oli, että Suomi vuonna 2030:n uutistyö ja - tarjonta olisi kuitenkin yllättävän vähän muuttunut tämän päivän maailmasta.

Henkilöiden tasolla juoni sisälsi kummassakin kilpailua ammatillisesta asemasta ja näkyvyydestä, pätemistä ja suorittamista ja suhteita työkavereihin.

Valokuvaaja kiinni ja putkaan, Kuva: viima

 

Mitkä teemat nousisivat tätä aikaa kuvaavan sarjan kärkeen? Jos minä olisin käsikirjoittamassa, viimeiset kymmenen vuotta kiihtynyt talouskasvu-, kilpailukyky- ja innovaatiopuhe olisi ainakin pinnassa, samoin terrorismin vastainen taistelu ja muu turvallisuuspuhe.

Mitä tämän päivän teemoja te käsikirjoittaisitte hypoteettisen Nyysfiidi2009 - ohjelman jaksoihin?

 

Ke 18.02.2009 @ 23:21Katri Vänttinen

Pitäisikö keksiä tekstiradio?

Voisivatko radio-ohjelmat olla tekstitettyjä ja kuka radiotekstityksestä hyötyisi? Idea kuulosti itsestänikin ensin pähkähullulta, mutta mitä enemmän sitä mietin, sitä järkevämmältä se tuntuu. Miksi ei radiostakin voisi kuunnella ja lukea sisältöä samanaikaisesti, kun teemmehän me sitä tekstitettyjen televisiosisältöjenkin kanssa joka päivä.

Digi-TV:n myötä saimme uusia digitaalisia radiokanavia, joiden kuuntelu tv-laitteen kautta tuntuu minusta jotenkin vajaalta, kun iso tv-ruutu möllöttää mustana vailla mitään järkevää näytettävää. Eikö olisi aika mainio lisäpalvelu, jos ruudulle ilmaantuisi tekstinä sitä samaa puhetta, jota kaiuttimista kuuluu. Uskoisin, että ainakin uutta kieltä opiskelevat ilahtuisivat, kun kuunneltavaksi luotu sisältö olisi tarjolla myös näköaistin kautta. Entäpä heikkokuuloiset tai kokonaan ilman kuuloaistia elävät ihmiset: voisiko tekstiradio avata heille kokonaan uuden tiedotusvälineen?

Ja jos ihmiset eivät tekstiradiosta innostuisikaan, radio-ohjelmien tekstitys lisäisi niiden löydettävyyttä internetin hakukoneilla. Toistaiseksihan hakukoneet perustuvat merkkijonoihin eli kirjoitettuun tekstiin. Olisi YLE:llekin aika mainio lisäpalvelu, jos Google ja kumppanit löytäisivät juuri sen Areenaan tallennetun ohjelmakohdan, jossa puhutaan tietystä aiheesta.

En ole ihan varma, onko tekstiradio kuolleena syntynyt idea vai oikeasti jotain sellaista, joka vielä nähdään.

Toisin päinhän tämä jo toimii. Esimerkiksi PC:llä kirjoitettua tekstiä on jo vuosia voinut muuntaa puheeksi erilaisilla puhesyntetisaattoreilla. Viimeksi löysin tämän ominaisuuden uudehkosta kännykästäni (Nokia E66). Sen pitäisi pystyä ainakin teoriassa lukemaan saapuneet tekstiviestit ääneen. Ongelmana vain on, että kännykän puhekone ei osaa ääntää suomea ollenkaan, mikä aiheuttaa lähinnä hilpeyttä tai turhautumista kuulijassa.

Tekstiradiolla olisi edessään ihan sama ongelma, koska toistaiseksi ei ole puheen tekstityssovelluksia, jotka osaisivat suomea tai ruotsia riittävän hyvin. Mutta on vain ajan kysymys, kun sellaisia alkaa olla tarjolla, varsinkin jos niille löytyy kysyntää ja oikea tarve. Löytyyköhän?

Ma 16.02.2009 @ 22:17Tuija Aalto

Uusi viihdeformaatti syntyy: Kartallahiihto netissä

Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntija, bloggaaja Kari Haakana järjesti Jaiku-päivityksiensä seuraajille huvitusta tänään ilmoittamalla suorasta lähetyksestä Nokia Sports Tracker-sovelluksessa. Syntymässä on mitä ilmeisimmin uusi viihdeformaatti, jonka olennaiset elementit ovat kännykässä toimiva urheilusuoritusten seurantasovellus ja suorituksen julkaisu nettiin suorassa lähetyksessä sekä eläytyvä yleisö ruutujensa ääressä. 

Yleisö kannusti hiihtäjää reaaliaikaisesti ja pohti formaatin kehittämistä ja teknistä toteutusta Jaikussa:

juvele: Onhan siellä Mäntyharjulla nyt järvellä jäätä. MIksi se ei hiihdä järven jäällä? Sehän on paras paikka hiihtää. Rikkoo vielä itsensä tuolla metsässä.

vesa: Siellä se mies painaa - reaaliaikaisena. Kyä tää intternet on ihmeellinen.

arttuextra: Mä haluun ja tommosen! Vaikkakin, eikös latitude toimis melkein samalla tavalla?

shuopio: Vielä sykevyö messiin niin voitaisi kommentoida kuntoa kans reaaliajassa ;)

juvele: @arttuextra Latitude (Google Latitude, TA huom.) ei tallenna sun sijaintiasi. Mikä on tietenkin hyvä tietoturvan takia.

suviko: @shuopio: Julkaistu jo Polarin HRM-vyön kans jutteleva E-sarjalainen, mut ei ole viel vissiinni kaupoissa. Mietiskelen oisko se seuraava luuri, et oisko sen väärti verrattuna tavan sykemittariin, jollanen on jo.

juvele: Lähti vielä toiselle kierrokselle!

meppi: Mutta mitä nyt tapahtui.... pysähtyi... tarvitaanko ambulanssia?

Merten: Joko juomatauko tai havuja, perkele.

Kartallahiihtoa on tiemmä luvassa lisää tiistaina puoliltapäivin.Ylläolevat repliikit ovat poimintoja keskustelusta, joka jatkuu tätä kirjoittaessa.

Pe 13.02.2009 @ 11:23Pirkka Aunola

YLE on luottamuksen tae, vai onko?

YLE on luotettava ja meidän tulee pitää kiinni tästä luotettavuudesta. Kuulen nämä kaksi fraasia usein työpaikallani, ja allekirjoitan ne molemmat. Mutta kun alamme keskustelemaan luotettavuuden rakentumisesta nykyisessä monimediaisessa ja -äänisessä maailmassa, huomaan joutuvani eri leiriin monien ihmisten kanssa.

Itse en usko, että pelkkä perinne ja asema määrittäisi enää niin voimakkaasti median luotettavuutta kuin aiemmin. Emme voi nojautua siihen, että pelkkä YLE-leima tekisi sisällöistämme luotettavia.

Uskon, että varsinkin verkossa meidän tulisi toimia yhä avoimemmin. Itse ajattelen luotettavuuden olevan asia, joka kaikkien toimijoiden tulee ansaita päivä toisensa jälkeen, juttu kerrallaan.

Luotettavuus syntyy verkossa muun muassa siitä, että tuomme asioihin liittyvät eri näkökulmat hyvin esille. Luotettavuutta lisää se, että teemme lähteemme näkyviksi ja ohjaamme verkon käyttäjän suoraan muihin netistä löytyviin lähteisiin.

Luottamuksen syntyminen vaatii myös avointa keskustelua. Meidän on osattava perustella valintamme ja näkökulmamme ja oltava valmiita keskustelemaan näistä valinnoista yhdessä kaikkien suomalaisten kanssa.

Avoimuus ja toiminnan läpinäkyvyys synnyttää luotettavuuden, ja tätä kohti meidänkin tulisi pyrkiä.

Ke 14.01.2009 @ 10:09Tuija Aalto

Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä

Sonera ja Tradeka ovat (tietääkseni) ensimmäisiä suomalaisia yrityksiä, jotka ovat värvänneet asiakkaansa tuotekehityksen tueksi avoimesti netissä. 

Soneran Aivo -palvelussa kerätään ideoita laajakaista- ja mobiilipalveluiksi. Harkinnassa on seitsemän ideaa, kun palvelu on toiminut muutaman kuukauden. Uudessa Lähikauppa - ketjun Neuvonantajat.fi -palvelussa tiedustellaan, mistä  parhaat lähikaupat tehdään, kannattaisiko kauppoihin avata kahvipisteitä ja olisiko kiva voida katsoa puhelimen tai auton navigaattorista, missä on lähin lähikauppa.

Sosiaalisen median asiantuntijat käyttävät termiä crowdsourcing siitä, että jokin tehtävä - tässä tapauksessa uusien palvelujen ideointi - ulkoistetaan verkon avulla avoimelle väkijoukolle ratkaistavaksi.

Tunnetuimpia kansainvälisiä esikuvia ovat Starbucks-kahvilaketju (MyStarbucksIdea) ja Dell (Dell Ideastorm).

Toteutuksesta riippuu, vaikuttaako asiakkaiden kanssa käyty keskustelu aidosti avoimelta tuotekehitykseltä vai onko kyse vain keskusteluksi verhotusta uudenlaisesta markkinointiviestinnästä. Omasta mielestäni kehitys on joka tapauksessa myönteinen verrattuna entiseen aikaan, jolloin asiakas sai verkossa turhaan kaivaa palvelun tarjoajan yhteystietoja laittaakseen postia, jos asiaa oli - nyt kauppias parhaassa tapauksessa itse on paikan päällä asiakkaan kanssa tarinoimassa.

Joukkoistaminen,  talkoistaminen tai yleisöosallisuus, kuten termin käännös wikipediassa kuuluu, ei ole yksinomaan kaupallisen kentän käyttämä keino: esimerkiksi Yhdysvaltain Kongressin kirjasto kerää asiasanoja yleisöltä arkistovalokuviin Flickr-valokuvapalvelussa. Viimeksi palvelussa on julkaistu sarja valokuvia Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta ja ihmisiä haastetaan etsimään ja julkaisemaan niihin liittyviä "ennen ja nyt" - kuvapareja.

Pe 09.01.2009 @ 12:17Tuija Aalto

Kaksi kuvitelmaa yhteistyöstä

Internet on mahdollistanut yhteistyön tekemisen ennennäkemättömillä tavoilla. Suomenkielisessä Wikipediassa on tällä hetkellä 190 509 artikkelia.

Kuvittelin työkaverin kanssa pari yhteistyön ilmentymää sijoitettuna noin 10 vuotta tästä eteenpäin.

Case 1:  ”Yhteistyön ennätys - viihdeohjelma Lemmikkilauma värväsi 100.000:nnen reportterinsa Kilpikonnat kisaavat – tapahtumassa", "Ylen ja yleisön yhteinen hanke suurmenestys”

(Kuva: Sea Frost / Nicholas Petrone, linkki alkuperäiseen kuvaan)

Yhteisen ohjelmantekotalkootyökuvitelman taustalla on monenlaista ajattelua. Esimerkiksi Demos Helsinki ehdotti kirjassa Yksilön ääni (Lataa Sitralta PDF) “Avointa Yleä”. A-tuubi haastatteli Aleksi Neuvosta toukokuussa aiheesta "Onko A-tuubissa ideaa?"

Mitä mieltä te olette, millainen kehityspolku veisi tämän kuvitelman toteutumiseen?

 

Case 2. ”Koko Suomi kuvattu - Googlesoftin kartalla voi kävellä virtuaalisessa Suomessa, kuvaa joka kylästä" "Suomalaiset julkaisivat kahdessa vuodessa yli 20 miljoonaa otosta paikkatietoineen”

Valokuvia julkaistaan paikkatietoineen moniaalle. Virtuaalisia kävelyretkiä monissa USA:n kaupungeissa voi jo tehdä vaikkapa Google Streetview - palvelussa. Koska hakukonejätin kuvausatoja tuskin pian saadaan Untamalan kylänraitille, täytynee hoitaa asia talkoilla. Kuka ottaa johtaakseen talkooprojektin kuvata kaikki Suomen kylänraitit?

Sivut

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu