Pe 08.01.2010 @ 20:50Tuija Aalto

Mediakäyttäjä 2v odottaa videota

Tyttäreni kaks ja risat tuijottaa odottavan näköisenä ruutua, kun panen lastenmusiikkia soimaan iTunesissa. Ruudulla ei tapahdu mitään, ääni vaan kuuluu, tyttö on hämillään.

Katsotaan valokuvia. Diaesityksen kuluessa hän osoittaa useamman kerran: laitetaan toi. Selitä siinä että ei tuosta nyt mitään enempää irtoa, se on valokuva.

Onko tästä pääteltävä, että siinä kasvaa uusi mediakäyttäjien sukupolvi, jolle video on oletusformaatti ja visualisoimaton audio tai still-kuvat pelkkiä virhetilanteita?

Pe 08.01.2010 @ 10:20Tuija Aalto

Hyvää Uutta Vuotta -tilapäivitykset eivät vielä ole korvanneet tekstiviestejä

Moni Facebook-kaverini kertoi saaneensa ja lähettäneensä joulun ja uudenvuoden aikaan huomattavan vähän tekstiviestejä. Joiltakin aikaisempien vuosien tekstiviestitervehdysten tulva oli tyrehtynyt kokonaan. Tästä voisi päätellä, että edelläkävijämediakäyttäjien ystävien "rapsuttelu" on siirtynyt nettiaikaan, kun tilapäivitykset ovat korvanneet tekstiviestit. Kyseessä on heikko signaali digitaalisen ajan viestinnän muutoksesta.

Laajempi massailmiö tämä ei kuitenkaan ole. Pieti Näkkäläjärvi, palvelupäällikkö Elisasta, kertoi puhelimessa, että teksiviestejä lähetettiin prikulleen saman kaavan mukaisesti kuin aiempina vuosinakin, yhtiön ennakoimat noin 10 miljoonaa kappaletta. 

Multimediaviesteissä jäätiin kuulemma karvan verran viime vuotisesta, niitä lähti "pikkasen alle" 200 000 juhlatervehdystä.

Elisan mukaan Jouluaattona lähetettiin noin 2,2-kertainen määrä tekstiviestejä normaaliin päivään verrattuna. Viestimäärä oli hieman viime joulua pienempi.

Aiempien vuosien "ennätysmäärä viestejä" -uutisoinnin kaavaa täytyy siis nyt muuttaa ja todeta, että juhlakauden tervehdystekstiviestien kasvu pysähtyi.

(muokattu 10:40)

Täydennys 11:30:

Sähköpostitse Näkkäläjärvi vielä täsmensi blogimerkinnän luettuaan, että "viestien kokonaismäärät kyllä kasvoivat (mms & sms) edellisestä vuodesta. Olimme arvioineet mms:n kasvun hiukan suuremmaksi kuin toteutui ja sms meni ~arviomme mukaan."

 

Su 22.11.2009 @ 17:39Tuija Aalto

Radio Aino 1999 - 2002

Marraskuussa 1999 lähetyksensä aloittanut Radio Aino oli musiikkivoittoinen ajankohtaisradiokanava, joka soitti melodista ja sävykästä popia ja rockia. Se antoi taajuutensa YleQ:lle radiouudistuksen yhteydessä vuoden 2003 alussa samassa uudistuksessa, jossa Radiomafian tilalle tehtiin YleX.

Radio Aino oli YLEn kolmas DAB-digiradiokanava Radio Peilin ja Ylen klassisen jälkeen. Sen piti tuoda kaupallisille radiolle menetetty kolmekymppisten naisten porukka takaisin YLEn pariin. Kuuntelijaluvut olivat vuosia osoittaneet, että YLEn silloinen kanavapaletti ei tyydyttänyt 50-70-alussa syntyneitä TV-sukupolven edustajia.

Tiedossa oli, että tavoiteltu yleisö valitsee kanavansa pääosin musiikin perusteella. Musiikkiprofiilin markkinarako todettiin musiikkitutkimuksella, minkä lisäksi sitä tuki YLEn kanavien keskinäinen työnjako - valittu musiikkiformaatti ei kannibalisoinut Radio Suomea eikä Radiomafiaa.

Radio Aino kuului Helsingissä taajuudella 103,7 MHZ ja Tampereella 88,7, internetissä Real Audio streamina www.yle.fi/aino ja DAB-taajuuksilla Etelä-Suomessa Helsingin, Tampereen, Hämeenlinnan ja Lahden alueilla. Radio Ainon puheohjelmien arkisto Puheaino kokeili myös virtuaalisia kanavia, joissa ohjelmien sisältö oli paketoitu teemoihin. Puheainosta löytyivät mm. terveyteen, perhe-elämään ja tekniikkaan liittyvät kanavat. Jokaisesta aihepiiristä oli ohjelmaa useita tunteja.

Radio Ainon keskustelupalstalla kirjoitettiin jatkokertomuksena Barbara Cartlandin poismenon muistoksi hömppäromaani Rakkauden ilmakuoppa.

Digiradio soi toistaiseksi harakoille, otsikoi Helsingin sanomat marraskuussa 2001 (HS - Kulttuuri - 11.11.2001) "Radio Aino on yksi niistä Yleisradion kanavista, jotka ovat kolmen vuoden ajan lähettäneet digitaalista radio-ohjelmaa. Lähetykset vaan soivat toistaiseksi harakoille. Ohjelman kuunteluun sopivia kotiradioita ei ole", HS raportoi. 

Tunnettuus jätti todellakin toivomisen varaa: vuonna 2002 kanavalla oli kuuntelijoita keskimäärin vuorokaudessa 16 000.

DAB-verkon rakentamisesta oli päätetty hallintoneuvostossa 1998 ja vuonna 2005 verkko sammutettiin. Samoihin aikoihin maailmalle levisi uusi villitys: ladattavat ja tilattavat MP3-ohjelmat eli podcastit. YLE lähti kokeilemaan rohkeasti myös tätä jakelutapaa. Ensimmäiset vuodet mahdollisuus oli jaella vain omatuotantoisia puheohjelmia, mutta nyt latausoikeuksia ollaan hankkimassa myös kuunnelmiin ja musiikkia sisältäviin ohjelmiin.

Digitaalista yleisradioverkkoa ei siis Suomeen ole saatu, mutta digitaalisesti radiota voi kuunnella monella tavalla: television kautta, podcastina, streamina. Radion eri muotoja esittelee sivusto yle.fi/radio.  

Ti 17.11.2009 @ 23:09Tuija Aalto

Taskulive - kun suora videolähetys on jo liian helppoa

kuvakaappaus FacebookistaViime viikolla sattui omituisin juttu tähänastisella mobiilistreaming-urallani. Olin viime aikoina kokeillut, miten helppoa nettitelevisiolähetyksen käynnistäminen voi olla, ja laittanut ruotsalaisen Bambuser.comin kännykässäni sellaiseen moodiin, että lähetys käynnistyy siinä siunaamalla kun sovellus avataan puhelimen valikosta.

Samaan aikaan halusin testailla tosiaikawebin käytännön mahdollisuuksia sillä, että olin kytkenyt Bambuserin verkostoasetuksista hälytykset päälle Twitteriin ja Facebook-uutisvirtaani. Tämä takasi sen, että kun puhelin sitten taskunpohjalla alkoi lähettää ohjelmaa Tuijan työpäivästä YLEn uusissa palveluissa, lähetyksellä oli heti myös ilakoivaa yleisöä.

“Nyt näytetään jo taskujen sisältökin”, virnuili yksi.

“YLEn mahdollistajastrategian mukainen toimintamalli, joka mahdollistaa toimistokyttäämisen sairaslomallakin”, tulkitsi toinen.

To 08.10.2009 @ 11:46Pirkka Aunola

Tunnistatko kultakimpaleen, vaikka sillä olisi baseball-lippis päässä?

Olet ehkä kuullut tarinan yhdestä maailman parhaista viulisteista, joka soitti Stradivariuksellaan 43 minuutin ajan metroaseman aamuruuhkassa. Baseball-lippis päässään ja farkut jalassaan Joshua Bell näytti niin tavalliselta katusoittajalta, että suurin osa ihmisistä käveli hänen ohitseen.

Ehkä ihmiset eivät jääneet kuuntelemaan musiikkia siksi, että kaikilla oli niin kiire. Ehkä osa jätti miehen huomioimatta, koska hänellä ei ollut perinteistä konserttiviulistin asua päällään. Tai ehkä mies vain soitti väärässä paikassa väärään aikaan - eihän maailman parhaalla viulistilla ole mitään syytä soittaa metroasemalla!

Minä olisin tietenkin tunnistanut miehen ja jäänyt kuuntelemaan häntä, saatat ajatella. Näinhän minäkin haluaisin ajatella itsestäni. Totta kai tunnistan aidon taidon ja todellisen kyvykkyyden heti kun se tulee kohdalleni, sillä minua eivät väärät vaatteet ja outo konteksti hämää.

Totuus on kuitenkin toinen. Olisin vaikka voinut ostaa kalliin lipun Joshua Bellin konserttiin, mutta aamuruuhkassa olisin varmasti kävellyt hänen ohitseen. Olisin tehnyt pikaisen arvion soitosta pelkästään ulkoisten tekijöiden perusteella ja päättänyt jatkaa matkaani.

Väitän, että meille käy näin usein myös töissä. Emme pysähdy kuuntelemaan ja arvioimaan kuuntelemaamme, milloin mihinkin syyhyn vedoten. Päättävissä asemissa olevat saavat omat ideansa aina esiin kuten Bell konserttilavalla, mutta entäs muut? Ei kai kovin moni meistä joudu soittamaan arvoviuluaan aamuruuhkassa, vain toivoen, että joku pysähtyisi kuuntelemaan?

Jos me haluamme olla innovatiivisia ja luovia, ovat kaikkien ideat ja ajatukset kehityksestä yhtä tärkeitä. Kaikkia ei voida toteuttaa, mutta jokaisen täytyy pystyä luottamaan siihen, että hän saa äänensä kuuluville. Tarvitsemme jonkun kevyen ja ketterän tavan tuoda kehitysideoita esille niin, että niitä oikeasti kuunnellaan ja arvioidaan riippumatta siitä, kuka ne lähettää. Parhaat oivallukset eivät aina ehkä synny oman yksikön sisällä.

Kehitysideoita kerättäessä olennaisinta on kuitenkin se, että me kuuntelemme ajatuksella mitä sanottavaa meillä on toinen toisillemme. Joskus se tarkoittaa tarkempaa kuuntelua kahvipöydässä ja sen odottamista, että hiljaisinkin kaikista saa rauhassa sanoa omat ajatuksensa.

Parhaalla idealla voi olla vaikka se rähjäinen baseball-lippis päässä. Mutta ei kai sitä pitäisi hylätä sen vuoksi?

Ke 07.10.2009 @ 08:52Tuija Aalto

Pankkikriisi syntyi respektin puutteesta, sanoo taloustieteilijä

Pankkikriisiin saatettiin joutua siksi, että pankkiirit olivat unohtaneet sellaiset klassiset arvot kuin yrittämisen ja tiedonhankkimisen ja oppimisen kunnioittamisen. Pankkiirit ehkä käyttäytyivät huonosti siksi, että kukaan ei ollut opettanut heille, että liike-elämän alueella pitää olla kunniallisuutta ja arvokkuutta, latasi taloustieteilijä Taloustieteen nobelisti Edmund Phelps Pekka Himaselle Dignifi-matkaan liittyvässä tapaamisessa.

Phelps muistuttaa, että Aristoteleen etiikka - tiedon etsiminen, oman itsensä kehittäminen ja maailman tutkiminen - on ollut renesanssin kautta 1800-luvulle länsimaisen kehityksen pohjalla.

Arvokkuuden etsiminen ei ole sinänsä uusi asia, Phelps huomauttaa Himaselle. Adam Smith dissasi kotiseutunsa Skotlannin yrityselämää sanoen, että siitä puuttui sankarillinen henki.

Asiasanat: 
Ma 05.10.2009 @ 21:00Tuija Aalto

#stophimanen @MindTrek: Taustakanava kanavoi turhautumisen

Filosofi Pekka Himanen ei ollut perjantaina Tampereella Mindtrek-festivaalin pääpuhujana valloittavimmillaan. Hän haki sanoja, toisti fraaseja ja näytti puhuvan valkokankaalle yleisön sijaan. (Andrea Vascellari on koostanut pienen videonäytteen).

Keynote-puhujaa kuulemaan kokoontunut seminaariväki tuskastui - edellinen puhuja oli ollut mukaansatempaava ja vastakohta tuntui kovalta kestää. Oluttakin jo teki mieli.

#stophimanen #MindTrek

Yleisön turhautuminen purkautui netissä. Twitter-mikroblogissa alkoi vilahdella #MindTrek -tunnisteen rinnalla #stophimanen. Niin röyhkeä (aloitekykyinen? rohkea?) ei kai ollut kukaan, että olisi hihkaissut puhujalle, että tämä on menettämässä kontaktin yleisöönsä. Tyydyttiin kapinoimaan taustakanavalla ja suunnittelemaan, mihin baariin seuraavaksi. 

Selostan tilanteen kulkua paikalla olleiden kertoman perusteella. Jos joku yritti havahduttaa Himasen, siitä ei ole osunut mainintaa silmiini.

Verkossa kuitenkin vain haukutaan?

Ilmiö kutsuu tekemään laajemman vertauksen: kun verkon viestinnästä on peruuttamattomasti tullut keskustelua, on siitä pois jättäytyminen kuin selän kääntämistä. Jos verkossa aktiiviset kohderyhmät tulkitsevat sen viestin kertovan "ei kiinnosta", voi reaktio olla jopa vihamielisen sävyistä, selän takana puhumista. Tätä moni konsultti ja asiantuntija yrittää selittää yrityksien viestinnästä vastaaville. Sama pätee journalisteihin. Jos haluaa säilyttää hyvät suhteet eri yleisöihinsä, on näiden kanssa käytävä juttusille. Muu on verkkoväen mielestä nykyään hiukan ylimielistä. Syntyy kierre: journalisti kokee, että verkossa vain haukutaan, eikä tunne minkäänlaista vetoa liittyä keskusteluun vain ottamaan turpiinsa. Kuitenkin hyvin todennäköistä on, että kontaktia ottava toimittaja toivotettaisi avosylin mukaan keskusteluun ja palautteen sävy kirkastuisi hetkessä monta pykälää.

Himanen kutsuu arvokkuutta etsimään

MindTrekin pienoinen yleisökapina on tämän ajan ilmiö. Uusi viestintäteknologia mahdollistaa yhteisten tuntojen täsmäkanavoimisen. Käyttääkö sitä harmin purkamisen lisäksi myös hyvään ja arvokkaaseeen, on jokaisen oma päätös.

Yle.fi seuraa Pekkka Himasen matkassa tämän saattaessa viestiä arvokkaammasta elämästä ympäri maailman. Dignifi -sisältöjä voi seurata mm. #dignifi -tunnisteella Twitterissä.

Aikamme lapsia

Eräänä päivänä makuuhuoneen oveen oli ilmestynyt alla oleva lappu:

 

 

Lapun oli kirjoittanut 7 vuotias tyttäreni. Piti kysäistä tytöltä hieman tarkennusta viestiin.

-Se tarkottaa, että Barbi (meidän puudelimme) on nyt lomalla. Se ei hae nyt palloja.

Tyttö luulee, että lomauttaminen tarkoittaa lomalle pääsyä. Tänä päivänä kun kaikki puhuvat lomautuksista. Naapurikin oli ja silloin lapset näkivät naapuria useammin kuin tavallisesti.

Minä luulin pienenä, että Urho Kekkonen oli Suomen kekkonen (mikä yhteensattuma!!). Koin jonkinlaisen järkytyksen, kun sain kuulla, että Suomessa on presidentti eikä tuon valtakunnan korkeimman viran nimi ollutkaan kekkonen.

Me olemme kummatkin aikamme lapsia.

 

Ti 29.09.2009 @ 15:04Sari Veikkolainen

Hallintobyrokraatti kohtaa sosiaalisen median käytännössä

Olin viime viikolla mukana suunnittelemassa sosiaalisen median koulutuskokonaisuutta YLElle. Aihe on tietysti mitä ajankohtaisin ja tavoitteena olisi saada aikaan pysyvä koulutusmalli Ylen Tuottajakoulun ja Nosturin tapaan. 

Hanke on kiinnostava myös siksi, että se olisi tarkoitus toteuttaa yhteistyössä Metropolian kanssa ja mukaan voisi tulla toimittajia myös muista yhtiöistä. Siis yhteistyötä ja verkostojen rakentamista!

Sinänsä kökkö termi sosiaalinen media pitää sisällään niin paljon erilaisia välineitä ja toimintamahdollisuuksia, että niihin perehtyminen ilman ohjausta ja työn ohessa on liki mahdotonta. Koulutus olisikin ikään kuin pitkospuut, joita pitkin sosiaalisen median suossa voi luovia ja löytää ne itselleen arvoikkaimmat hillat. ”Sosiaalisen median hillamailla” – niin kuin uljaasti asiaa kuvailimme. 

Olin suunnittelijajoukosta ainoa, joka ei ole sosiaalisen median ammattilainen. Ja suunnittelupalaveri itsessäänkin oli kaltaiselle hallintoihmiselle elämys. Olen tottunut kokoustamaan vihkon ja kynän kanssa, tylsissä kokouksissa ehkä kännykällä samalla tekstaillen. 

Mutta nyt tuotimme tietoa yhdessä on-line. Tavoitteemme oli kirkastaa koulutuksen konsepti ja laatia viesti, jolla lähtisimme koulutusta esimiehille markkinoimaan. Tekstiä kirjoitimme Google Docs:illa, yhdessä kirjoittaen ja kommentoiden. Samaan aikaan mietimme koulutukselle nimeä. Sehän on tosi tärkeä osa kokonaisuutta. Osa meistä ideoi nimeä on-line oman Twitter-verkostonsa kanssa ja sai jatkuvasti kommentteja ja jatkoideoita, joita me sitten kommentoimme ja kehittelimme.

Istuin tässä pöhinässä aivan häkeltyneenä. Sanomattakin on selvää, että Google on ollut minulle lähinnä hakukone. On ilmeisesti aika laajentaa omaa perspektiiviä! Suosittelen muillekin (kaltaisilleni) tarkempaa tutustumista Googleen. 

Ja vielä ihmeellisempää on luvassa. Google julkaisee lähitulevaisuudessa uuden sovelluksen nimeltä Wave. Se ilmeisesti yhdistää asioita ihan uudella tavalla, kuten esimerkiksi sähköpostin ja pikaviestit. 

Että kyllä tässä pitkospuille on käyttöä! 

 

Kirjoittaja on koulutusasiantuntija YLEn HR-yksikössä ja epäilee tarvitsevansa pitkospuiden lisäksi myös kainalosauvat.

Ti 29.09.2009 @ 11:58Tarja Bonde Jensen

Avoin innovaatio YLE Tuotannossa

Ylen Innovaatiostrategian tavoitteena on mm. se, että ”yhtiöön syntyisi työkulttuuri, jossa kenen tahansa suomalaisen tai yleläisen hyvä idea voisi saada toteutuksen; yhtiössä vallitsisi korkea työhyvinvointi ja sen myötä kaikki yhtiön henkiset voimarahat olisivat maksimaalisessa käytössä ja että johtamisessa kaikilla organisaatiotasoilla vahvistetaan innovaatioiden tukemista.”

YLE Tuotannossa on luovuutta, ideointia ja kekseliäisyyttä kaikilla tekemisen osa-alueilla. Johdon tavoitteena on poistaa esteet siltä, että innovaatioita syntyisi jatkuvasti. Lopputuloksena pitäisi olla työympäristö, jossa koko osaston "ideointikapasiteetti" saadaan hyödynnettyä mahdollisimman hyvin, ja että jokainen työntekijä voi kokea osallistuvansa toiminnan kehittämiseen.

Ei ei ole vaihtoehto

Parhaillaan on menossa pilotti, kokeilu siitä, miten ideoita kerätään, miten niitä jalostetaan, arvioidaan ja tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksytään ja viedään lopulta toteutukseen. Kiintoisinta hankkeessa on koko prosessi, josta saamme tarvitsemaamme oppia. Prosessi jalostuu … tai sitten ei. ”Ei”lle vaan ei yksinkertaisesti anneta mahdollisuutta.

Innovaatiostrategiaa laatimaan värvättiin eri puolilta YLEä ryhmä, jota nyt koulutetaan innovaatiovalmentajiksi. He jalkautuvat ensi vuodesta alkaen yksiköihin jakamaan oppimaansa edelleen. 

Yle Tuotannossa innovaatiovalmennettaviksi ilmoittautui ruhtinaallinen määrä innokkaita (60 henkeä ilmoittautui vapaaehtoiseksi noin 600:sta!). Innovaatioiden pariin halukkaita ilmoittautuneita hyödynnetään Yle Tuotannossa nyt ja tulevaisuudessa – tavalla tai toisella. Valmennettavien ryhmään valikoitui lopulta kuusi Yle tuotannon henkilöä, joilta odotamme mielenkiinnolla jatkotoimenpiteitä.
 

Turha hierarkia pois

Lainatakseni W.L. Gorea, kaikki työntekijät saadaan mukaan innovaattoreiksi niin, että poistetaan turha hierarkia, vahvistetaan työntekijöiden uskoa innovaation syntymiseen kenen tahansa työssä – sijoitetaan eri taustaisia työntekijöitä fyysisesti samoihin toimitiloihin, jotta luova prosessi voisi tehostua. Hänen mukaansa uusia projekteja voidaan aloittaa heti alkuvaiheessa ilman johdon hyväksyntää. Työyhteisön jäsenet ovat mukana päättämässä. Goren vastaus siihen, miten innovaatioille voi riittää aikaa ja tilaa, kun kaikki työskentelevät ennestäänkin täysillä löytyy siitä, että annetaan työntekijöille 10 prosenttia ajastaan erilaisten pikkuprojektien käyttöön (= kehittämisprojektit Yle Tuotannossa). Goren mukaan ei myöskään pidä kiirehtiä uusien T&K -ideoiden syntymistä eikä varsinkaan niiden kypsymistä. Luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa ympärilleen.
 

Kaoottinen työnjohtojärjestelmä tuskin voi toimia Yle Tuotannossa, mutta olisi mahtavaa, jos olisimme niin mukautuvia ja innovatiivisia, että hankkeisiin / tuotantoihin / projekteihin sitoutuminen olisi vapaaehtoista, kaikkien ideat kilpailisivat keskenään tasavertaisina ja että tilaajan ja toteuttajan olisi enemmän kuin helppoa löytää tulevaisuudessa toisensa!

Yle Tuotannon Design on tehnyt paljon työtä viimeisen puolentoista vuoden aikana osoittaakseen sen, että kaikki tämä ON mahdollista. Viimeisimpänä aluevaltauksena 9.9. käynnistynyt ”Ruudun takaa” luentosarja, jossa alan ammattilaiset (huiput!) Yle Tuotannon Designista esittelevät kerran kuussa osaamistaan – suorana myös YLE Areenan kautta.
 

Ei ole mikään uusi asia Yle Tuotannossa, että uutta ja vanhaa yhdistellään ja samalla saadaan aikaiseksi jotain todella uutta. Kun rahaa, resursseja ja aikaa ei ole, on luovuudelle annettava tilaa. Sitä on annettu ja otettu, usein pakon sanelemana – ja sitä tehdään, joka päivä. Milloin rahaa arvokkaaseen materiaaliin ei ole, kehitellään tilalle uusi. Huijataan, lainataan, kierretään, kierrätetään, yhdistellään, tehdään yhteistyötä ja päädytään kuitenkin aina valmiiseen tuotteeseen. Aikataulussa pysyen, koska deadlinen jälkeen on uusi projekti tai työ odottamassa.

Esimiehet innovointioppiin

Innovaatioiden tulisi olla keskeinen esimieskursseilla käsiteltävä ja opiskeltava aihe. Seuraavana askeleena tarvitaan kouluttajia ja mentoreita. Yle Tuotannon on edettävä leveänä rintamana saavuttaakseen sen, mitä yhtiölaajuisesti halutaan. Siihen meillä on kaikki edellytykset olemassa. Palkitsemista unohtamatta. Kokeilun tulisi voittaa suunnittelu - innovaattorit ilmestyvät kyllä, kun markkinat ovat siihen suotuisat. Tulisi ymmärtää, että monimuotoisuus isossa organisaatiossa synnyttää luovuutta eikä sitä saa jättää hyödyntämättä.


Helsingin Sanomien artikkelista (Matti Rämö: Barrikadilta kotisohvalle 13.9.09) saimme lukea, että koti, mukava elämä ja virtuaalinen kansainvälisyys ovat arvoja, joihin suomalainen tänä päivänä nojaa. Kärjistys perustuu joka vuosi tuhansille suomalaisille tehdyn RISC-Monitor asennetutkimuksen tuloksiin. Tutkimustulosten perusteella suomalaisista on tullut 2000 luvulla yhä haluttomampia kohtaamaan muutoksia.

Muutoshaluttomuus luo kuvan uuskonservatiivisesti kansakunnasta. Olemmeko me Yle Tuotannossa oma kansakuntamme Ylen valtiossa? En usko. On vaan löydettävä oma ”ideakone” jossa maan hiljaisetkin, mukavaan elämään tottuneet tuotannon työntekijät löytävät foorumin toteuttaa vuosikausia hautuneita hienoja ideoitaan. Työhön sitoutumista tuskin tarvitsee Yle Tuotannossa peräänkuuluttaa – ”No person can commit another” (Bill Gore), sitä löytyy – Ideakone puuttuu. Olen enemmän kuin ylpeä saadessani olla osa reipasta, ulospäin suuntautuvaa, innostunutta, innostavaa, ammattitaitoista ja kekseliästä Yle Tuotantoa. Ideakonetta työstäessä…

 

Tarja Bonde Jensen on esimies YLE Tuotanto -yksikkössä. 

 

Lainaus W.L Gorelta Gary Hamelin teoksesta ”Johtamisen tulevaisuus”

Sivut

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu