Ma 30.01.2012 @ 10:46Tuija Aalto

Ajan henki: työntekijä kohtuuttomasti alakynnessä työnantajan suhteen somessa

Yksityisminää ei saa irti työminästä. Niinpä työnantajat pitää totuttaa nettielämään. On ajan henki, että työnantaja pyrkii olemaan mieltä ja ottamaan kantaa siihen, millä tavalla yksityinen henkilö on läsnä verkossa omalla ajallaan ja omissa nimissään. Ellemme pidä varaamme, voi käydä niin että tavaksi vakiintuu, että työnantaja omistaa henkilöbrändimme 24/7. Sellainen tilanne lähestyy jo digitaalista feodalismia.

Kokoan linkkejä työn ja nettielämän yhteensovittamisesta. Ehdota lisää, jos tietämäsi julkinen tapaus puuttuu koosteesta.

Helsingin sanomien 23.1. julkaistussa jutussa Facebook-potkujen takana usein kanteleva työkaveri todetaan:

Työnantajalle tuskin tulee yllätyksenä, että työntekijät suhtautuvat työpaikkaansa ristiriitaisin tuntein. Etenkin matalapalkka-aloilla, joilla työolot ovat kehnot ja ihmiset helposti korvattavissa.

Kahvihuoneiden estottomasta kritiikistä Facebook-tilityksen erottaa kuitenkin se, että siitä jää kirjallinen jälki.

Se on kätevää, kun muutenkin halutaan päästä eroon hankalaksi koetusta työntekijästä, kirjoittta Helsingin sanomat.

Juttuun haastatellun Palvelualan ammattijärjestö Pamin Tampereen aluepäällikkö Niina Koivuniemen mukaan keinoon onkin turvauduttu osana irtisanomisen perustelurepertuaaria. Jos irtisanominen on päätynyt oikeuteen, Facebook-kirjoitus ei ole se, jonka työnantaja on ottanut esiin irtisanomisen perusteena.

Summa summarum: ihmiset ovat joskus hankalia, mutta se että he ilmaisevat mielipiteensä sosiaalisessa mediassa ei välttämättä ole irtisanomisperuste. 

Miten voisimme valaa suomalaisiin enemmän rohkeutta pitää kiinni nettielämästään?

Ma 23.01.2012 @ 01:30Tuija Aalto

Toimittaja tutustuu Twitteriin, tapaus vaali-ilta

Talouselämän toimittaja Sami Rainisto otti vaali-iltana tuntumaa Twitteriin ja taltioi puoli minuuttia kokemuksestaan (valitettavan epätarkkaan) YouTube -videoon. Tuolta se näyttää, kun pulina on vlikasta. 

Keskisuomalaisen toimittaja Ville Grahn hyödynsi Twitteriä presidentinvaalit minuutti minuutilta -seurannassaan

Ylen toimittaja Jukka Niva kokosi presidentinvaalin tulosiltaan muutaman some-katsauksen. Kuvat TV-ruudusta, jossa lähetyksen päällä teksti-tv:n sivu 398, jonne moderaattorien tiimimme julkaisi illan aikana 960 Twiittiä

Voiko presidentti olla mieskin? Melinda 6v

Kaksi kerrosta Twitteriä TV-ruudulla: kuvassa graafisena elementtinä ja teksti-TV-kerroksena lähetyksen päällä.

Twiittien tuominen ruudulle teksti-TV:n kautta on ruotsalainen keksintö. Twitteristä Ylen TV-lähetyksissä aikaisemmin: Tapaus #A2ilta - TV-ohjelman digitaaliset kerrokset ja pitkä häntä

"Sama määrä persuja siellä eduskunnassa nytkin istuu"

Niva lainasi katsauksessaan myös Tarja Halosen Twiittiä. 

Illan juontajan Riikka Uosukaisen ilmaisema epäilys, josko kyseessä oli oikeasti väistyvä presidentti vai "joku sosiaalisen median nimimerkki" aiheutti reaktioita Twitter-käyttäjissä. 

Sosiaalisen median yleissivistykseen kuuluu lähdekriittisyys, ja välineiden tullessa tutummaksi oppii myös, ketkä käyttäjät tiedetään aidoiksi toimijoiksi. Se vaatii palvelujen tuntemista ja verkostojen luomista. 

Jussi Linkola neuvoo Twitterin käytön alkuun

Jos Twitter on vielä ihan outo väline, mutta kiinnostuit, perehdy Jussi Linkolan kokoamaan Twitterikoulutus-pakettiin

Sosiaalisen median koulutusta tarjolla

Maanantaina 23.1. on muuten viimeinen päivä ilmoittautua Tampereen yliopiston ja Palmenian yhdessä järjestämään toimittajille suunattuun sosiaalisen median koulutukseen. Jo kuudes kurssi Metropolian tarjoamaa sosiaalisen median koulutusta toimittajille starttaa sekin ensi kuussa ja ilmoittautua ehtii vielä.

 

Ma 23.01.2012 @ 00:48Tuija Aalto

Niinistö ja Haavisto sosiaalisen median vahvimpia

Niinistö ja Haavisto ovat Facebookin kunkkuja, otsikoi Kauppalehti vaalisunnuntaina.

Niinistö ja Haavisto tasoissa Suomi24:n keskusteluissa äänestyspäivänä, laski Suomi24-palsta samana päivänä. 

Niinistö ja Haavisto seuratuimpia Twitterissä, havaitsi Tapio Kantele jo aiemmin.   

Meillä on presidentinvaalin toisella kierroksella kaksi sosiaalisessa mediassa vahvasti toimivaa ehdokasta. Tästä on hyvä hiihdellä kohti kakkoskierrosta.


 

Pe 20.01.2012 @ 15:33Mika Rahkonen

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Uutisissa puhutaan aidasta, Twitterissä aidanseipäistä


Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää säännöllistä kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

 

Perinteisten välineiden uutisten ja netin vuorovaikutus on Yhdysvalloissa osastossa Hyvääpäivää-kirvesvartta.
Tai siltä ainakin vähän näyttää, kun katsoo Amerikan viime vuoden käsitellyimpiä aiheita uutisissa, blogeissa ja Twitterissä.


Kymmenestä suurimmasta mainstream-uutisaiheesta blogien TOP 10 –listalle pääsi neljä, mutta Twitterissä valtavirran uutispainotukset eivät paljon hetkauttaneet. Kymmenen Twitterissä suosituimman aiheen joukossa ei ollut kuin yksi uutisten kärkikymmenikön asia - talous.


Näkyykö tässä tragikoominen ohipuhuminen, vai onko maailma kohdallaan juuri näin? Onko vain hyvä, että uutiset eivät toista nettiaktiivien agendaa – ja toisinpäin?

Tuossa samassa palvelussa on muuten aivan mainio interaktiivinen härpäke, jossa voi vertailla minkä tahansa suositun uutispalvelun tai –aiheen käsittelymäärää toisiinsa.

Tuota noin… miten paljon pienissä sanomalehdissä oli Apple-juttuja vuoden viimeisellä neljänneksellä verrattuna CBS:n aamu-uutisiin. Sekin selviää.

Miten sitä ilman tällaista tietoa ollenkaan ennen elettiin?

*


Digitaali-apostoli Clay Shirky summasi pari viikkoa sitten julkaistussa postauksessaan lempiaiheensa, sanomalehtien verkkopalvelun maksullisuuden eli ns. paywallin ongelmia.
Shirkyn mielestä paywallin pystyttäneet sanomalehdet ovat käsittäneet koko lailla isot strategiset asiat päin honkia.
Mikä on se tuote, mitä lehti myy? Keitä ovat lehden yleisöt? Eikun oikeasti? Mitä ne yleisöt oikein haluavat? Siis ihan tarkkaan ottaen?


Shirkyn postauksesta saa aika hyvän hyppystartin maksuseinän problematiikkaan, tähän mediabisneksen keskeiseen riidanaiheeseen, vaikkei olisi siihen aiemmin törmännyt.

*
 

Occupy Wall Street –liike on antanut ns. yhden prosentin kuulla kunniansa. Liikkeen mukaan yksi etuoikeutettu ökyprosentti amerikkalaisista panee yhdeksääkymmentäyhdeksää huokealla.


New York Timesissa joku hoksasi, että selvitetäänpä, keitä siinä inhassa yhdessä prosentissa oikein piileksii.


Tulos on infografiikka, joka paljastaa mm. että rikkaimmassa prosentissa amerikkalaisia on 3 699 urheilijaa, 6 751 näyttelijää, ohjaajaa tai tuottajaa ja 9 700 kokkia.

Samalla voi tsekata, miten itse sijoittuisi tulovertailussa missäkin päin Yhdysvaltoja.
 

*
Voisiko Hesari myydä lippuja lätkän Talviklassikkoon?


Jaa, miksei, myyhän Aftonbladetkin matkaoppaita, ja viiniklubi, se nyt alkaa olla jo itseään kunnioittavan laatulehden vähimmäisedellytys.


Tässä blogissa aiemminkin kunnostautunut Boston Globe kokeilee ilmaispalvelullaan erimoisia bisneksiä, joista urheilun lipunmyynti on yksi.

Globe jakoi syksyllä palvelunsa kahtia, pyhitti lehtibrändinsä journalismille, mutta yrittää tehdä Boston.comista yleisportaalia, josta bostonilainen löytää kaiken mitä tarvitsee tai mikä ilahduttaa.


(No, ainakin urheiluliput menevät varmasti kaupaksi tuosta vaan. Boston on nimittäin oikeasti sellainen urheiluhullu kaupunki, jossa kaikki suomalaisia urheiluhulluiksi sitkeästi väittävät voisivat käydä hankkimassa vähän tervetullutta perspektiiviä väsyneelle hokemalleen.)

 

*

Twitter on ostanut kanadalaisen Summifyn, joka niputtaa valtavasta määrästä tweettejä suosituimmat linkit ja toimittaa ne asiakkaalle niin usein kun sovitaan.
Okei, ei kuulosta maailmaa ympäri kääntävältä kaupalta.


Mutta kiinnostavaksi käy siinä kohdassa, kun väitetään, että tällainen palvelu voisikin muodostaa tulevaisuuden sanomalehden. Tai siis merkittävästi parannellun version siitä.
 

Ajatus – joka ei tietysti ole upouusi – menee niin, että ensin valitsee huolellisesti sopivan kasan Twitterissä seurattavia. Sitten käyttää Flipboardin kaltaista applikaatiota, joka käärii koko höskän helppolukuiseen ja cooliin muotoon ja avaa Twitterissä jaetut linkit valmiiksi. Ja kun tähän summaa käyttäjän maun oppivan Summifyn, käsissä on palvelu, joka seuloo kiinnostavammiksi tms. arvioimiesi lähteiden parhaat palat vaikka kerran päivässä. Tai kaksi kertaa.


Tämmöinen olisi luultavasti kaksikymmentä vuotta sitten kuulostanut aika hassulta.

*
 

Datavisualistinen kevennys.


Tiesittekö, että yli kolme prosenttia maailman kauppoihin kärrätystä juustosta päätyy myymälävarkaille?

Tai että kuubalaiset vetävät röökiä (tai, no, ehkä sikareita) melkein kahdeksan kertaa niin paljon kuin nigerialaiset?


Tai että me täällä Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa laitamme ääntenlaskennan huipennukseksi presidenttiehdokkaat hiihtämään kilpaa? Eduskuntavaaleissa puoluejohtajien laji oli pikajuoksu.



 


 

La 17.12.2011 @ 00:02Mika Rahkonen

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Tässä ovat netin keisarit! Näin Facebook aiheutti Kreikan velkakaaoksen!

Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää säännöllistä kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

 

Joulu lähestyy ja mieli on ylevä, joten aloitetaan korkealta.


Tekki/netti/media/vekotinsaitti Gizmodo listaa netin 25 suurinta vaikuttajaa.


Nämä ovat ihmisiä, joiden sanoilla on painoa ja joiden perässä nettitrafiikki kulkee.
 

Listalla on mm. Reutersin sosiaalisen median tuottaja Anthony DeRosa, New York Timesin tekno-bloggari Jenna Wortham, Two And a Half Meniin loikannut näyttelijä ja Twitter-sensaatio Ashton Kutcher ja yksi maailman kuuluisimmista leffakriitikoista, Chicago Sun-Timesin Roger Ebert.


Mutta kuka on ykkönen?
 

Ykkönen on Reddit-palvelun käyttäjänimimerkki Maxwell Hill. Hän oli ensimmäinen, joka keräsi Redditissä yli miljoona karma-pistettä, joita saa, kun postaa hyviä linkkejä ja kirjoittaa rakentavia kommentteja.

Ovatko nämä sitten oikeasti netin vaikutusvaltaisimmat ihmiset?

Njääh. Mutta on pohdinnassa vinha perä. Netin keisarit pystyvät ohjailemaan yleisövirtoja paljon paremmin kuin mihin vanhemmissa tiedotusvälineissä on totuttu. Tästä median uusvallasta on vielä puhuttu aika vähän, mutta takuulla siitä puhutaan pian lisää.

 

*


Reuters kyseli mediakonferenssiinsa osallistuneilta ns. vanhan median ja markkinointialan pomoilta, mikseivät nämä hillu Twitterissä. Vastauksissa risteävät kivasti ylimielisyys ja itseironia.

Reippain oli mainosalan jätin WPP:n ykköspomo Martin Sorrell: ”Teidän sähköposteihinne vastaamisessa on jo tarpeeksi. Kamoon, olen 66-vuotias, melkein liimatehtaalla”, töräytti Sorrell.

*


Sitten Ruotsiin. Siellä on aina niin kivaa.


SVT on alkanut satsata tietokantajournalismiin, ja kertoo siitä parin minuutin videolla.


Yhtiön tuorein datajournalismin hanke on selvitys siitä, missä päin Ruotsia on eniten poliiseja suhteessa väkilukuun.
Ihan kiva tietää, mutta, tuota noin, lopputulos ei ns. luvalla sanoen näytä ihan järjettömän coolilta.

*
 

Samainen SVT on ilmeisesti joutunut selittämään aika monelle asiakkaalleen, miksi yhtiö ei ole tehnyt enempää applikaatioita tarjonnastaan. Ehkä jopa niin monelle, että selitys kirjoitettiin ylös ja julkaistiin yhtiön verkkosivuilla.
 

SVT selittää, että suljettu applikaatio on huonompi ja vähintään tekijälleen hankalampi ratkaisu kuin kaikkialle sovitettu webbipalvelu.

Lisäksi yhtiö antaa ymmärtää oppineensa yhteyksistä Applen kanssa, että on kivempi, jos ei tarvitse olla yhteyksissä Applen kanssa.
 

*
 

Tätä samaa applikaatiot vs. web –riitaa käydään maailmalla jo ties kuinka monetta vuotta. Siltä on helppo säästyä, jos hoksaa katsoa muualle.

Mutta mediataloissa tätä asetelmaa seurataan tarkasti. Applikaatiomarkkinoilla liikkuu yli kaksi miljardia taalaa, laskee tutkimusyhtiö Forrester, joka onkin sitä mieltä, että koko se intternetti on jo hengityskoneessa.

Höpö höpö, vastaa journalismitutkija / webbiguru Dave Winer.

Kiitos tästä linkistä tähän samaan blogiin kirjoittavalle kollegalle Karde Haakanalle.

 

*
 

Markkinatutkimusyhtiö Insites ei halua, että sitä kutsutaan markkinatutkimusyhtiöksi. Sitä pitäisi kutsua muutosagentiksi.
Niinpä tietysti.


Oli miten oli, mutta niin on, että Insites on tehnyt vaikuttavan kalvo-show’n sosiaalisen median tilastoista pitkin maailmaa.

167 kalvon esitys on täynnä varmasti ihan hyödyllistä, mutta vähän ehkä tylsää dataa.
 

Siitä selviää mm., että yli puolet on potkaissut joskus jonkun sosiaalisen median verkostostaan ulos. Mikä on yleisin syy?
Tappelu? Mustasukkaisuus? Salavuoteus? Intohimorikos? Plääh – yhteyksien vähäisyys. Mitäs mä sanoin, että data on vähän tylsää.
 

*
 

NBC alkaa jo ottaa vauhtia Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Yhtiö avasi vastikään pelkästään politiikalle pyhitetyn saitin. Se yrittää olla vähän kunnianhimoisempi verkkopalvelu kuin mihin Amerikan network-televisiossa on totuttu. Tarkoitus ei ole enää pelkästään kasata tv-tuotantoja verkkoon, vaan luoda nettimäisempää ilmaisua.
 

*
Kevennys.

Aiheuttiko Facebookin menestys Kreikan velkakriisin?
Ilman muuta!
Saivatko Ava-nimiset vauvat Yhdysvaltain asuntokuplan aikaan?
Totta kai!
Businessweek näyttää, miten voi todistaa mitä vaan, kun on kaksi käyrää ja vahva usko.
 

 

To 15.12.2011 @ 10:37Tuija Aalto

Mistä avoimuus- ja läpinäkyvyyspuhe sai alkunsa?

Avoimuus ja läpinäkyvyys uivat puheenparteemme vuosituhannen vaihteessa. Avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä puhutaan nyt niin julkisen hallinnon ja kirkon, kuin kaupan ja teollisuuden ja muun yritystoiminnan piirissä. 

Sen toivat muassaan yhteiskunnalliset muutokset niin idässä kuin lännessä - ja muutosta kiihdytti internetin aiheuttama viestintäteknologinen murros. 

Suljettu EU alkoi avautua vuosituhannen vaihteessa

“Vuosituhannen vaihteen arjessa elää voimakkaana tiedon vallankumous, kun uusi tekniikka ja internetin tapaiset kanavat avaavat räjähdysmäisiä tiedon levityksen näköpiirejä. Ne saavat EU:n tiedotuksen näyttämään entistä vanhakantaisemmalta.”

HS - Pääkirjoitus - 15.10.1998 (HS arkisto)

“Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat nykypäivän sanoja, joiden toteuttamista EU on pystynyt tehokkaasti estämään", piiskasi Helsingin sanomat pääkirjoituksessa  25.2.1999 (Tiedonvapaus korostuu nykyaikana). 

Suomen julkisuuslaki uudistui 1999

Aikaisemmin voimassa olleen nimikirjalain mukaan henkilökohtaisesti määräytynyt palkka oli pidettävä salassa. Nimikirjalain muuttamisesta annetun lain (627/1999) mukaan valtion ja kunnan virkamiesten sekä viran- ja toimenhaltijoiden palkkaa koskevat tiedot ovat julkisia. Julkisuus koskee siis myös niitä eriä, jotka määräytyvät henkilökohtaisen suorituksen ja sen arvioinnin perusteella.

Hallinnon avoimuus ei ole kuitenkaan käytännössä toteutunut. Valtio-opin professori Matti Wiberg osoitti laajassa tutkimuksessaan, että viranomaiset eivät noudata avoimuussäädöksiä. Artikkeli Salaajien valtakunta julkaistiin 19. joulukuuta 2010 Helsingin Sanomissa.  

“Avoimuudesta on säädetty perustuslaissa, julkisuuslaissa, hallintolaissa, nimikirjalaissa sekä henkilötietolaissa. Reaktiotapoja pitäisi olla vain yksi: kaikkien viranomaisten pitäisi toimia samalla tavalla. Julkiset tiedot pitäisi antaa ilman lisäselvitysvaatimuksia. On perusoikeus saada julkisia tietoja viranomaisilta, pyydetyllä tavalla ja ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisilla on tiedottamisvelvollisuus."  

Asko Hynninen koki vaikeaksi edes hahmottaa sitä, mitä tietoa viranomaisilla oikein on ja missä muodossa. 

"Tässä kovin viattomalta tuntuvassa tietopyynnössä yksi virkamies saattoi lyödä luuria korvaan ja uhata lakimiehillä ja juridisilla sanktioilla. Toinen piti tietopyyntöjä niiden aiheuttaman työmäärän takia kohtuuttomina. Kolmas rukoili nöyrästi jatkoaikaa, kun tietojärjestelmät eivät olleet vielä lain edellyttämässä kunnossa. Neljäs virkamies kannusti työtämme ja arvosteli itse virkamieskuntaa pilkunviilaamisesta ja haluttomuudesta aktiivisesti edistää kansalaisten tiedonsaantia." 

Avoin data - liike voimistui vuonna 2011

Vaikka kansalaisen on siis tutkitusti vaikea saada tietoa viranomaiselta edes pyytämällä, puskevat avoimen tietoyhteiskunnan aktiivit asiaa voimallisesti eteenpäin.

Tieto pitää tarjota pyytämättä, koneluettavassa muodossa, ja avoimesti lisensoituna. Asiaan kuuluu että tiedon käyttöä hankaloittava maksullisuus puretaan.  

Liikenne- ja viestintäministeriö teetti oppaan datan avaamisesta (Julkinen data) ja valtioneuvosto laati periaatepäätöksen julkisen sektorin
digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja
uudelleenkäytön edistämisestä

Avoimen datan käytön edistämiseksi on järjestetty jo kolme Apps4Finland-kilpailua 2009, 2010 ja 2011.  

YLE Uutiset kertoi eilen, että virkamiehet yrittävät jarruttaa tietovarantojen avaamista kaikelle kansalle. Valtiovarainministeriö on vastustanut Maanmittauslaitoksen ehdotusta maastokarttojen avaamisesta maksutta kaikkien käyttöön.

Verkkoviestinnän osaaminessa puutteita 

Muutama vuosi sitten nähtiin sosiaalisen median läpimurto. Verkko-oppimisen ja yhteisöllisyyden parissa työskentelevä Ville Venäläinen pohti blogissaan hypetettyä avoimuutta. 

“Välineet eivät vielä ole tasolla, joka tekisi verkossa työskentelystä aidosti kaikille avoimen. Tämä jo yksinkertaisesti siitäkin syystä ettei kaikilla ole pääsyä verkkoon ja tarvittavia taitoja käyttää verkkotyövälineitä. Tästä syystä esim. kunnallisen vaikuttamisenmalleja suunnitellessa on pakko miettiä myös vaihtoehtoisia teitä osallistumiselle – verkko ei vielä yksin riitä. Kouluttajilla ja viranomaisilla on tässä vielä työtä vuosiksi ellei vuosikymmeniksi. “

Yllä listatut sekä muita poimintoja avoimuus - ja läpinäkyvyys - puheesta tässä Google-dokumentissa. Saa täydentää! Erityisesti olisin kiinnostunut aikalaismuistelusta sen suhteen, mistä avoimuus- ja läpinäkyvyyspuhe Suomessa lähti liikkeelle. 
 

 

Asiasanat: 
Ma 12.12.2011 @ 18:12Tuija Aalto

Voiko TV edistää yhdessä ajattelua?

Sosiaalisen median myötä TV-kerronta on uuden kynnyksellä.TV:llä on nuorille katsojille viihdyttävä, keskustelua virittävä rooli. Euroviisut, A2-ilta ja viimeksi Linnan juhlat osoittavat, että kriittinen massa kansalaisia on halukkaita jakamaan yhteisen elämyksen

TV ja netti yhdessä voivat olla uutta luovan ajattelun väline.

Toinen ruutu on media-arkea aktiivisille netin käyttäjille. Suomessa on 100 000 tablettia. Neljällä kymmenestä suomalaisesta (42%) on henkilökohtaisessa käytössään älypuhelin. Niitä hypistellään televisiota katsoessa.

Avun pyytäminen ja saaminen on sosiaalisessa mediassa arkista. Se tapahtuu usein käyttäjien omissa rajatuissa verkkojulkisuuksissa: keskustelupalstoilla ja blogeissa sekä Facebookin ryhmissä tai profiilien yksityisillä seinillä.

Voisiko joukkovoima Ylen avulla saada aikaan jotakin vielä enemmän kuin vilkkaan keskustelun? Voisiko Yle olla suomalaisia yhdistävä toimija, joka kokoaisi ihmisiä ajattelemaan yhdessä?

SVT:n sisältöstrategi  Markus Sterky muistutti elokuussa Media & Messagessa, että TV-formaattien kehittymisen sykäyksiä on antanut teknologia. Esimerkiksi Haluatko miljonääriksi –formaatin SMS-visailuelementin synty vuonna 2004 mahdollistui premium-maksullisisten tekstiviestien myötä.

Twitter tekee TV:stä sosiaalisen 

Sosiaalista televisiota nyt eteenpäin vievä Twitter on globaali hitti vertaisviestinnän työkaluna.

Viestintävälineiden kehitys ei kuitenkaan rajoitu sosiaaliseen mediaan, vaan muidenkin välineiden kehitystä kannattaa pitää silmällä.

Esimerkiksi Screen.io on HIITin tutkimushankkeesta syntynyt työkalu mahdollistaa reaaliaikaisen tiedon syöttämisen ja käsittelyn sekä tulosten tarkastelun ja visualisoimisen. (Mac App Storeen tuotteistettava sovellus saa nimekseen Slides & Polls).

Testasin sitä kesäkuussa 200 hengen seminaariyleisön kanssa sana-assosiaatio-idealla. Tuloksena syntyi paljastava käsitekartta x- ja y-sukupolven mielenmaisemasta. 

Millaista uutta tietoa, millaisia oppimiskokemuksia voisi TV- tai radio-ohjelma tuottaa, kun suoran lähetyksen juontajalla olisi reaaliaikainen tutkimuksen tekemisen ja tulosten esittämisen työkalu käytössään?

Millaisia uusia ohjelmaformaatteja reaaliaikainen datan prosessointi mahdollistaa? Millaisia taitoja tällaisen ohjelman ohjelman toimittajalta vaaditaan?  Mitä reaaliaikaisen datan visualisointi edellyttää TV-kerronnalta? Entä voiko samanaikainen osallistuminen, ”toinen ruutu,” tuoda lisäarvoa johonkin radio-ohjelmatyyppiin?

Voiko TV edistää yhdessä ajattelua? Mitä se edellyttää TV:n tekijöiltä? 

Ma 12.12.2011 @ 08:17Tuija Aalto

Uusi tapa kertoa tarinoita: Storify

Storify on verkkopalvelu, jolla voi lainata somelähteitä irrottamatta niitä omasta kontektistaan.

Tuoreita esimerkkejä:

Parhaan kuvan työkalun mahdollisuuksista saa Storyfi-tiimin omasta tuotannosta: tässä Five Occupy stories everyone needs to read ja tässä ohjeet siihen, miten toimitat näin vuodenvaihteessa suositun juttuformaatin eli vuosikatsauksen: How to do a year-end Top 10 list on Storify.

Mitä sosiaalisen median työkaluja itse olet viime aikoina kokeillut? 

 

 

Ma 05.12.2011 @ 16:03Mika Rahkonen

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Eurolla on hätä – katso kuvat, grafiikat, videot ja visualisoinnit

Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää säännöllistä kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

 


Mitä huonommin eurolla menee, sitä paremmin menee ahdinkoa visualisoivilla graafikoilla ja toimittajilla.
BBC on tehnyt hienon ja oikeastaan aika yksinkertaisen härpäkkeen, joka vastaa peruskysymykseen: mikä maa on millekin maalle velkaa, ja kuinka paljon.
 

*

New York Times kuvaa euromaiden kompastelua toistensa jalkoihin tällä tavalla.

Printissä samasta grafiikasta on tietysti riisuttu vuorovaikutteisuus, joten näky on vähän erilainen.



*

Komeasti nimetty Chart Porn –sivusto esittelee kahden minuutin videolla näppärästi tylyjä lukuja siitä, miten Kreikka saattoi itsensä ja siinä sivussa vähän sivustakatsojiakin aikamoiseen liriin.


Luvuissa vilahtelevat jo modernia folklorea olevat kreikkalaisduunarin ökypalkat, julkisen sektorin hälläväliä-meininki ja hurja väite, jonka mukaan Kreikassa olisi (ollut) viisi tuhatta ihmistä, jotka myöntävät tienaavansa yli 100 000 euroa vuodessa (vastuu faktoista po. sivustolla).
 

*
 

Vähän epistä, hei!
Kun britti-Telegraph selittää euroalueen vaikeuksia omassa graafissaan, Suomi mahtuu hädin tuskin kartalle, eikä Suomen asioita esitellä millään lailla.

Höh.

No, kenties tästä pitäisi olla tyytyväinen. Suomi on euromaista suurin, joka ei ole päässyt Telegraphin selvitykseen mukaan mitenkään.
 

Äkillistä arvottomuuden tunnetta voi yrittää lievittää hokemalla itselleen (mielellään ääneen), että euromaista Slovenia, Malta ja Kypros eivät ole saaneet edes nimeään Telegraphin kartalle. Hah!

No, ne epäilemättä kostavat tämän Euroviisuissa.
 

*
 

Kun Guardian valloittaa Yhdysvaltoja, niin kuin se kovasti, kovasti yrittää tehdä, käytössä on välillä vähän morbideja keinoja. Tai ainakin aiheita.


Nyt Guardian on laittanut kartalle kaikki Yhdysvaltain tasan 369 629 liikennekuolemaa vuosien 2001 ja 2009 välillä.

Hanke on hieno esimerkki julkisen datan käytöstä ja esityksestä. Lisäksi turistit voivat käydä katsomassa, mitä ikävää on sattunut tutuilla kulmilla.



*


"If content is king, efficient delivery is King Kong."
Ihan mahtavasti sanottu.
 

Tämän killeri-lainauksen lanseerasi Deutsche Wellen markkinointi- ja jakelujohtaja Guido Baumhauer suuressa päätoimittajaseminaarissa… jaa, arvaatteko King Kongista, missä seminaari pidettiin?


Aivan oikein, tietenkin Hong Kongissa.


Baumhauer selittää neronleimaustaan niin, että sama muoto ei käy kaikkialle. Esimerkiksi kännykässä eri asia on hyvää kuin radiossa, ja toiminta pitäisi suunnitella tätä silmällä pitäen.
 

Kuulostaa itsestään selvältä, mutta monimediaisuuden ja tehostamisen nimissä uutisbisneksessä on viime vuosina bruukattu tuuttaamaan samat jutut samassa muodossa eri välineisiin, vaikka kaikki oikeastaan tietävät, että se ei ole ihan paras ratkaisu yleisöjen kannalta.



*


Uutismedia on aiempaa enemmän painostettavissa, yksipuolisempi kuin aiemmin, hutiloi faktoissa enemmän kuin ennen ja peittelee virheitä entistä härskimmin.
 

Näin tylyn viestin välittää pramea infografiikka amerikkalaisten käsityksistä maansa uutismammuteista. Erityisen kriittisiä ovat republikaanit.
Mutta huonomminkin voisi kai mennä. Amerikkalaiset nimittäin rankkaavat kaikesta huolimatta paikallisuutiset luotettavimmaksi tietolähteekseen.

*


Kevennys. Saattaa joidenkin mielestä sisältää huonoa makua.


Saako treffipyynnön lähettää tekstiviestillä? Entä jos joku oikeasti soittaakin kesken treffien? Saako vastata?
Voiko treffiseuran tägätä samaan paikkaan Foursquaressa tai Facebookissa? Voiko treffien jälkeen pyytää toista Facebook-kaveriksi?
 

Että on vaikeaa tämä nykyelämä.
 

Tämän on hoksannut jostakin syystä myös talouslehti Forbes (!). Se julkaisi nettipalvelussaan havainnollisen grafiikan illallistreffien kännykkä-etiketistä. Tätä on odotettu.
 

Eikä, tuota noin, missään nimessä niin, että tämä liittyisi edelliseen aiheeseen mitenkään, mutta kun tässä infografiikkaa ja datavisualisointeja plarataan, niin sivumennen sanoen niin kuin vaan kerron, että täällä on sattumoisin viihdyttävä esitys (enimmäkseen yhdysvaltalaisten) sukupuolitaudeista ja niiden levinneisyydestä.
 

 

 

 

Sivut

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu