Pe 18.11.2011 @ 15:20Mika Rahkonen

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Mitä siellä sosiaalisessa mediassa nyt oikein saa sanoa?

Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää melkein-viikoittaista kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

*


Terveisiä vaan taas täältä netin bränditaivaasta, Yleisradiosta.
Mitä? Okei, laitetaan peili pois ja leuka alas ja mennään asiaan.
 

*
 

Washington Postissa on käyty viihdyttävää pottuilusotaa journalismin mullistuksista.
Osapuolina ovat I Can Has Cheezburger? –hupisivuston perustanut Ben Huh ja Postin kolumnisti Gene Weingarten.

Weingarten yltyi taivastelemaan, miten Huhin kaltainen hupiveikko voitiin ottaa yhdeksi pääpuhujista syyskuussa Bostonissa järjestettyyn nettijournalismin jättiseminaariin.

Weingarten pilkkaa, kun vauhtiin pääsee, kirjoituksessaan tuuliviirin lailla pyöriviä nettitrendejä ja niiden tuottamia työpaikkailmoituksia, joista ei ymmärrä enää kukaan mitään.

Huhin vastaus on ihan terävä, mutta kärkenä on aika perinteinen pointti: journalismilla ei ole hätäpäivää, lirissä on sanomalehtien bisnes. Huhin mielestä journalistiporukoiden kuuntelu on masentavaa samalla lailla kuin on masentavaa kuunnella keski-ikäisen äijän baarihorinaa siitä, miten tämä oli kouluaikoina futiksessa hyvä.
 

*


Jaa, nyt on taas se aika vuodesta, jolloin aletaan puhua journalistien käytöksestä sosiaalisessa mediassa. Vajaa vuosi sitten julkaisimme täällä Ylessä omat ohjeemme, Hesari oli liikkeellä samoihin aikoihin, ja nyt Hesari on päivittänyt ohjeitaan melkoisesti.


Maailmallakin tapahtuu: uutistoimisto AP tarkensi omia ukaasejaan toimittajiensa puolueettomuuden takaamiseksi. Yhtiön mielestä ei ole sopivaa re-tweetata näkemyksiä niin, että ne näyttävät toimittajan omilta. Tarkkaa peliä.


AP:n tiukennus on poikinut aika lailla debattia ja kyynisiä ”onnea valitsemallanne tiellä” –tyyppisiä tuhahduksia.
Ne saivat vähän kiukkuisempaa sävyä sittemmin. Nettijournalismista kirjoittava Mathew Ingram kuittaa AP:lle, että hei uutistoimisto, Twitter on uutistoimisto.


Kalifornialaisen USC-yliopiston professori, verkkopiireissä tunnettu Robert Hernandez summasi tutuksi käyneisiin rintamiin asettuneen sodan näppärästi (vapaa käännös yllekirjoittaneen): perinneväki haluaa nyt korjata jotakin, joka ei ole edes rikki, ottamalla kontrolliin jotakin, joka ei ole kontrolloitavissa.

 

*
 

Olen pahoillani jos loukkaan Oikeaa Infografiikkaa kutsumalla seuraavia esityksiä  infografiikoiksi. Älä ole vihainen, Oikea Infografiikka.
 

NPR näyttää erivärisillä nesteillä, juomalaseilla ja videolla, miten maailmasta tuli semmoinen paikka, että siellä on seitsemän miljardia ihmistä.
Hetkinen. Onko tämä lasi nyt sitten semmoinen, joka takuulla on puoliksi täysi eikä puoliksi tyhjä, mitä?


Mashable havainnollistaa aika hienosti suuria lukuja. Niitä tarvitaan, kun kertoo, miten iso nettikauppa Amazonista on tullut.

Guardian toistaa omalla videollaan Occupy Wall Street –liikkeen aatteellisen taustan datana.

*
Jos joku ei ole vielä hoksannut tai ei usko, että maailmassa on tapahtunut ja tapahtumassa asioita, jotka muuttavat aika lailla median ja yleisöjen perimmäisiä keskinäisiä suhteita ja rooleja, kannattaa viettää hetki Storifyn sivuilla.

Storifyn avulla tehdyt raportit Occupy Wall Streetistä kuulemma, tuota noin, oikein pelastivat koko uutisalan.

Tiedä semmoisesta pelastuksesta, mutta myös perinteisen median puolustustaistelu näkyy Storifyssä: suosituimpien koosteiden joukossa on erittäin näkyvästi mm. Guardianin, msnbc:n ja Los Angeles Timesin tekeleitä. Siinä se taas nähdään: media valtaa kaikki kiinnostavaksi muuttuvat tilat.

 

*


Haloo, Google+! Onko siellä ketään?
 

Ei siellä ainakaan tungosta ole, kertoo Los Angeles Times.
 

Kun Google+ avasi palvelunsa syyskuussa, käyttäjämäärä nousi miljoonasta viiteentoista, mutta puolet noista viidestätoista miljoonasta unohti koko palvelun jo seuraavalla viikolla.
Tuorein liike käyttäjämäärässä on taas ylöspäin, mutta ehkä Facebookin puntit eivät kuitenkaan vielä tutise.

*
 

Kevennys.
 

Tässäkin moneen kertaan mainittu Occupy Wall Street –liike on innoittanut ihmisiä eri puolilla maailmaa. Eri tavoin.

Uusiseelantilainen humoristi ja graafikko Mark Leggett kertoo oppineensa liikkeeltä sen, että haluaa mellakkapoliisiksi.
 

Ti 15.11.2011 @ 13:19Antti Hirvonen @anttihirvonen Online-tuottaja, YLE Alueet

Toimittaja, unohda juttukeikat - nyt kuratoidaan!

Toimittajan työnkuva muuttuu juuri nyt nopeammin kuin koskaan. Internet teki sen ensin, sitten internetissä toimiva avoin ja yhteinen media, josta sosiaalinen media -termiäkin käytetään. Jotta vauhti ei laantuisi, nyt puhutaan kuratoinnista.

YLE Internetin palvelupäällikkö Kari Haakana totesi jo aiemmin tällä palstalla, että "Päivän sana on kuratointi". Kuratointi on tietynlaista verkkosisällön keräilyä uudeksi sisältöyksiköksi, jolloin "järkevästi tehty keräily mahdollistaa yleisölle mahdollisuuden saada sisällöstä irti merkitystä" ja että "hyvä kuraattori myös luo uutta sisältöä, joiden avulla jo olemassa oleva sisältö saa uudenlaista valoa."

Sana on vaikea ja selittäminen vieläkin vaikeampaa, joten annan teille esimerkin. Kirjoitin taannoin YLE Uutisten verkkopalveluun Näkökulman, jossa avasin suomalaisen Anonymouksen toimintaa. Myöhemmin tein samasta aiheesta kuratoidun version. No? Mitä mieltä olet?

Kuratoinnin toinen tukijalka nojaa vahvasti kansalaisten tuottamaan sisältöön, aktiiviseen yleisöön siellä missä tapahtuu (Wall Streetin mielenosoitukset, arabikatu, suurtapahtumat). Toisaalta kuratoinnin perusajatus uskoo siihen olettamukseen, että muutkin kuin "minä-itse" osaavat tehdä hyvää journalismia (kilpailevan median nettijutut, oivaltava blogikirjoitus). Kuraattori luo näistä irrallisista palikoista uuden, uskottavan ja jäsennellyn kokonaisuuden, jota hän maustaa itse tuottamallaan sisällöllä, omilla tulkinnoilla. Malli on kuin yleisradioyhtiölle luotu.

Kuratointia voi tehdä useilla erilaisilla työkaluilla, jotka kaikki tarjoavat siihen hieman toisistaan poikkeavan lähestymiskulman. Storify.com ja Storyful.com ovat parasta herkkua silloin, kun kuratoidaan yhtä aihetta. Paper.li ja suomalainen Flockler ovat mainioita työkaluja, kun pitää paketoida nettisisältöjä laajemmalla otteella. Työkaluja on pitkä liuta, sosiaalisesta mediasta uutisoiva Mashable.com listasi kesällä neljä markkinoiden lupaavinta. Onneksi niille on yhteistä yksi asia - niitä on äärimmäisen helppo ja mukava käyttää.

Toimittaja, kun seuraavan kerran harkitset jutun tekemistä, kokeile, millaisen kuratoidun artikkelin voisit saada aikaiseksi siitä tietotulvasta, joka vyöryy päällesi Twitterissä, Facebookissa, keskustelupalstoilla, Google+ssa, Flickrissä, YouTubessa ja muualla meidän kaikkien yhteisessä mediassa. Mutta muista - älä vaan lähde juttukeikalle. Siellä on jo muita ihan tarpeeksi.

 

Twitter: @anttihirvonen

storify.com/anttihirvonen

To 10.11.2011 @ 19:41Tuija Aalto

Datavisualisointi havainnollistaa netinkäyttötutkimusta

Harto Pönkä otti Ylen avaamasta datapaketista Suomalaiset verkossa -nettisegmentit ja kirjoittamastani artikkelista segmenttien esittelyt.

Napakka tietopaketti havainnollistaa segmenttien merkittävimmät erot.

 

Sosiaaliset ja aktiiviset ovat pääosin alle -45-vuotiaita netin käyttäjiä Sosiaaliset Aktiiviset Tiedonjanoiset ja funktionaaliset ovat pääosin yli 45-vuotiaita netin käyttäjiä Tiedonjanoiset Funktionaaliset

Ti 08.11.2011 @ 18:50Tuija Aalto

Tietovuoto askarruttaa - mutta viranomaiset eivät kaipaa verkkoyhteisön apua

Marraskuun toisella viikolla suomalaiset ovat porukalla selvitelleet, kuinka 16 000 suomalaisen tietoja sisältävä henkilötietolista joutui nettiin. Arvoituksen ratkaisemisessa kilpailevat kansalaiset ja viranomaiset. Kuka mysteerin ratkaisee? Viranomaiset eivät kansalaisten apua kaipaa, se on käynyt selväksi, mutta malttaako nettiväki pitää sormensa erossa mysteeristä? Mistä sinä seuraat tilanteen etenemistä?

Videolla Kari Haakana, Ville Kormilainen, Anniina Huttunen, Ville Korhonen, Janne Paalijärvi ja Erka Koivunen pohtivat maanantaina sitä, voisivatko osaavimmat kansalaiset olla jotenkin viranomaisille avuksi tämänkaltaisten asioiden selvittämisessä. 

Voisiko CERT-FI vaikkapa sertifioida vapaaehtoisen kehittäjän nopeasti koodaaman www-työkalun, turvalliseksi? Sen kaltainen "leap of faith" on kyllä viranomaiselta vielä ottamatta, arvioi Koivunen.

 

NÄKÖKULMA: Viranomainen ei joukkoista

 #tietovuoto - Twiittien arkisto 6.11. alkaen Twatterkeeperissä

Ti 08.11.2011 @ 15:37Tapio Kantele

Pystyykö kansanedustajien Twitter-yhteyksistä päättelemään jotain?

Visualisoin kansanedustajien keskinäiset yhteydet Twitterissä. Kuvasta näkyy havainnollisesti miten kansanedustajat toisiaan Twitterissä seuraavat.

Värit eivät edusta puolueita, vaan algoritmin löytämiä luokkia. Väri tosin näyttää kertovan suhteellisen tarkasti mitä puoluetta tai ideologiaa kukin kansanedustaja edustaa. Kokoomuslaiset seuraavat toisiaan, mutta ei paljon muita.

Demarit ja osa Vasemmistoliittolaisia ovat Twitterkimpassa, kun taas Vihreillä ja uuden sukupolven Vassareilla on oma piirinsä. RKP hakee turvaa Keskustalta, joka näyttää olevan keskeisestä sijainnistaan huolimatta kapealla kärjellä mikroblogipalvelussa. Perussuomalaiset ovat jättäytyneet kansanedustajajoukon reunoille tarkkailuasemiin.

Mitä isompi pallukka edustajalla on, sitä enemmän hän seuraa muita ja on seurattavana. Nuolenkärki kertoo kumpaa seurataan. Kansanedustajien keskeiset twitteristit ovat pitkään vaikuttaneita suurten puolueiden keskeisiä toimijoita.

Yritä saada kuvasta tolkkua, miltä näyttää?

Verkostokaavio

Kansanedustajat Twitterissä - avaa isompi kuva selainikkunaan

Su 06.11.2011 @ 21:56Tuija Aalto

Pop-up-lähetys tietovuodosta Yle Areenassa 7.11. 11.30

Yle internet lähettää Yle Areenassa suoran keskusteluohjelman tietovuodosta. Lähetys kuullaan samanaikaisesti Yle Puhe -radiokanavalta. 

Yli 16 000 suomalaisen tiedot ovat vuotaneet internetiin sivustolle, jossa jaetaan tiedostoja. Joukossa on eri-ikäisiä ja eri aloja edustavia ihmisiä. Internetiin päätyi muun muassa ihmisten henkilötunnuksia, osoitteita, puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita.

Viikonlopun aikana moni on ollut huolissaan siitä, onko oma nimi listalla, ja Yle Uutisten kommenteissakin moni on kaivannut mahdollisuutta tarkistaa tietonsa. Tällaisia erilaisia työkaluja onkin tullut tarjolle.

Keskustelun näkökulmana on web-kehittäjien luovuus - miten eri ratkaisuissa on lähestytty omien tietojensa tarkistamisen ongelmaa, ja millaisia oikeudellisia näkökulmia tietosuojavuotoon liittyy. 

Lähetyksessämme ovat Kari Haakanan kanssa keskustelemassa kartta-mash-upin tehnyt Ville Korhonen, syntymäaikoja ja etunimiä listannut HPguru.fi Jyri Väätäinen, henkilötunnuksilla tiedot tarkistavan lomakkeen koodannut Janne Paalijärvi ja itsensä listalta löytänyt päätoimittaja Ville Kormilainen Otava mediasta sekä OTM, tutkija Anniina Huttunen Kansainvälisen talousoikeuden instituutista.

 

 

Päivällä avattu yhteiskirjoitusdokumentti kerää aineistoa taustaksi juontajalle.

 

 

 

Asiasanat: 
Pe 04.11.2011 @ 14:45Tuija Aalto

Mainevaluuttapalvelu välittää tietoa nettivaikuttajista kohdennettua mainontaa varten

Mistä voit tietää, onko sinulla vaikutusvaltaa netissä? Ei kiinnosta vai? Mainostajaapa kiinnostaa.

Klout on yksi netin käyttäjien vaikutusvaltaa mittaavista palveluista. Kloutin mittaama nettivaikuttavuus,  on yrityksen toimitusjohtajan mukaan yksinkertaisesti kykyä saada aikaan toimintaa.

Kloutin algoritmi laskee, millaisien verkostojen kanssa netin käyttäjä on vuorovaikutuksessa, ja miten vaikutusvaltaisien toimijoiden kanssa vuorovaikutusta on.

Sillä on väliä, kuka puhuttelee, re-twiittaa tai tykkää.

"Jos Barack Obama tykkää toiminnastasi, se on Kloutin mittauksessa arvokkaampaa kuin jos minä tykkään siitä", selittää yhtiön perustaja-toimitusjohtaja Joe Fernandez Wall Street Journalin haastattelussa. 

 

 

Ks. myös The NextWeb: Klout CEO Joe Fernandez talks with us about the future of social influence scoring Närkästyttääkö sinua se, että jotkut netin käyttäjät asettavat itsensä kohdennetun mainonnan kohteeksi havittelemalla Kloutin "perkkejä", mainostajakumppaneiden nettivaikuttajille tarjoamia etuuksia?
Su 30.10.2011 @ 11:29Tuija Aalto

Sanomalehti soikoon! Hs.fi soitatti Helsingin kaupunginorkesterilla ennen kuulumatonta Sibeliusta

Huhut printtimedian kuolemasta voivat olla totta, mutta sanomalehti suomalaisen kulttuurielämän toimijana voi hyvin. Vai mitä sanotte toimittaja Vesa Sirénin jutusta Sibeliuksen kahdeksannen sinfonian etsintätöistä, jonka olennainen osa on HS.fi -sivustolle tuotettu musiikkivideo.

Hs.fi videot

 

Jos HS Kulttuuri rävytti monimediaisuudella, ei Politiikka jää pekkaa pahemmaksi: tänään on luvassa presidentinvaalipaneeli suorana videolähetyksenä Kirjamessuilta.


To 27.10.2011 @ 23:18Tuija Aalto

Tarttuvia ajatuksia

Avoimen lähdekoodin syöpätutkimusta. Internet-sensuroinnin vastaista kansalaisaktiivisuutta. Fysiikan saavutuksia. Pyhiä miehiä videoneuvottelussa. Tarttuvia ajatuksia jaettavaksi. Mitkä videot olisivat omat inspiraation lähteesi (viiden kärki?) näin loppuvuodesta 2011? Ja mistä ne löytää?

 

Jay Bradner: Open-source cancer research * * * PROTECT IP Act Breaks The Internet

* * * TEDxEast - Debbie Berebichez - How physics gains insight from interconnectivity

* * * Dalai Lama & Desmond Tutu hang out on Google+ * * * 2011 Nobel Prize: Dark Energy feat. Sean Carroll

Ma 24.10.2011 @ 14:20Mika Rahkonen

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Naapurin mölyapinan verot ja muita ilonaiheita

Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää melkein-viikoittaista kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

 

Journalismia tutkiva floridalainen Poynter-instituutti teki kevyen pikaselvityksen siitä, miten Muammar Gaddafin kuolemasta kerrottiin, kun varmaa tietoa ei vielä ollut.

Muistissa on vielä lukuisille uutistoimituksille nolo tammikuinen tragedia, jossa Yhdysvaltain Arizonassa kongressiedustaja Gabrielle Giffordsia ammuttiin päähän, ja moni uutisjätti ehti jo julistaa Giffordsin kuolleeksi.


Gaddafi-koosteen tulos ei kummemmin yllätä: kaikki suuret uutisten tekijät olivat muistaneet ladata jo pääotsikkoon tiedon tilanteen epävarmuudesta.
 

Jutussa muistutetaan, että ei ole häpeä kertoa sitä, että varmaa tietoa ei ole, ja ristiriitaisista tiedoista kertominen on oikein tiedotusvälineen velvollisuus. Höh, tietysti on.
 

*
 

Nettiajan edelläkävijäksi profiloitunut brittilehti Guardian kertoo kokemuksiaan uutisyhteisöissä vatsoja nurinpäin kääntäneestä kokeilusta, jossa se avasi aiemmin valtiosalaisuuksien tasolla toimituksissa pidetyt päivälistat julkisiksi.

Taivas ei pudonnut niskaan. Vaikka ei kai sellaista pelätäkään muualla kuin Asterixin kylässä.


Seuraavaksi Guardian aikoo avata myös urheilutoimituksen päivälistat ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat suunnittelulistat.


Em. juttu Guardianin ensikokemuksista ei sisällä merkittäviä uusia neronleimauksia. Sen siitä huomaa, miten iso osa Twitterillä on Guardianin ja sen yleisöjen välisissä yhteyksissä.
 

*
 

Yksi viime viikon eniten suitsutusta keränneistä suomalaisista nettitempauksista on tavattoman yksinkertainen Verokuitti-palvelu.


Siihen kun tällää sanokaamme vaikka ilkeän naapurin kuukausipalkan, näkee, miten paljon se mölyapina veroissaan maksaa mitäkin julkisen talouden rahareikää per vuosi.
 

Nerokasta.

Eikä ainakaan vielä ole ainakaan minun silmiini tullut kritiikkiä siitä, että laskelmat olisivat päin honkia.


Verokuitti on mukana avoimen datan Apps4Finland-kilpailussa.
 

*
 

Entinen markkinointiguru, nykyinen nettikehityksen yleisjehu Brian Solis on kasannut sivuilleen antoisia ja helppolukuisia tilastoja sosiaalisen median käytöstä Amerikassa.
 

Otsikkoa ei turha vaatimattomuus vaivaa: The State Of Social Media 2011.


Lukujen mukaan useampi kuin joka kolmas sosiaalisen median käyttäjistä heiluu palveluissa kännykän avulla.
 

Ja amerikkalaiset käyttivät ainakin vielä keväällä Facebookia minuuteissa mitattuna yhteen lasketusti melkein sata kertaa niin paljon kuin Twitteriä.

*
 

Harvardin yliopiston Nieman Journalism Lab avasi palvelun ihmisille, jotka eivät kerta kaikkiaan saa tarpeekseen journalismin tulevaisuuden pähkäilystä.

Kyllä sellaisia taitaa olla.


Uusi Fuego kaivaa Twitteristä kerran tunnissa aiheessa kunnostautuneiden puheenaiheita.


Jos sitten on sellainen elämä, että tarvitsee aikaa muuhunkin, palvelu osaa etsiä kuumimmat hottis-aiheet kerralla esimerkiksi koko viikon ajalta.
 

*


Samaisessa Nieman Labissä mainion New York –lehden päätoimittaja Adam Moss kertoo heidän nettipalvelunsa päivitystahdista: uutta julkaistavaa pitää tulla palttiarallaa virka-aikana kuuden minuutin välein.
 

Siinä ei juttuja paljon muokkailla, myöntää Moss.
 

Moss kertoo, että 10 000 klikkausta riittää heillä siihen, että esimerkiksi blogipostaus lasketaan menestykseksi. Huomionarvoista on, että New York -printtilehdessä julkaistut jutut keräävät netissä tuommoiseen verrattuna pari-kolmekymmentäkertaiset yleisöt.
 

*
 

Kevennys.


Tervetuloa töihin! Saisiko olla kuukausittaisia viinipruuveja? Retkiä trampoliinipuistoon? Pesulapalveluja työpaikalla? Hierontoja? Suutari?
 

Tällaisia etuja tarjoavat työntekijöilleen Facebookin ja Twitterin kaltaiset keihäänkärkifirmat.
 

Mutta hövelistä työntekijöidensä höösäämisestä tunnettu Google johtaa vielä paapomiskilpailua – ainakin Mashablessa julkaistun hilpeän infografiikan mukaan.
 

Piilaakson perksejä kadehtivien suomalaisten kannattaa skrollata grafiikkaa riittävän alas ja panna merkille, että vuosilomaa näissä hip-yrityksissä saa parhaimmillaankin vain hädin tuskin puolet siitä mitä Suomessa.
 

Sivut

Aikaleima

Millaista on nyt? Mitä nyt ajatellaan siitä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan? Miltä menneisyys näyttää tämän hetken valossa? Ylen tietotyöläiset ja vaihtuvat vieraskynäilijät havainnoivat nykyaikaa ja kirjoittavat näkemästään.
 

Blogiarkisto

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

maaliskuu

helmikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

heinäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu