Ranskalainen laulaja-lauluntekijä Françoise Hardy (s. 1944) sai lentävän lähdön uralleen, kun hänen omasta sävellyksestään Tous Les Garcons Et Les Filles tuli kansainvälinen hitti vuonna 1962. Hardy oli osa 1960-luvun uutta ranskalaista popaaltoa, joka sekoitti vaikutteita angloamerikkalaisesta rock’n’rollista, tyttöyhtyepopista ja folkista ranskalaiseen chanson-perinteeseen, ja sai nimekseen yé-yé. Muita yé-yé-tähtiä olivat esimerkiksi France Gall, Sylvie Vartan, Jacques Dutronc ja Johnny Halliday.
Françoise Hardy erosi kuitenkin edellä mainituista siinä, että hän sävelsi useimmat biisinsä itse. Lisäksi hänen materiaalinsa oli pohdiskelevampaa ja tummasävyisempää kuin vaikkapa France Gallin pirteä pop tai Sylvie Vartanin rock’n’roll-coverit. Läpimurtohittinsä jälkeen Françoise Hardy teki sarjan menestyksekkäitä EP-levyjä ja albumeja. Vuonna 1963 Françoise Hardy edusti Monacoa Eurovision laulukilpailussa ja sijoittui jaetulle viidennelle sijalle omalla sävellyksellään L’Amour S’en Va. Hän levytti myös englanniksi, saksaksi ja italiaksi, mutta huolimatta vuoden 1965 Englannin Top 20 -hitistä All Over The World, lopullinen kansainvälinen läpimurto jäi tekemättä. Ranskassa Hardysta tuli kuitenkin popikoni, joka on julkaissut levyjä säännöllisesti ja säilyttänyt suosionsa tähän päivään saakka.
L’Amitie (Vogue, 1965) on Françoise Hardyn neljäs albumi ja yksi hänen parhaista 1960-luvun levyistään. Aiempien albumien tapaan se sisältää etupäässä Hardyn omia sävellyksiä. Levyn materiaali vaihtelee haikeasta folk-balladista L’Amitie näpsäkkään beat-ralliin Tout Ce Qu’on Dit tai Phil Spectorin mittasuhteisiin kasvavaan orkestraaliseen poppiin kappaleissa Ce N’est Pas Un Reve ja Le Temps Des Souveniers. Yhdistävänä tekijänä kaiken yllä leijuu Françoise Hardyn sensuelli ja sofistikoitu laulu, joka välillä haaveilevasti, välillä riehakkaan uhmakkaasti kuljettaa vahvoja melodioita eteenpäin. Brittiläisen tuottajan Charles Blackwellin taidokkaat, tyylikkään vähäeleiset sovitukset lisäävät kappaleiden tenhoa entisestään. Ei mitään sentimentaalista siirappia vaan raikkaanviileää yé-yé-soundia parhaimmillaan.