Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää säännöllistä kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.
Mitä huonommin eurolla menee, sitä paremmin menee ahdinkoa visualisoivilla graafikoilla ja toimittajilla.
BBC on tehnyt hienon ja oikeastaan aika yksinkertaisen härpäkkeen, joka vastaa peruskysymykseen: mikä maa on millekin maalle velkaa, ja kuinka paljon.
*
New York Times kuvaa euromaiden kompastelua toistensa jalkoihin tällä tavalla.
Printissä samasta grafiikasta on tietysti riisuttu vuorovaikutteisuus, joten näky on vähän erilainen.
*
Komeasti nimetty Chart Porn –sivusto esittelee kahden minuutin videolla näppärästi tylyjä lukuja siitä, miten Kreikka saattoi itsensä ja siinä sivussa vähän sivustakatsojiakin aikamoiseen liriin.
Luvuissa vilahtelevat jo modernia folklorea olevat kreikkalaisduunarin ökypalkat, julkisen sektorin hälläväliä-meininki ja hurja väite, jonka mukaan Kreikassa olisi (ollut) viisi tuhatta ihmistä, jotka myöntävät tienaavansa yli 100 000 euroa vuodessa (vastuu faktoista po. sivustolla).
*
Vähän epistä, hei!
Kun britti-Telegraph selittää euroalueen vaikeuksia omassa graafissaan, Suomi mahtuu hädin tuskin kartalle, eikä Suomen asioita esitellä millään lailla.
Höh.
No, kenties tästä pitäisi olla tyytyväinen. Suomi on euromaista suurin, joka ei ole päässyt Telegraphin selvitykseen mukaan mitenkään.
Äkillistä arvottomuuden tunnetta voi yrittää lievittää hokemalla itselleen (mielellään ääneen), että euromaista Slovenia, Malta ja Kypros eivät ole saaneet edes nimeään Telegraphin kartalle. Hah!
No, ne epäilemättä kostavat tämän Euroviisuissa.
*
Kun Guardian valloittaa Yhdysvaltoja, niin kuin se kovasti, kovasti yrittää tehdä, käytössä on välillä vähän morbideja keinoja. Tai ainakin aiheita.
Nyt Guardian on laittanut kartalle kaikki Yhdysvaltain tasan 369 629 liikennekuolemaa vuosien 2001 ja 2009 välillä.
Hanke on hieno esimerkki julkisen datan käytöstä ja esityksestä. Lisäksi turistit voivat käydä katsomassa, mitä ikävää on sattunut tutuilla kulmilla.
*
"If content is king, efficient delivery is King Kong."
Ihan mahtavasti sanottu.
Tämän killeri-lainauksen lanseerasi Deutsche Wellen markkinointi- ja jakelujohtaja Guido Baumhauer suuressa päätoimittajaseminaarissa… jaa, arvaatteko King Kongista, missä seminaari pidettiin?
Aivan oikein, tietenkin Hong Kongissa.
Baumhauer selittää neronleimaustaan niin, että sama muoto ei käy kaikkialle. Esimerkiksi kännykässä eri asia on hyvää kuin radiossa, ja toiminta pitäisi suunnitella tätä silmällä pitäen.
Kuulostaa itsestään selvältä, mutta monimediaisuuden ja tehostamisen nimissä uutisbisneksessä on viime vuosina bruukattu tuuttaamaan samat jutut samassa muodossa eri välineisiin, vaikka kaikki oikeastaan tietävät, että se ei ole ihan paras ratkaisu yleisöjen kannalta.
*
Uutismedia on aiempaa enemmän painostettavissa, yksipuolisempi kuin aiemmin, hutiloi faktoissa enemmän kuin ennen ja peittelee virheitä entistä härskimmin.
Näin tylyn viestin välittää pramea infografiikka amerikkalaisten käsityksistä maansa uutismammuteista. Erityisen kriittisiä ovat republikaanit.
Mutta huonomminkin voisi kai mennä. Amerikkalaiset nimittäin rankkaavat kaikesta huolimatta paikallisuutiset luotettavimmaksi tietolähteekseen.
*
Kevennys. Saattaa joidenkin mielestä sisältää huonoa makua.
Saako treffipyynnön lähettää tekstiviestillä? Entä jos joku oikeasti soittaakin kesken treffien? Saako vastata?
Voiko treffiseuran tägätä samaan paikkaan Foursquaressa tai Facebookissa? Voiko treffien jälkeen pyytää toista Facebook-kaveriksi?
Että on vaikeaa tämä nykyelämä.
Tämän on hoksannut jostakin syystä myös talouslehti Forbes (!). Se julkaisi nettipalvelussaan havainnollisen grafiikan illallistreffien kännykkä-etiketistä. Tätä on odotettu.
Eikä, tuota noin, missään nimessä niin, että tämä liittyisi edelliseen aiheeseen mitenkään, mutta kun tässä infografiikkaa ja datavisualisointeja plarataan, niin sivumennen sanoen niin kuin vaan kerron, että täällä on sattumoisin viihdyttävä esitys (enimmäkseen yhdysvaltalaisten) sukupuolitaudeista ja niiden levinneisyydestä.
