Ma 17.10.2011 @ 14:14Tuija Aalto

Piiska-autosta nettiahdistelijoiden perään

Poliisi on järjestyksen ja kunnon kansalaisen ystävä. Poliisit työskentelevät ihmisten parissa ja reagoivat hälytyksiin.

1940-luvulla kaupungilla ajoivat poliisin radioautot eli nk. piiska-autot. Nyt poliisi partioi ihmisten parissa myös mediavälitteisesti.

Ruudun takana uhriaan vaanii myös rikollinen.

Ylikonstaapeli Marko Forss ja Pelastakaa Lapset ry:n nettiturvallisuustyön päällikkö Mari Laiho kertoivat syyskuussa Yle Uutisille, että uusin riesa ovat web-kamerat.

Ylivoimaisesti eniten virtuaalista lähipoliisiryhmää työllistää lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Seksuaalissävytteisen viestin lähettäminen alle 16-vuotiaalle ylittää rikoskynnyksen. Vakavammissa tapauksissa alaikäistä painostetaan esiintymään web-kamerassa ja kiristetään kuvilla.

Flash toistinta ei löytynyt.

Lapset joutuvat internetissä seksuaalisten ahdistelujen kohteiksi luultua useammin. Helsingin poliisin ja Pelastakaa Lapset ry:n kyselytutkimuksen mukaan joka kolmas alle 16-vuotias on saanut netissä seksiehdotuksia tuntemattomilta ihmisiltä. Varovaisestikin arvioiden tämä tarkoittaa tuhansia lapsiin kohdistuneita seksuaali-rikoksia, totesi toimittaja Susanna Reinboth Nelosen uutisissa syyskuussa. 

IL TV Marko Fobba Forss työpöytänsä ääressä

"Fobba" on tehnyt netissä töitä kolmisen vuotta. Hän kertoo tuoreessa Iltalehden netti-TV-haastattelussa, että IRC-Gallerian kautta tulevien viestien määrä vähentynyt ja Facebookin aktiivisuus lisääntynyt. Ryhmä käsittelee nyt muiden yhteydenottojen ohessa noin 120 Facebook-viestiketjua kuukaudessa.

 

 

Pe 14.10.2011 @ 15:11Mika Rahkonen

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Kevytkenkäisiä irtosuhteita, uutisten tuoteselosteet ja otsikointikone

Kirjoittaja on strategisen suunnittelun ja internetin päällikkö Ylen
uutis- ja ajankohtaistoiminnassa.
Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää melkein-viikoittaista kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.


*
 

Lukijoiden taipumus kevytkenkäisiin irtosuhteisiin vetää sanomalehtibisnestä alas.

Näin jännästi muotoilee kansainvälisen sanomalehtien ja kustantajien yhdistyksen nokkamies Christoph Riess.
 

Riessin pulju laskee vastikään julkaistussa raportissaan, että maailman sanomalehtien yhteen laskettu levikki kutistui viime vuonna kaksi prosenttia. Se on suurin lasku koskaan ja tarkoittaa kappaleissa yhdeksää miljoonaa lehteä.


Mukaan laskettiin 69 maata, joihin kasautuu 90% alan bisneksestä.
Lehtiyhdistys kalkyloi, että sanomalehdet tavoittavat yhä maailmassa 2,3 miljardia ihmistä, kun netin ääressä on 1,9 miljardia.
 

Saman tutkimuksen mukaan pahiten on maailmalla kuonoonsa ottanut radio. Joka päivä radiota kuuntelevien määrä on rojahtanut viidessä vuodessa melkein neljänneksen.

*

Mitä jos uutisissa olisi ruoasta tutut tuoteselosteet?


”43% halpaa click-bait – otsikointia, 32% copy-paste – laiskottelua, 25% epätoivoista otsikon kohu-sanan perustelua.”
 

Tai

”70% paskantärkeää horinaa, 12% toimittajan sivistyksellistä ylemmyydentunnetta, 18% täydellistä ylenkatsetta siitä, mikä yleisöjä kiinnostaa.”
 

Tai jopa jotakin positiivista, ravitsevaa ja maukasta?
 

Uutisten tulevaisuutta PBS:ssä pohtivat porukat miettivät tällaista mallia.

Kyllä, ihan vakavissaan, suunnitelma on konsteineen päivineen jo pitkällä.
 

Ehkä siellä lasketaan saman ruokalogiikan voimin, miten paljon click-bait – otsikoita voi kuulua täysikasvuisen aikuisen kohtuulliseen päiväannokseen.

Jos nyt jotakuta kiinnostaa selvittää pikaisesti itselleen, mistä tämänkin asian keskiössä ollut yhdysvaltalaismedia ihan aiheiden tasolla on esimerkiksi viime viikolla eniten kertonut, pylväistö aiheesta on tässä.


Siitä selviää mm., että Italiassa murhasyytteistä vapautetun Amanda Knoxin tapaus voitti Nobel-palkinnot amerikkalaisjulkisuuden määrässä jääpalloluvuin   7 – 4.
 

*


Edellisen tilastonkin perusteella Occupy Wall Street –liike on saanut mediaan ja mediakeskusteluun aika lailla uutta kierrettä.
 

Ei-ihan-vähän liberaaliin päin kallellaan oleva Mother Jones -sivusto on julkaissut aiheesta prameita graafeja.
 

Samalla asialla on huumoriosaston The Onion.
 

Saitilla luonnollisesti tehdään pilaa koko infografiikan olemuksesta. Heidän versionsa siitä on kuva ja joukko ranskalaisia viivoja. Onionin mukaan yksi Occupy Wall Street -liikkeen keskeisistä tavoitteista on saada Arcade Fire keikalle. Tai vähintään Spoon.
 

*


Jotain rajaa nyt niiden nettivideoiden suoltamiseen siellä lehdissä, kehottaa tilastoihin tutustunut journalismiprofessori Barbara Selvin.


Selvin kertoo, että nettivideot vetävät yleisöjä ainoastaan kaikkein suurimmilla saiteilla, kuten NY Timesissa tai Wall Street Journalissa.


Aiemmin tänä vuonna valmistuneen jättiselvityksen mukaan harvempi kuin joka kymmenes kävijä katsoo Yhdysvalloissa videoita paikallistelevisioiden tai sanomalehtien sivuilla.
 

*
 

”iPad korvaa jo pöytäkoneen”, otsikoitiin Hesarissa, kun emo-Sanoma teki laajahkon eurooppalaisen selvityksen siitä, miten iPadiä käytetään.


Keskeinen tulos oli, että kolme neljästä iPadin omistajasta on vähentänyt muun tietokoneen käyttöä kun pädi muutti taloon.


Selvityksen tulokset voi kumminkin käsittää vähän vinoon, sillä kyselyssä oli mukana ainoastaan iPadin omistajia, joita esimerkiksi Suomessa lienee vasta muutama kymmenen tuhatta.

*
 

EDIT: yksi kovasti uutisyhteisöjä puhuttanut juttu meinasi unohtua.

Guardian tekee tempun, joka saa ainakin osan perinteisestä uutisväestä vetämään kahvinporot sieraimiinsa. Yhtiö avaa päivälistansa kaiken kansan näkyville.

No, eihän Guardian oikeasti tietenkään kaikkea näytä, minkä toimitus myöntääkin samalla kun ohjeistaa yleisöjään uuteen aikaan.

 

*

Kevennys.


Tuleeko koskaan mieleen sellaista äimistystä, että miten ne siellä internetissä keksivät niin hienoja otsikoita?
 

Eikö?
 

Paljastan vastauksen silti: niillä / meillä on siihen ATK:ta nerokkaasti käyttävä kone.

 


 

Pe 14.10.2011 @ 00:45Kari Haakana

Päivän sana: yhteisö

Jos eilinen käyttäjä-termi tuo mieleen negatiivisia mielikuvia, niin miten pitäisi käsitellä sanaa "yhteisö"? Vähän haisee hippiaatteelta: Kumbayaa lauletaan nuotion loisteessa ja hygienian kanssa on vähän niin ja näin.

Mutta yhteisö on ollut vahvasti pinnalla Web 2.0 Expon puheenvuoroissa. Yksi tapahtuman hauskimmista alustuksista oli Star Wars Uncut -pojektin kehittäneen Casey Pughin puheenvuoro. Jos projekti ei jostain syystä ole tuttu, siihen kannataa ehdottomasti tutustua. Ideana projektissa on jakaa alkuperäinen Star Wars -elokuva 15 sekunnin pätkiin, jotka osallistujat sitten kuvaavat uudestaan haluamallaan tyylillä.

Hauskinta ja ällistyttävintä Star Wars Uncutissa on se, että osallistujat eivät ole saaneet osallistumisestaan mitään konkreettista hyötyä. Päin vastoin, siihen on uhrattu joissakin tapauksissa suuria määriä aikaa ja vaivaa. Ja arkijärjen mukaan työn vaativuuden pitäisi jotenkin korreloida työn vaatiman vaivan suhteen, mutta tässä tapauksessa näin ei ole. Talkoisiin on osallistuttu ilmeisesti siitä syystä, että Star Wars on niin monille osallistujista niin tärkeä. Pughin mielestä projektissa ei olekaan enää kysymys crowdsourcingista vaan community sourcingista. 

Toinen esimerkki yhdessä tekemisestä löytyi New Yorkin Brooklynin museosta. Perinteisestä museosta on kymmenessä vuodessa leivottu asiakaskunnaltaan USA:n nuorimpiin kuuluva museo ja yhtenä työvälineenä tässä on käytetty yleisön osallistamista verkossa.

Museon esittelemää aineistoa esitellään valokuvin verkossa ja yleisö voi varustaa kuvia tägein ja myös kommentoida kuvia. Intialaisen kuvataiteen näyttelyä varten yleisölle annettiin mahdollisuus antaa strukturoidumpaa palautetta ja valita suuresta teosmäärästä kiinnostavimpia teoksia. Työhön osallistui tuhansia käyttäjiä, joista suurin osa oli newyorkilaisia.

Yhteisön ei tietenkään tarvitse käsittää tuhansia ihmisiä eikä se tarvitse muodostuakseen virallisia instituutioita. Mainostoimistoveteraani Cindy Gallopin perustaman Ifwerantheworld-palvelun avulla voi muodostaa pieniä, samaa asiaa tekeviä hyväntekeväisyysyhteisöjä. Siis todella pieniä: samaa asiaa saattaa tehdä kaksi ihmistä. Ja tehtävät asiatkin ovat pieniä mikrotekoja, kuten pullotetun veden ostamisen lopettaminen tai tietyn kirjan lukeminen.

To 13.10.2011 @ 02:37Kari Haakana

Päivän sana: käyttäjä

Käyttäjä on hieman ikävä sana; se tuo mieleen lähinnä päihteiden tai huumeiden käyttäjän. Mutta tätä termiä nyt käytetään, kun web-ympyröissä puhutaan ihmisestä verkkoyhteyden toisessa päässä.

Ja tänään Web 2.0 Expo -tapahtumassa puhuttiin paljon käyttäjistä: käyttäjien seuraamisesta, käyttäjien kanssa kommunikoinnista ja käyttäjien kanssa yhdessä tekemisestä.

Ensinnäkin käyttäjien toiminnan ymmärtäminen. Yhdysvaltain suurimpiin digitaalisiin pr-toimistoihin kuuluvan Edelman Digitalin Adele McAlear antoi varsin konkreettisia ohjeita sosiaalisessa mediassa toimiville siitä, kuinka käyttäjien toimintaa pitää seurata.

Toiminnan tulee McAlearin mukaan olla suunnitelmallista. Lisäksi Edelman kannusti asettamaan selkeitä, numeromuodossa olevia tavoitteita. "Pelkkä tunnettavuuden kasvattaminen ei ole tavoite". Ja tavoitteita pitäisi tietenkin seurata ja pyrkiä osoittamaan, mitkä teot ovat vieneet kohti tavoitteita ja mitkä vieneet tavoitteista poispäin. Varsin pässinlihaa, mutta hyvin konkreettisesti ilmaistuna.

Käytännön esimerkkejä yleisön kanssa toimimisesta antoi New Yorkin kirjaston tiimi. Suurkaupungin kirjastotoimi on lähtenyt rohkeasti rakentamaan asiakassuhdetta verkkoon ja tarjoaa monenlaisia tapoja käyttää kirjastoa myös webissä.

New Yorkin kirjasto otti noin viikko sitten käyttöön uuden, Biblio Commons -alustaan perustavan kokoelmaluettelon, joka jo itsessään mahdollistaa monia sellaisia ominaisuuksia, joihin käyttäjät ovat tottuneet mm. Amazon-kirjakaupassa: kirjojen arvioinnin, kommentoinnin ja tagittamisen.

Kirjasto on myös kokeillut joukkoistamista parissakin projektissa. Yleisö on muun muassa päässyt puuhailemaan kirjaston erikoiskokoelmassa olevien karttojen kanssa. Tätä kokeilua suositumpi oli kuitenkin hanke, jossa innokkaat käyttäjät ovat muuntaneet tekstiksi kokoelmasta löytyviä, eri aikakausilta peräisin olevia ravintoloiden ruokalistoja. Hieman vastaavaa toimintaa Suomessa on tehnyt Kansalliskirjasto Digitalkoot-hankkeessaan.

Vaikeimmillaan suhde käyttäjien kanssa on tilanteessa, kun palvelua täytyy uudistaa. Tästä kertoi Worth1000- ja Aviary-palvelut perustanut ja niitä uudistanut Avi Muchnick.

Muchnick korosti kommunikaation merkitystä. Jos palvelulla on vakiintunut käyttäjäkunta, se todennäköisesti ei halua muutoksia palveluun. Näin on todennäköisesti siinäkin tapauksessa, että palvelussa on perustavanlaatuisia ongelmia. Muchnick vertasi tällaista palvelua vanhaan kuluneeseen sohvaan: vaikka sohvan käyttäjä haluaisikin uuden sohvan, vanhaan on jo ehtinyt muodostua läheinen suhde. Muutos on vaikeaa, vaikka se olisi tarpeellista.

Muchnickin mukaan käyttäjiin ei muutosasioissa aina ole luottaminen. Vaikka käyttäjät sanoisivatkin haluavansa muutosta, näin ei välttämättä ole. Käyttäjät pitävät muutoksen ideasta (kuten paremmasta navigaatiosta), mutta kun uusi navigaatio työntyy silmien eteen, vaikuttaa se vanha yleensä paremmalta. Ja tässä vaiheessa käyttäjä helposti lopettaa palvelun käyttämisen.

Päivitystilanteeseen Muchnick suosittelee muutamia asioita. Ensinnäkin käyttäjille on hyvä antaa parin kuukauden mittainen aika, jolloin on mahdollista kokeilla sekä uutta että vanhaa versiota palvelusta. Jos uudistus on onnistunut, edelläkävijäkäyttäjät ottavat uuden version käyttöönsä ja levittävät ilosanomaa varovaisemmille käyttjille. Jos uusi versio on suuren käyttäjämäärän mielestä täysi susi, täytyy palvelun ylläpitäjillä olla valmiina suunnitelma siitä, miten vanhaan versioon siirrytään hallitusti takaisin.

Ke 12.10.2011 @ 02:07Kari Haakana

Päivän sana: kuratointi

Web 2.0 Expo -tapahtuma New Yorkissa käynnistyi toden teolla tänään. Pitkin päivää pidetyistä lukuisista esityksistä on tietenkin mahdoton löytää mitään yhteistä teemaa, mutta seuraamissani esityksissä tuntui tänään nousevan pintaan web-sisällön kuratointi.

Termi täytynee selittää. Museomaailmassa kuratointia on tehty iät ja ajat. Siellä kuraattori on arvostettu ammattilainen: henkilö, joka tekee päätökset siitä, mitä ja millä perusteilla kokoelmaa kartutetaan.

Verkossa ja verkkojournalismissa kuratointi on viime vuosina noussut tärkeäksi puheenaiheeksi. Puheenvuorossaa konsultti Margot Bloomstein käsitteli web-kuratoinnin periaatteita ja etiikkaa. Bloomstein korosti, että pelkästään kaikenlaisen sisällön kerääminen ei ole kuratointia; aivan kuten minkä tahansa esinemassan kokoaminen ei vielä muodosta todellista kokoelmaa. Bloomsteinin mielestä esimerkiksi Huffington Post ei siis kuratoi vaan agregoi: kerää kaikkea mahdollista ja syytää kahmimaansa sisältöä kaikille mahdollisille tahoille.

Bloomsteinin mukaan suodattamisen tai harkitun keräilyn idea on keskeinen kuratoinnissa. Järkevästi tehty keräily mahdollistaa yleisölle mahdollisuuden saada sisällöstä irti merkitystä. Hyvin kuratoitu sisältö vastaa kysymyksiin "miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä tässä sisällössä on tärkeintä".

Eikä kuratoinnissa ole kysymys pelkästään olemassaolevan materiaalin käytöstä. Hyvä kuraattori myös luo uutta sisältöä, joiden avulla jo olemassa oleva sisältö saa uudenlaista valoa. Esimerkkinä tällaisesta kuratoinnista käy vaikkapa Ylen Elävä arkisto: se ei palveluna koostu sattumanvaraisesta arkistomateriaalista vaan se on toimitettu kokonaisuus, jossa esitellylle sisällölle annetaan konteksti.

Toisesta näkökulmasta kuratointia lähestyi Googlen omistaman YouTuben Next Lab -yksikön johtajiin kuuluva Timothy Shey. Sheyn alustuksesta kävi selvästi ilmi, että YouTube haluaisi selvästi eteenpäin nykyisestä tilanteestaan, jossa palvelu on yksittäisten, suhteellisen lyhyiden videopätkien esitysalusta. YouTuben haluna on televisionomainen, lean back -kokemus, jossa käyttäjän ei tarvitsisi joka kolmas minuutti klikata jotakin. Suunta olisi siis sama kuin nykyisillä tv-toimijoilla jo on.

Shey näkee tämänkaltaisen mahdollisuuden olevan olemassa. Nykyiset tv-kanavajätit kuten HBO, CNN ja MTV olivat alkuvaiheessa juuri muiden sisältöä kuratoivia toimijoita. Erityisesti MTV:n muutos kiinnostaa Sheytä: levy-yhtiöiden musiikkivideoiden kuratoijasta on 30 vuodessa kehittynyt uudenlaisia tv-formaatteja itse aktiivisesti kehittävä viihdevaikuttaja. Samaa kehitystä Shey näkee web-maailmassa esimerkiksi Bloomsteininkin mainitsemassa Huffington Postissa, joka alkaa kääntyä puhtaasta kuratoijasta tai kerääjästä oman originaalisisältönsä tuottajaksi.

Shey jakaa YouTuben nykyiset sisällöntuottajat nelikenttään, jonka akseleina ovat puhdas kuratointi/puhdas originaalisisältö ja suuri/pieni tuotantobudjetti. Näin syntyvän nelikentän muut osat YouTubesta löytyvät, mutta neljännes, jossa suurella budjetilla luotaisiin omaa alkuperäistä sisältöä, puuttuvat vielä. Lähes ainoana esimerkkinä tällaisesta Shey mainitsee Revision3-yhtiön, jonka tunnetuin tuote on web-aiheinen DiggNation-ohjelma.

Vaikuttavasta ja paljon katsojia keräävästä YouTube-kuratoinnista Shey ottaa esimerkiksi Ray William Johnsonin, jonka YouTube-kanavasta on tullut palvelun suosituin, vaikka Johnson ei (tiukasti tulkiten) tuotakaan samanlaista originaalisisältöä kuin esimerkiksi muusikot. Mutta fiksusti toimiva kuraattori tietenkin suuntaa valokeilansa sinne, missä todella uutta syntyy: näin MTV:kin aikanaan rakensi uusia tähtiä.

Su 09.10.2011 @ 11:59Tuija Aalto

Aktiiviset auttavat verkossa - vaikka toimittajaa

Viime syksynä toteutettu Suomalaiset verkossa –tutkimus avaa aktiivisten netin käyttäjien merkitystä journalismin kehittämisessä. Yleisöjen halu osallistua toimittajien  työhön tuli puheeksi tostaina Johanna Vehkoon Painokoneet seis -kirjan julkistamistilaisuuden paneelikeskustelussa, jossa olin yhtenä panelistina (ks. keskusteluketju G+:ssa ja keskustelu Kari Haakanan seinällä).

Aktiiviset auttavat muita

46 % kaikista suomalaisista käyttää verkkoyhteisöpalveluita ja sosiaalista mediaa (esim. Facebookia, IRC-Galleriaa tai Twitteriä). Useimmin verkkoyhteisöpalvelut liittyvät sosiaalisten (85 %), aktiivisten (84 %) ja teknologisten (71 %) verkon käyttöön.

Kaikista verkon käyttäjistä 33 % auttaa muita. Aktiivisten segmentistä 76 % kertoo, että heidän verkon käyttönsä liittyy usein muiden ihmisten auttamiseen. Tuen saaminen, muiden auttaminen, suosittelu ja jakaminen korostuvat hieman 25 - 34 -vuotiaiden verkonkäyttäjien parissa.

28 % netin käyttäjistä vaikuttaa verkossa. Vaikuttamisen arvioivat tärkeäksi osaksi nettielämäänsä useimmin aktiiviset (61 %).

Kaikista vastanneista 10 % koki pystyvänsä halutessaan vaikuttamaan Ylen ohjelmistoon tai sisältöihin. Aktiivista tämä käsitys oli viidenneksellä (19 %).

Joka kolmas aktiivinen on valmis auttamaan toimittajaa

37 % aktiivisista haluaisi osallistua toimittajien työhön kommentoimalla, keskustelemalla, ideoimalla juttuja tai seuraamalla niiden tekemistä. Tämä on merkittävästi yli kaikkien netin käyttäjien keskiarvon.

Kaikista 15 - 74 -vuotiaista suomalaisista verkon käyttäjistä vajaa viidennes, 18 %, haluaisi auttaa toimittajia.

Keskimäärin Internetin käyttäjien halu vaikuttaa ja osallistua tai tehdä itse on matalahko, ja häviää yleisemmille netin käyttömotiiveille. Kuitenkin aktiivisten ilmaisema halu osallistua toimittajan työhön ja vaikuttaa tarjoaa merkittävästi potentiaalia yhteistyön suunnitteluun yleisöjen kanssa.

Aktiivisten piirteitä

Aktiivisisten verkon käyttö on tutkimuksen segmenteistä kaikkein monipuolisinta. Heitä on 13 % netin käyttäjistä. Aktiivisten enemmistö (65 %) on naisia.

  • Verkko erittäin tärkeä ja mukana kaikilla elämän alueilla
  • Aktiivinen elämä, ”kaikessa mukana”, aktiivisuus myös verkossa (sisällön tuottaminen verkkoon)
  • Verkossa kiinnostaa kaikki mahdollinen - mitä verkossa vain voi tehdä, aktiiviset sen tekevät
  • Ovat halukkaimpia osallistumaan toimittajatyöhön ja kokevat muita useammin voivansa halutessaan vaikuttaa Ylen ohjelmiin ja palveluihin
  • Uutisista kuullaan usein muilta ihmisiltä esimerkiksi Facebookissa

Suomalaiset verkossa -tutkimus 2010 toteutettiin osana Ylen Internetin avointa innovaatiotyötä. Tutkimuksen julkaisemisen yhteydessä Yle järjesti 15/30 Research-yhtiön asiantuntijoiden kanssa luento- ja työpajatilaisuuden, joka lähetettiin suorana streamina Yle Areenassa. Luentokalvot julkaistiin Slidesharessa samaan aikaan. Videotallenne löytyy Yle Areenasta termillä “Suomalaiset verkossa”.

Julkistettavissa oleva osuus tutkimusdatasta on julkaistu koneluettavassa taulukkomuodossa avoimella lisenssillä verkossa. Aineisto on julkaistu CC-lisenssillä (CC BY-NC-SA 3.0). Dokumentin sisältämää tietoa saa sen nojalla julkaista vapaasti ja sitä saa yhdistellä muuhun tietoon. Julkaistaessa on linkitettävä Ylen Kehitys kehittyy -blogiin ja ilmoitettava tiedon lähde, Ylen ja 15/30 Researchin Suomalaiset verkossa -tutkimus.

 

 

Ti 04.10.2011 @ 09:42Tuija Aalto

Kohtaamisia seinillä eli Facebook, Facebook, Facebook

Facebook, Facebook, Facebook. Suomalaisten nettielämä on Facebookissa. Sunnuntaiaamuisin seiniltä siivotaan kännipäivityksiä. Jengiläisten nälvintä - Facebookissa. Politiikka tehdään Facebookissa. Parisuhteet päätetään Facebookissa.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio oli aamutelevisiossa Sitran verkkoasiantuntija Karoliina Luodon kanssa pohtimassa, millaista valveutuneisuuden tasoa alati uudistuva digitaalinen mediaympäristö meiltä vaatii.


Asiasanat: 
Ke 28.09.2011 @ 19:53Mika Rahkonen

Kovaa peliä Bostonissa: toimittajat ihmeissään – yleisö tulee ja sotkee pasmat

Kirjoittaja on strategisen suunnittelun ja internetin päällikkö Ylen
uutis- ja ajankohtaistoiminnassa.

 

Minkä uutistapahtuman raportointi meni tänä vuonna pahiten överiksi?


Kuka Amerikan tv:n uutiskasvo ansaitsee pystin yleisestä tökeryydestä?

Nämä leikkipalkinnot ja jonkinmoinen kasa vakavammin otettavia tunnustuksia jaettiin Bostonissa viime lauantaina maailman suurimmaksi nettijournalistien yhteisöksi itseään kehuvan Online News Associationin gaalassa.
 

Palkittujen joukossa on pino ns. tavallisia epäiltyjä BBC:stä Huffington Postiin ja CNN:ään, mutta myös ihan vaikuttavia kokeiluja mm. nettivideoista, kuten tämä LA Timesin spesiaali jengiväkivallan uhreista ja journalismin vuoden parhaana teknisenä innovaationa palkittu mainio Flipboard, joka väittää olevansa maailman ensimmäinen sosiaalisen median aikakauslehti.


*
 

Palkintogaalaa edeltäneessä konferenssissa nettijournalismista kinasi pitkälti toista tuhatta alan ammattilaista ja opiskelijaa.
 

Keskeisin teema – vaikkei sitä missään ääneen erikseen sanottu – oli journalismin uudenlainen ja entistä aktiivisempi yhteys yleisöihin.
 

- Jos olisi halunnut luentosalin täyteen, olisi pitänyt panna esityksen otsikkoon joko ’Facebook’ tai ’Twitter’, mumisi yksi esiintyjä, jonka otsikossa luki jotakin ihan muuta, ja salissa oli hyvin tilaa.
 

Mutta kun Facebookin Vadim Lavrusik puolusteli juuri käyttöön otettuja Facebookin uudistuksia, paikalle ei olisi mahtunut enää yhtään tykkääjää lisää.


Lavrusikilla oli mainospuheensa tutkakatveessa käytännönläheisiä ohjeita ja lukuja toimittajille.
 

Facebookissa on räknattu, että journalistiseen analyysiin linkataan 20% enemmän kuin perinteiseen raakauutiseen.

Kuvat saavat tykkäyksiä puolet enemmän kuin ilman kuvaa julkaistut jutut.
Ja kysyvälle vastataan: yksinkertaisella kysymyksellä varustettuun linkkiin tulee Facebookissa puolet enemmän kommentteja kuin tavalliseen.
 

- Yksipuoliset fiidit eivät kerta kaikkiaan toimi. Ihmiset huomaavat, jos heitä ei kuunnella, julisti Lavrusik.
 

Lavrusikin koko Powerpoint-atakki sekä vaikuttava kasa seminaarin muita esityksiä täällä.
 

*
 

Bostonissa nähtiin semmoinenkin ihme, että kun konsultti puhui, 500 toimittajaa kuunteli mykän ihailun vallassa.


Kummajainen oli monien amerikkalaisten mediajättien strateginen neuvonantaja Amy Webb.

Webb esitteli hengästyttävän määrän uusia nettiin liittyviä trendejä, joista monista on sellaisinaan toimittajien uusiksi työkaluiksi.

Jos aiotte käydä koko höskän lävitse, verrytelkää, pitäkää taukoja ja juokaa paljon vettä matkalla.


Webbinkin esityksen kiinnostavinta antia taitavat olla välineet, joilla yleisöjä saa jaoteltua, rajattua ja niputettua erilaisten aiheiden pariin tai eri tilanteissa.
 

*
 

Vastikään koko nettisaittinsa pikavauhtia uudistanut Boston Globe järkeili uuden tavan saavuttaa uusia yleisöjä: ulkoistetaan nuoriso!

Eikä nyt puhuta mistään ns. nuorista aikuisista, jollaiseksi joskus tuntuu, että Suomessa pääsee, jos jaksaa vielä nousta aamulla sängystä omin avuin.

Globen suojissa tehdään koko lailla itsenäistä nuorille tarkoitettua saittia The Next Great Generation, joka kuvailee itseään perinteisen uutisjournalismin ja yleisölähtöisen blogimaailman törmäyskohdaksi.

Mallista saattaa tulla vielä iso juttu. Tai sitten ei.

Ainakin sitä mietitään toteutukseen myös joissakin muissa Yhdysvaltain suurkaupungeissa.

 

*

 

Mutta kun Bostonissa ollaan, voi tulla Sam Adams -pullosta käkättimeen, jos ei yhtään puhuta baseballista.

Boston Globe on tehnyt nettispesiaali-tyyppisen beta-sivun, joka kertoo, miten paljon kaupungin ylpeyttä Red Soxia tänään rakastetaan tai vihataan.

Kuka pelaajista on tänään jykeväleukainen sankari ja kuka ylipalkattu ja lihava bling-pummi?

Kiinnostavaa tässä formaatissa on, että Globe miettii tapoja käyttää sitä myös politiikan ja talouden uutisissa, esimerkiksi vaaleissa.

Kannattaa käydä katsomassa po. sivu äkkiä. Nimittäin näinä päivinä ratkeaa, pääseekö Red Sox, yksi liigan kalleimmista joukkueista (palkkabudjetti tänä vuonna $161 000 000), playoffeihin tällä kaudella ollenkaan.


Jos ei pääse, koko saitti saatetaan tuikata tuleen, eikä taida olla varmuutta koko Bostoninkaan säilymisestä ihan ehjänä.

*

Sitten kevennyksiin.

Teistä parhaiten säilyneet (siinä porukassa on epäilemättä tungosta) muistavat vielä toimistojen kokkapuhetarpeisiin kehitetyn ns. hevonpaska-bingon (Bullshit Bingo).

Nyt sellainen on tietysti syntynyt nettijournalismiinkin.

Kaikkein nokkelimmat ja urheimmat ajan hermolla yöpyjät ovat tietysti jo viisastelleet, että termit ovat kuulkaas ihan vanhentuneita jo.

 

*
 

Tuleeko joskus sellainen olo, että sosiaalisen median käyttöä pitäisi edistää tekemällä Facebookista, Twitteristä tai Google+:sta propagandajulisteita 1940-luvun tyyliin?
 

Eikö?
 

Ei se mitään, jollekulle tuli.

 

Pe 16.09.2011 @ 16:28Mika Rahkonen

Angry Birds vs. Marimekko, Google+ jo kanveesissa, ja mitä ihmettä - pienet syövätkin isot!

Kirjoittaja on strategisen suunnittelun ja internetin päällikkö Ylen
uutis- ja ajankohtaistoiminnassa.

David Carr kirjoittaa NY Timesissa, miten maineikas suuruuden ekonomia on kääntynyt yhdysvaltalaisissa nettiuutisissa vinksin vonksin.


Täyden palvelun suuret jättiportaalit kuten Yahoo ja AOL kokevat nyt sanomalehtien kohtalon, väittää Carr. Tarkasti rajatut pienemmät saitit vetävät, ja niiden innokkaat yleisöt saavat aikaan lisää menestyksen kierrettä.
 

Carr käyttää esimerkkeinä voitolla olevista mm. Politicoa, Amerikan Seitsemän päivää -lehteä TMZ:tä ja räyhäkästä urheilusaittia Deadspiniä.
 

Argumentti on ihan järkeenkäypä, etenkin kun muistaa (viimeistään tuon jutun luettuaan), että esim. TMZ, TechCrunch, Engadget ja Zagat (!) on kaikki myyty suurempiin käsiin. Mutta minkäänmoisia lukuja Carr ei pienet jyräävät -väitteensä tueksi esitä.

Maltanko olla huomauttamatta, että Carr kertoo myös jutussaan innovaatioita pohtivan porukan sopivan koon, koska asia ei kuulu tähän millään lailla?

Jaa, näemmä en malta.
 

Siihen kuulemma pätee ns. two-pizza rule. Eli joukon pitää olla ruokittavissa kahdella pizzalla.
 

No, jenkeissä on isot pizzat.

 

Miltä näyttävät suuren sanomalehden nettisivut kokonaan ilman mainoksia?

Ennen kuin alatte irviä, että eivät vaan ole saaneet yhtä ainutta kaupaksi, tsekatkaa upouusi Boston Globe.


Lehti ns. veti johtopäätökset, irrottautui mainoksilla elävästä boston.comista ja teki itsestään maksullisen, eli niin kuin nykyään sanotaan, meni paywallin taakse.
Temppu on ollut Yhdysvalloissa alan suurimpia puheenaiheita tällä viikolla.

Samaan aikaan kun suuria lehtiä muuttuu verkossa maksullisiksi, niistä irtoaa ilmaisia paikallisia spin-offeja, jotka täyttävät joukoittain kuolleiden paikallislehtien jättämää... niin, mitä? Kai siihen jokin aukko jäi?

Ai juu, Globen digitaalitilaukset maksavat neljä taalaa viikossa. Mutta syyskuun loppuun asti tilaus on ilmainen, joten sinne vaan kokeilemaan, jos kiinnostaa.


Tähän urheilutunnari. Kiitos.

Mitäs urheilutoimittajat sitten tekevät, kun urheilijat kertovat Twitterissä itseään koskevat uutiset taatusti ekana ja urheiluorganisaatiot ryhtyvät itse tuottamaan toimittajien suoraan yleisöille otteluraportteja, maalikoosteita ja sen sellaisia?
Alkavat kilpailla ennen juttujensa kohteina olleita joukkueita vastaan?

Koko lailla siten on käymässä, kirjoittaa urheilujournalismia tutkinut Jason Fry Poynterissa.

Fryn mukaan esimerkiksi korisliiga NBA:n hallitsevan mestarin Dallas Mavericksin kuuluisa ja äkkiväärä miljardööri-omistaja Mark Cuban on jo kierrellyt joukkueen pukukopissa matsien jälkeen listaamassa, ketkä näistä täällä hilluvista toimittajista ovat seuralle hyödyllisiä ja kenelle pannaan porttikielto.

Eikä tarvitse jenkkeihin asti mennä. Seurojen oma raportointi on tuskin uppo-outo ajatus kenellekään, joka on vilkuillut esimerkkisi eilen alkaneen lätkän SM-liigan joukkueiden sivuja netissä. Ne todella tekevät sen itse. Urheilutoimitusten pitää tehdä jotakin muuta, järkeilee Fry.

 

Mitä? Ottaako Google+ lukua jo ensimmäisessä erässä?

Siltä vähän näyttää. Ehkä. Ainakin julkisten postausten määrä on vähentynyt viimeksi kuluneen kuukauden aikana siellä jo reippaasti.

Teknosaarnaaja Robert Scoble huomauttaa tosin em. jutun kommenteissa, että Google ei oikeastaan tarvitse plussaansa paljon postauksia eikä edes käyttäjiä. Se tarvitsee ihmisiä hakutuloksiin suojellakseen hakubisnestään Facebookilta, järkeilee Scoble.

 

Nyt tulee perinteinen kevennys ja perinteinen infografiikka samassa paketissa.

Tiesittekö, että Angry Birdsissä on nyt ammuttu lintuja enemmän kuin maapallolla on lintuja? Ja että kehittäjäyhtiö Rovio olisi nyt miljardin taalan arvoinen? Miljardin taalan?
Jaa, katsotaanpa näitä suomalaisia pörssiyhtiöitä... miljardin taalan arvo tekisi Roviosta kaksi kertaa niin arvokkaan kuin Finnair. Marimekkoja menee siihen summaan kahdeksan.

Tuota noin, ehkä on parasta lopettaa ennen kuin joku alkaa kuvitella mielessään suomalaisten vientiponnistelujen nimissä Mari-paitoihin piirrettyjä Angry Birdsejä.
 

Sivut

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu